Kesä meni jo...

Hhrrrrrr! Hämäännyin aamuisesta auringon paisteesta niin pahasti, että astuin ensin ovesta ulos pelkkä t-paita päällä. Tein ovella täyskäännöksen ja hain päälleni hupparin ja vielä kaulahuivinkin. Varmistin vielä lämpömittarista lukemat ja ulkona oli VAIN 9 astetta plussan puolella... Vielä pari viikkoa sitten aamulenkille saattoi lähteä ihan huoletta t-paidassa.

Eli kesä tuli ja meni. Kohti märkää ja kylmää syksyä mennään. Menneeseen kesään mahtuu paljon tapahtumia, joten käyn niistä läpi tärkeimmät:

1. Emma ei tänäkään kesänä oppinut uimaan. Harmin paikka. Tuo koira ei vaan uskalla irroittaa takatassujaan pohjasta ja anna veden kelluttaa. Hankin sille jopa kelluntaliivit, mutta ei nistä mitään apua ollut. Emman ainoa "sukellus" tapahtui niin, että Sami yritti laittaa sille liivejä liukkaalla laiturilla. Emma ei moisesta toimenpiteestä tykännyt, joten se väisti vähän liikaa ja molskahti veteen.

2. Emma tapasi ensimmäistä kertaa tätinsä ja setänsä. Samin äiti ja sisarpuolet kävivät Suomessa  ja vietimme heidän kanssaan päivän mökillä.

3. Korttelissamme vierailee kettu! Näin sen ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla, samana päivänä, kun terassia rakennettiin. Kettu oli livahtanut takapihallemme jostain aidan kolosesta, eihän sellainen eläin kovin suurta reikää tarvitse mahtuakseen siitä läpi. Yllätin ketun haistelemasta Emman leluja, hurja vahtikoira oli itse sisällä nukkumassa autuaan tietämättömänä, että hänen tontillaan on tunkeilija. Avasin takaoven, niin kettu pakeni naapurin puolelle turvaan ja katseli minua sieltä käsin. Huomasin, että ketturaasulla ei ollut häntää! Tai ainakaan se ei ollut kovin paksu. Säikähdin, että sillä saattaisi olla kapi.

Soitin siitä paikalliseen metsästysseuraan ja sieltäkin ehdotettiin hännättömyyden syyksi joko kapia tai sitten kettu on niin nälkiintynyt, että sen hännästä on pudonnut kaikki karva. Tämän perusteella he eivät tulleet vielä loukottamaan sitä, mutta käskivät ottaa heti yhteyttä, jos kettua vielä näkyy ja se vaikuttaa selvästi kapiselta.

En ole nähnyt kettua enää sen jälkeen, mutta naapurit ovat toisinaan tehneet siitä havaintoja. Olen yrittänyt skarpata ja siivota aina iltaisin kaikki Emman lelut ja herkut turvaan, ettei repolainen vie nitä mennessään. Kerran Emman kongi löytyi naapurin trampoliinin alta ja kerran se löytyi haudattuna etupihan kukkapenkistä. Yksi pehmolelu on mystisesti kadonnut. Liekö se hukkunut mummun ja papan pihalle tai sitten ketunpoikaset ovat saaneet siitä riepoteltavaa.

4. Meillä yläkertaprojekti etenee kovaa vauhtia. Samin kanssa eilen päätimme, että sitten kun yläkerran katto- ja seinäpaneelit ovat paikoillaan, eikä yläkerrassa tehdä enää pölyttäviä sirkkelihommia, niin suurennetaan olohuoneen katon reikää ja tilataan portaat. Näin Emma pääsee osallistumaan pintatöihin, eli maalaamiseen ja tapetointiin. Se yhä osoittaa mieltään tikkaiden juurella, kun muut kiipeää ylös karkuun, eikä hän pääse perässä.

Loppuun vielä vähän kuvakimaraa:

Emman terassi

Mä olen maailman huonoin äiskä, kun en saa koskaan aikaiseksi päivittää pienen lapseni kuulumisia! Emmalle nyt tosin ei kuulu mitään kovin erikoista. Välillä on liian lämpimiä päiviä ja pikkuhiljaa Emma alkaa ymmärtää, että joskus on parempi vetäytyä suosiolla sisälle viileään, kuin kärsiä pihalla kuumuudesta.

Sami ja minä olemme olleet taas ahkeria ja teimme hienon takaterassin! Itse terassin ja sen perustusten tekoon saimme apua Teemu-enolta ja Päiviltä. Kiitos heidän työpanoksensa, terassi valmistui parissa päivässä. Minä ja Sami sitten askartelimme kaksistaan terassin sivuille näkösuojat. Näkösuojien ansiosta Emmalla on nyt aamupäivisin laajempi varjoisa alue, jossa se köllii ja nauttii kesästä. Mitäs tykkäätte?

Hauskinta oli seurata miten Emma totutteli terassiin. Ennen terassia tuolle meidän takaovelle oli ainakin puolen metrin nousu, mikä tarkoitti sitä, että Emman piti ottaa ihan reipas loikka kun se halusi ovesta sisälle. Alkuun se ottikin terassin pinnasta loikkia sisälle, ilmeisesti vanhasta tottumuksesta. Päivässä se kuitenkin tajusi, että nyt terassilta voi vain köpötellä suoraan sisälle ja takaisin, ilman loikkia. Aluksi Emma ei myöskään halunnut ottaa terassilla yhtään turhia askelia, vaan se kipitti suorinta tietä terassin poikki ovelta nurmikolle. Sitten yhtenää iltana pyydettiin "naapurin pojat" Miska ja Semi leikkitreffeille. Miska ja Semi eivät arastelleet uutta rakennelmaa, joten niiden perässä Emmakin uskalsi talsia lautarakennelmalla. Samalla tuli myös testattua terden kestävyyttä, kun kolme koiraa pyöri sillä ympyrää.

Lisäksi tuon terassin askelma tuli sattumalta optimaaliselle korkeudelle Emman ruokinnan kannalta. Olen tarjoillut koiralle iltalenkin jälkeen ruuan ja veden tuohon askelmalle, jolta se pystyy hyvin seisten juomaan ja aterioimaan.

Yhtenä aamuna päästin Emman aamupissalle, mutta se ei halunnutkaan enää takaisin sisälle, joten annoin sen jäädä takapihalle nauttimaan viileästä aamusta. Menin itse vielä hetkeksi sänkyyn makoilemaan. Pian terassilta alkoi kuitenkin kuulua ihmeellistä kolinaa. Pian kolina taukosi ja menin katsomaan mitä se Emma oikein remontoi. Emma oli tehnyt itselleen makuusopen rottinkisohvan taakse, missä oli varjoisaa. Se oli puskenut itsensä seinän ja sohvan väliin, missä se köllötteli tyytyväisenä :D

Teemu-eno aloitti armeijan. Se olisi kyllä ihan Emman paikka! Siellä saa luvan kanssa möyrytä metsässä ja tonkia sammalmättäitä ja mikä parasta, ruuaksi on usein maksalaatikkoa! Pääsisiköhän tuollainen pieni koiraneiti inttiin? Eno on sotilaspoliisissa, joten eikö Emmasta voisi tulla sotapoliisikoira..??

Ylioppilaita :)

Teemu-eno kirjoitti ylioppilaaksi ja lauantaina tuota saavutusta luonnollisesti juhlistettiin. Ei ole Teemu mikään turha jannu, sillä yo-todistuksella sai suoraan opiskelupaikan TTY:ltä. Myös Teemun tyttöystävä Päivi ja serkkumme Pyry pääsivät ylioppilaiksi. Onnea kaikille kolmelle, mutta kyllä se valkolakki pukee parhaiten meidän Emmaa ;)

Juhlien ajan Emma olikin ensimmäistä kertaa vieraalla hoidossa, tähän mennessä kun hoitopaikka on järjestynyt joko jonkun sukulaisen luota, tai sitten kaverini on hoitanut Emmaa. Nyt kaikki sukulaiset olivat meillä juhlimassa, enkä viitsinyt kaveria vaivata, koska Emmalla on yhä juoksut. Mummulan lähelle oli onneksi perustettu pieneläinhoitola, jonne sain Emman päiväksi.

Vein Emman hoitolaan aamulla yhdeksältä. Paikassa oli omia koiria ja muutama muukin hoitokoira "juhlapakolaisina", eli meidän mummu ei ole ainoa, jonka mielestä hienot puvut, kermakakut ja koirat eivät sovi yhteen...
Jätin Emman sinne sydän särkyneenä, koska se raukka näki omasta "kopistaan" kuinka ajoin pihasta pois. Kuulin sen vikinän autoon asti :(

Kun sitten viiden aikoihin lähes kaikki vieraat olivat jo käyneet, kävimme papan kanssa noutamassa Emman kotiin. Ensin se varovasti hiipi koppinsa verkolle kurkkaamaan, että kuka siellä oikein häntä huhuilee. Sitten kun se nuuhkaisi papan kämmentä, niin raukka oli lähteä kaikista karvoistaan irti: häntä ei ollakaan hylätty tänne! Voi sitä iloa ja riemua!

Ihmiset "tuunaa" pihaa ja Emma valvoo

Koko toukokuu on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona hommia paiskiessa. Onneksi välillä sataa tai on käytävä ruokakaupassa ja muilla asioilla, niin tulee niihinkin hommiin vähän taukoa.

Meillä on tehty pensasaitaa, perennapenkkiä ja kylvetty uusia nurmialueita. Viime kesälle oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa, kun talo piti maalata ja yläkerran rakentamista aloitella. Nyt on nättiä, kun pihalla on vähän muutakin kuin vain pelkkää soraa ja nurmikkoa!

Emma on toiminut taas vastaavana työnjohtajana näissäkin projekteissa. Se enimmäkseen makoilee milloin missäkin, vähän sen mukaan mistä löytyy varjoa. Välillä se käy tarkistamassa, miten työt etenevät ja  katoaa sitten taas varjoon köllimään. Joskus Emma käy maate keskelle kaivettua aluetta, koska juuri  esiin saatu savimaa on tietysti hyvän tuoksuista sekä ihanan kosteaa ja viileää. Onneksi se kyllä väistyy, kun lapiot ja haravat tulevat liian lähelle.

Täytyy koputtaa puuta: kaikki tehdyt istutukset ovat saaneet olla rauhassa. Karvainen pieni puutarha-apulainen ei ole käynyt muokkaamassa perennoja tai kesäkukka-asetelmia mieleisikseen. Yksi perenna oli keikahtanut kumolleen, mutta se menee osittain Samin piikkiin, koska tämä potkaisi kerran pallon penkin keskelle, jonka Emma tietysti kävi sieltä noutamassa.

Aurinkoa on piisannut ja lämpöä myös. Olemme koko perhe pitkin päivää sen verran monta tuntia ulkona, että emme ole käyttäneet Emmaa enää iltapäivälenkeillä. Kun silloin on niin kovin kuumakin. Emma saa laatuaikaa aamulenkeillä ja iltalenkillä, joskus ollaan pidetty taukoa puutarhatöistä ja potkittu kimpassa palloa.

Emma-raukalla on nyt elämänsä toiset juoksut. Koira tuntuu muuten voivan ihan hyvin, mutta se on kovin yksinäinen, kun nyt ei saa leikkiä naapurin poikakoirien kanssa. Sen parhaita kavereita ovatkin nyt pehmolelut, joita se sitten kurmuuttaakin oikein olan takaa. Saas nähdä kuinka moni niistä on juoksujen loputtua enää ehjiä :D

Loppuun vielä vähän kuvia:

Silmätulehdus

Pieni lapsi sairastaa. Emmalla on silmätulehdus.

Aluksi oletin silmien punoituksen johtuvan tuulesta ja ilmassa leijuvista pölyistä, Emma kun viettää sen 10 tuntia päivässä ulkona... Sitten tajusin, että tilanne ei hellitä sadepäivinä, ja pian Emman silmäkulmissa alkoi olla limaista, kellertävän vihertävää rähmää. Onneksi päästiin pian eläinlääkärillä käymään ja saatiin silmään tippoja. Tipat ovat näppärässä pikkutuubissa, mistä on helppo puristaa silmäkulmaan pieni nokare. Emma antaa todella nätisti laittaa tipat silmiin, koska sen jälkeen saa luonnollisesti jotain pientä hyvää... Silmät ovat jo nyt todella hyvässä kunnossa, mutta kuuri jatkuu vielä viikon.

Tänne rannikolle kevät tuli rytinällä ja lumet sulivat pois parissa päivässä, kun taivaalta satoi kaatamalla vettä. Meidän savipohjainen piha on ollut yhtä mutalammikkoa ja se on näkynyt Emman turkissa. Koiran "kapi" on onneksi hellittänyt. Emmalla ei siis ole ollut oikeasti kapia, mutta sen turkki oli reilun viikon päivät järkyttävän naköinen, koska sen pohjavillat irtosivat ensin keskeltä selkää. Kylkiin ja niskaan jäi sitkeät, pöyheät villat, mitkä saivat Emman näyttämään kapiselta, aivan kuin sen selästä uhkaisi lähteä kaikki karva. Nyt tilanne on onneksi tasaantunut. Emman tämän kesän turkki näyttää olevan sekoitus vaaleaa ja mustaa, ei lainkaan niin punertava kuin mitä sen talvikarva oli.

Metsälenkillä saa olla taas salamaakin nopeampi ja syöksyä väliin, kun Emma haluaa taas harrastaa kurakujanjuoksua ja laukata kaikki paskaojat läpi. Siksi Emma ulkoileekin nyt ahkerasti, eli se laitetaan aamulla ulos ja otetaan sisälle vasta illalla tai siksi aikaa, kun sen täytyy jäädä yksin kotiin. En viitsi montaa kertaa päivässä tuota koiraa pestä, vaikka hyvin Emma on taas omaksunut tämän päivittäisen tassujenpesurutiinin. Ei tarvitse kuin vain avata pesuhuoneen ovi, niin se menee sinne ilman sen kummempia käskyjä. Reipas tyttö :)

Meidän julkkis!

Pakko kai tunnustaa asia täällä blogissa, koska se on jo ehditty noteerata Leonet.fi:n keskustelupalstallakin...

Meidän Emma on julkkis! Apoteekki-lehti teki jutun ja siihen saatiin Emmasta kaksi kuvaa. Itse juttu käsitteli lähinnä minua, mutta se on nyt aivan toissijaista verrattuna siihen, että pikku-prinsessani pääsi lehteen! <3

Leotreffeillä Tampereella

Blogi on taas jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Olen ollut viime ajat huomattavasti aktiivisempi meidän raksablogin puolella.

Pappa kävi taas torstaina kylässä Samin kanssa rakentamassa yläkertaa. Kun pappa lähti kotia kohti, niin minä ja Emma hypättiin kyytiin ja tultiin viikonlopuksi mummolaan. Sami kun on koko viikonlopun töissä, niin mitä me Emman kanssa kaksistaankaan kotona möllötetään.

Laitoin sitten pikaisesti Naamakirjan Leonberginkoira ryhmään viestiä, että ollaan Emman kanssa Pirkanmaalla viettämässä pitkää viikonloppua, että onnistuisiko järkätä leotreffejä. Saatiinkin kasaan kolmen koiran ryhmä ja kokoonnuttiin tänään Tampereella Hakametsän koirapuistossa. Paikalla painivat siis Emma 13 kk, Uuno 11kk ja Herkules 9kk. Siinä oli muut koirat jäädä vähän jalkoihin... :D

Kiitos Mari ja Sarita! Oli kivaa! :)

Tässä kuvia:

Emma tutustuu Herkulekseen

Uuno

Uuno ja Herkules

Yksi kippo, kolme koiraa ja kaikilla samaan aikaan jano :)

Ihana, iso Uuno <3

Uuno

Emma ja Herkules

Viereinen aitaus oli varattu pienille koirille

Yritystä saada koirat ryhmäkuvaan

Pusuja Uunolle! <3

Uuno ja Emma

Uuno pakeni penkin alle <3

"1-vuotisneuvolassa"

Emma tosiaan täytti vähän aikaa sitten vuoden, joten eilen käytiin eläinlääkärissä ottamassa rokotukset.

Eläinlääkäri oli aikataulustaan vähän myöhässä, joten jouduimme jonkin aikaa odottamaan vastaanotolle pääsyä. Yritettiin saada Emma käymään ulkona pissalla, mutta piha oli tulvillaan kaikkia ihania hajuja, niin eihän siitä pissaamisesta mitään tullut. Sitten siihen pihaan tuli nuori poika, jolla oli mukaan varmasti maailman pienin koira! Se oli ikkupikkuriikkinen yorkshirenterrierin pentu! Se oli niin pieni, että sen pystyisi pesemään vaikka leivontakulhossa!

Kovin rohkea tämä pieni taapero oli. Kysyin pojalta koiran ikää. Muistaakseni tämä vastasi neljä kuukautta, joten olihan se vielä aivan vauva. Pikku-yorkki "veti kovasti" hihnassa kohti Emmaa. Emma onneksi ymmärsi, että nyt nuuskitaan oikein pientä vauvaa, joten se kävi kohteliaasti maahan makaamaan ja varovasti nuuski pentua. Se oli kyllä suloisin otus, mitä olen vähään aikaan nähnyt. Taisin jättää sinne eläinlääkärin pihaan loputkin aivosoluni.

Vastaanotolla Emma oli oma kohelo itsensä, eli kaikki paikat olisi pitänyt saada tutkia ja nuuhkia läpi. Samin käsi jo melkein sinersi. Vaaka näytti 55,6 kiloa. Emma ei siis ole ainakaan laihtumalla laihtunut. Liekö läski tiivistynyt lihakseksi, koska koira on selvästi hoikempi kuin mitä tammikuussa, mutta painoa on tullut joulukuun punnituksesta kilo lisää. Rokotteet pistettiin niskaan ja Emma ei taaskaan tajunnut mitä tapahtui. Se vain yritti kurkkia olkansa yli, että mitä siellä selässä oikein puuhaillaan.

Eläinlääkäri hoiti paperiasiat kuntoon. Sillä aikaa juttelimme hänen avustajansa kanssa. Avustaja kehui, että Emma on todella rohkea ja reipas rotunsa edustaja. Hänen sanojensa mukaan leonbergit yleensä jähmettyvät kauhusta oven suuhun, jos ne näkevät vieraita ihmisiä. Millaisia leonbergejä siellä vastaanotolla on oikein käynyt??? Itse en ole tavannut yhtäkään arkaa lellukkaa.... Emman koko tuli myös puheeksi. Avustaja sanoi sen olevan todella korkea nartuksi, mikä nyt ei ollut meille uusi tieto.

Lääkäri sanoi rokotteiden olevan voimassa seuraavat kolme vuotta, jos Suomessa pysytään eikä lähdetä reissuun. Kotona Sami oli jo huokaista, että tarvitseeko Emma tosiaan viedä seuraavan kerran vasta kolmen vuoden päästä uudelleen eläinlääkäriin. Muistutin sitten vuoden päästä edessä olevista lonkka- ja kyynärpääkuvauksista ja silmien tutkimisesta ja siitä, että niihin sitä rahaa sitten vasta meneekin...

Emma täytti vuoden!

Rakas pikku-prinsessani Emma (Bonnien My Endless Love) täytti eilen vuoden! <3

Synttäreiden kunniaksi käytiin eilen kaksistaan shoppailemassa lähimmässä Mustissa&Mirrissä. Samalla kerättiin muutamat ihastukset, kehut ja rapsutukset. Nautin siitä huomiosta, mitä tuo meidän pikku-jätti saa maailmalla kulkiessa. Se on vain niin iso ja ihana <3

Ostin Emmalle lahjaksi Kong-lelun. Täytin sen kotona märkäruualla. Emma-raukalla on tosin kokemusta vain näistä pyöriteltävistä leluista, joista sitten putoilee nameja, joten se yritti saada kongistakin ruuan ensin pois pyörittelemällä. Pitelin kongia Emman kuonon edessä, jotta se sai kielellä livottua sitä. Pian se hoksasi lelun toimintaperiaatteen ja kävi maahan makaamaan kongi tassujen välissä.

Tänään Sami osti kauppareissulla meille kokonaisen grillatun broilerin. Pilkottiin kanaa pieniksi paloiksi ja sekoitettiin nappuloiden joukkoon, niin saatiin Emma pitkästä aikaa syömään kunnolla!

Tässä kuvia synttärisankarittaresta: