Avulias Emma

Emman maha on onneksi muutamassa päivässä vähän helpottanut. Se oli todennäköisesti syönyt ulkona jotain sopimatonta, ja siitä kuravatsa. Ulkona on nyt tiukka kuri, ja kaikki heinät, kivet ja kepit on maistelukiellossa. Haistaa saa, mutta ei maistaa. Vettä on tankattu paljon, kun sääkin on ollut näin lämmin ja aurinkoinen.

Toisena ongelmana on viime päivinä ollut Emman haluttomuus lähteä lenkille. Muutama päivä meni niin, että Emma tahtoi olla vain omassa pihassa. Tiellä se löi jarrut päälle ja halusi palata kotiin. Tänään kuitenkin pääsimme lenkille! Nyt on torstai ja viimeksi Emma suostui lenkille lauantaina. Yhteisenä tekijänä näissä kahdessa lenkissä on Samin mukanaolo. Ilmeisesti Emma tajusi lenkkeilyn olevan hauskempaa koko perheen voimin. Tai sitten iskä on kivempaa lenkkiseuraa kuin äiskä... Kiitti vaan, Emma...

Perjantaina meillä kävi taas mummu, pappa ja Vesku-eno kylässä. Emma ja pappa olivat nähneet viimeksi kaksi päivää sitten, mutta voi sitä vinkunan ja suukkojen määrää mitä pappa taas sai. Ja mummu oli mustasukkainen :D Mummu halusi välttämättä pestä ikkunat, kun olen itse siinä niin saamaton. Emma oli tyypilliseen tapaansa koko ajan vieressä katselemassa. Aivan kuin se haluaisi auttaa, mutta todellisuudessahan se yrittää saada leikin aikaiseksi varastamalla jotain. Nyt se kyttäsi sinistä kuivauslastaa, jonka se saikin kerran pihistettyä ja vietyä piiloon. Mummu jotain nurisi, että Emma on muka tiellä... Emmahan haluaa vain auttaa! Se on aina läsnä, mitä ikinä teemmekin. Seurakoira mikä seurakoira, suuremmassa kokoluokassa vain :) Tässä se auttaa Samia laittamaan ruokaa:

Emma on ottanut monissa asioissa huimia edistysaskelia. Sisällä ollessa sille tarvitsee vain sanoa "pissalle", niin se menee jo tuulikaapin ovelle odottamaan. Ulkona puolestaan se ymmärtää ottaa suunnan kohti kuistia, kun sille sanoo "sisälle". Tämän Emma oppi niin, että aina sisälle mennessä se päättäväisesti nostettiin kuistille, josta se hihnan avulla ohjattiin kynnyksen yli. Kynnystä ylittäessä Emmalle sanottiin sisälle-sana, ja sitten kehuttiin maasta taivaisiin. Ulkona se on oppinut hieman "hellittämään", jos ohi painelee auto tai polkupyörä. Emmaa kehoitetaan istumaan alas ja sitten taas kehutaan vuolaasti, kun se ei säntäile liikkuvien perään. Sisällä ei tapahdu enää vahinkoja, jos minä ja Sami vain panostamme pissareissuihin. Sanomalehtiä meillä ei juuri enää käytetä.

Pesulla jouduttiin käymään jo toisen kerran, kun Emma ystävällisesti heitti kuraojaan mahalleen. Kynsienleikkuukaan ei ole enää sodankäyntiä, vaan päättäväisellä asenteella toinen pitelee koiraa ja toinen leikkaa.

Viikonlopuksi mennään taas maalle. Täytyy käydä moikkailemassa koirakaverit ja keksiä jokin uusi kyläilypaikka, jotta Emman kokemuspiiri kasvaa.

"Väh väh!" sanoo meidän Emma :)