Kaupunkiseikkailu

Emma pääsi eilen ensimmäiselle kunnolliselle kaupunkiseikkailulle, eli muuallekin kuin hypermarketin parkkipaikalle. Meillä oli paljon asioita hoidettavana ja monta paikkaa käytävänä, joten Emmalle kertyi taas kokemuksia monenlaisista ympäristöistä.

Ihan ensimmäinen etappi oli Musti&Mirri. Emma tarvitsi uuden kaulapannan, sillä se kasvaa ihan just kohta pois tuosta pentupannastaan. Sami oli sitä mieltä, että Emmaa ei voi viedä sisälle liikkeeseen, koska "sehän pissii siellä kaikki paikat!". No kävin itse ensin kartoittamassa pantavalikoiman. Sillä aikaa autossa Emma oli näppäränä likkana hypännyt lattialta repsikan paikalle ihastelemaan maisemia.

Liikkeessä oli myös ranskanbulldoggi ja kääpiöpinseri ostoksilla. Myyjä sanoi, että parhaiten sopiva panta löytyy, kun tuon koiran paikalle sovittamaan. Joten menin takaisin autolle hakemaan Emman ja Samin. Sami halusi vielä varmuuden vuoksi yrittää pissattaa Emmaa parkkialueen laidalla, mutta uusia ääniä ja hajuja oli niin paljon, että pissat jäi tekemättä. Vein määrätietoisesti Emman suorinta tietä hihnassa liikkeeseen, sillä sen olisi taas pitänyt saada tervehtiä kaikki ihmiset ja nuuhkia joka ikinen auto.

Ensin mentiin liukuovista sisään. Emma ei edes kiinnittänyt mitään huomiota niihin. Sitten kohdattiin kiiltävä, liukas kivilattia. Ei taaskaan mitään ongelmia. Samilla on jokin ajatus päässä, että koirat muka aina pelkäisivät, kun tassujen alla on jotain uutta ja vierasta materiaalia. Se on katsonut liikaa Koirakuiskaajaa! Emma on rotunsa mukainen, rohkea ja peloton. Tai sitten sillä on vain niin kova kiire eteenpäin, ettei se huomaa mitä ympärillä tapahtuu...

Liikkeessä Emma ja pikku-pinseri tervehtivät toisiaan iloisesti. Ranskanbulldoggi sai jo ostoksensa tehtyä, eli sitä Emma sai nuuhkaistua vain hätäisesti. Pinseri taisi olla uros, ikää sillä oli 7 kuukautta. Ja se oli se pinseri, mikä siellä pissi pitkin ja poikin. Emma ei lirauttanut kertaakaan lattialle. Olen niin ylpeä! <3

Samin piti käydä keskustassa vakuutusyhtiössä ja sillä välin minä ulkoilutin Emmaa kanalin vierustalla. Kapealla viherkaistaleella kasvaa vanhoja lehtipuita, joiden runkoja Emma nuuhki. Niissä taisi muutamat merkkaukset olla, mutta meidän pikku-tyttö ei vielä tiedä merkkaamisesta mitään. Kanalin yli menee myös puusilta, jonka yli kävelimme. Emmaa ei pelottanut yhtään. Vesi liplatti kivasti ja taas olisi pitänyt saada moikata kaikki vastaantulijat. Seuraava kohde oli rautakauppa, jonka pihassa oli ihanan varjoisaa. Emma tepasteli pitkin ja poikin nenä maassa. Joku ohikulkija kysyi, että onko se lapinkoira. Vastasin, että ei. Se on 11 viikkoinen Leonbergin pentu. "Jaa, enpäs ole koskaan nähnyt tuollaista koiraa", sanoi setä. Sedän perässä tuli poika, joka antoi Emman nuuhkaista kättä ja rapsutti sitten vähän päätä.

Reissu taisi olla uuvuttava, koska kotona Emma suurimmaksi osaksi nukkui. Vaikka päivä oli aurinkoinen, ei Emma onneksi läähättänyt autossa. Se alkaa myös selvästi tottua autoiluun, koska se ei enää istu autossa silmät suurina ja korvat luimussa. On varmaan hoksannut, että kun mennään autoon, niin päästään johonkin kivaan paikkaan. Sillä alkaa olla jo jaloissakin sen verran mittaa, että saa itse tassut maasta pakettiauton lattialle. Minä tai Sami annetaan sitten takapuolesta vähän vauhtia. Torstaina "pappa" tulee taas hakemaan meidät maalle. Odotan jännityksellä, mahtaako Emma hoksata mihin se pääsee, kun hypätään papan Qasqaihin. Se on ollut jo aiemmin kyseisen auton kyydissä.

Sami on taas töissä, joten kulutin Emman energioita tänään pitämällä sille tehotreenit luoksetulosta. Laitoin Emman ensin pitkään liinaan ja menimme tyhjälle naapuritontille. Istuin kannolle ja varmaan ensimmäiset 10 minuuttia siinä taas meni, ennen kuin koira hoksasi, että se pääsee luotani kauemmas. Luoksetulo alkaa jo sujua, mutta Emmalla on vain kertakaikkisen valikoiva kuulo, varsinkin jos sillä on jokin aarre. Ja ilman rapisevaa namipussia on turha edes yrittää! No, jatketaan harjoittelua.