Kesä meni jo...

Hhrrrrrr! Hämäännyin aamuisesta auringon paisteesta niin pahasti, että astuin ensin ovesta ulos pelkkä t-paita päällä. Tein ovella täyskäännöksen ja hain päälleni hupparin ja vielä kaulahuivinkin. Varmistin vielä lämpömittarista lukemat ja ulkona oli VAIN 9 astetta plussan puolella... Vielä pari viikkoa sitten aamulenkille saattoi lähteä ihan huoletta t-paidassa.

Eli kesä tuli ja meni. Kohti märkää ja kylmää syksyä mennään. Menneeseen kesään mahtuu paljon tapahtumia, joten käyn niistä läpi tärkeimmät:

1. Emma ei tänäkään kesänä oppinut uimaan. Harmin paikka. Tuo koira ei vaan uskalla irroittaa takatassujaan pohjasta ja anna veden kelluttaa. Hankin sille jopa kelluntaliivit, mutta ei nistä mitään apua ollut. Emman ainoa "sukellus" tapahtui niin, että Sami yritti laittaa sille liivejä liukkaalla laiturilla. Emma ei moisesta toimenpiteestä tykännyt, joten se väisti vähän liikaa ja molskahti veteen.

2. Emma tapasi ensimmäistä kertaa tätinsä ja setänsä. Samin äiti ja sisarpuolet kävivät Suomessa  ja vietimme heidän kanssaan päivän mökillä.

3. Korttelissamme vierailee kettu! Näin sen ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla, samana päivänä, kun terassia rakennettiin. Kettu oli livahtanut takapihallemme jostain aidan kolosesta, eihän sellainen eläin kovin suurta reikää tarvitse mahtuakseen siitä läpi. Yllätin ketun haistelemasta Emman leluja, hurja vahtikoira oli itse sisällä nukkumassa autuaan tietämättömänä, että hänen tontillaan on tunkeilija. Avasin takaoven, niin kettu pakeni naapurin puolelle turvaan ja katseli minua sieltä käsin. Huomasin, että ketturaasulla ei ollut häntää! Tai ainakaan se ei ollut kovin paksu. Säikähdin, että sillä saattaisi olla kapi.

Soitin siitä paikalliseen metsästysseuraan ja sieltäkin ehdotettiin hännättömyyden syyksi joko kapia tai sitten kettu on niin nälkiintynyt, että sen hännästä on pudonnut kaikki karva. Tämän perusteella he eivät tulleet vielä loukottamaan sitä, mutta käskivät ottaa heti yhteyttä, jos kettua vielä näkyy ja se vaikuttaa selvästi kapiselta.

En ole nähnyt kettua enää sen jälkeen, mutta naapurit ovat toisinaan tehneet siitä havaintoja. Olen yrittänyt skarpata ja siivota aina iltaisin kaikki Emman lelut ja herkut turvaan, ettei repolainen vie nitä mennessään. Kerran Emman kongi löytyi naapurin trampoliinin alta ja kerran se löytyi haudattuna etupihan kukkapenkistä. Yksi pehmolelu on mystisesti kadonnut. Liekö se hukkunut mummun ja papan pihalle tai sitten ketunpoikaset ovat saaneet siitä riepoteltavaa.

4. Meillä yläkertaprojekti etenee kovaa vauhtia. Samin kanssa eilen päätimme, että sitten kun yläkerran katto- ja seinäpaneelit ovat paikoillaan, eikä yläkerrassa tehdä enää pölyttäviä sirkkelihommia, niin suurennetaan olohuoneen katon reikää ja tilataan portaat. Näin Emma pääsee osallistumaan pintatöihin, eli maalaamiseen ja tapetointiin. Se yhä osoittaa mieltään tikkaiden juurella, kun muut kiipeää ylös karkuun, eikä hän pääse perässä.

Loppuun vielä vähän kuvakimaraa:

Emman terassi

Mä olen maailman huonoin äiskä, kun en saa koskaan aikaiseksi päivittää pienen lapseni kuulumisia! Emmalle nyt tosin ei kuulu mitään kovin erikoista. Välillä on liian lämpimiä päiviä ja pikkuhiljaa Emma alkaa ymmärtää, että joskus on parempi vetäytyä suosiolla sisälle viileään, kuin kärsiä pihalla kuumuudesta.

Sami ja minä olemme olleet taas ahkeria ja teimme hienon takaterassin! Itse terassin ja sen perustusten tekoon saimme apua Teemu-enolta ja Päiviltä. Kiitos heidän työpanoksensa, terassi valmistui parissa päivässä. Minä ja Sami sitten askartelimme kaksistaan terassin sivuille näkösuojat. Näkösuojien ansiosta Emmalla on nyt aamupäivisin laajempi varjoisa alue, jossa se köllii ja nauttii kesästä. Mitäs tykkäätte?

Hauskinta oli seurata miten Emma totutteli terassiin. Ennen terassia tuolle meidän takaovelle oli ainakin puolen metrin nousu, mikä tarkoitti sitä, että Emman piti ottaa ihan reipas loikka kun se halusi ovesta sisälle. Alkuun se ottikin terassin pinnasta loikkia sisälle, ilmeisesti vanhasta tottumuksesta. Päivässä se kuitenkin tajusi, että nyt terassilta voi vain köpötellä suoraan sisälle ja takaisin, ilman loikkia. Aluksi Emma ei myöskään halunnut ottaa terassilla yhtään turhia askelia, vaan se kipitti suorinta tietä terassin poikki ovelta nurmikolle. Sitten yhtenää iltana pyydettiin "naapurin pojat" Miska ja Semi leikkitreffeille. Miska ja Semi eivät arastelleet uutta rakennelmaa, joten niiden perässä Emmakin uskalsi talsia lautarakennelmalla. Samalla tuli myös testattua terden kestävyyttä, kun kolme koiraa pyöri sillä ympyrää.

Lisäksi tuon terassin askelma tuli sattumalta optimaaliselle korkeudelle Emman ruokinnan kannalta. Olen tarjoillut koiralle iltalenkin jälkeen ruuan ja veden tuohon askelmalle, jolta se pystyy hyvin seisten juomaan ja aterioimaan.

Yhtenä aamuna päästin Emman aamupissalle, mutta se ei halunnutkaan enää takaisin sisälle, joten annoin sen jäädä takapihalle nauttimaan viileästä aamusta. Menin itse vielä hetkeksi sänkyyn makoilemaan. Pian terassilta alkoi kuitenkin kuulua ihmeellistä kolinaa. Pian kolina taukosi ja menin katsomaan mitä se Emma oikein remontoi. Emma oli tehnyt itselleen makuusopen rottinkisohvan taakse, missä oli varjoisaa. Se oli puskenut itsensä seinän ja sohvan väliin, missä se köllötteli tyytyväisenä :D

Teemu-eno aloitti armeijan. Se olisi kyllä ihan Emman paikka! Siellä saa luvan kanssa möyrytä metsässä ja tonkia sammalmättäitä ja mikä parasta, ruuaksi on usein maksalaatikkoa! Pääsisiköhän tuollainen pieni koiraneiti inttiin? Eno on sotilaspoliisissa, joten eikö Emmasta voisi tulla sotapoliisikoira..??

Ihmiset "tuunaa" pihaa ja Emma valvoo

Koko toukokuu on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona hommia paiskiessa. Onneksi välillä sataa tai on käytävä ruokakaupassa ja muilla asioilla, niin tulee niihinkin hommiin vähän taukoa.

Meillä on tehty pensasaitaa, perennapenkkiä ja kylvetty uusia nurmialueita. Viime kesälle oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa, kun talo piti maalata ja yläkerran rakentamista aloitella. Nyt on nättiä, kun pihalla on vähän muutakin kuin vain pelkkää soraa ja nurmikkoa!

Emma on toiminut taas vastaavana työnjohtajana näissäkin projekteissa. Se enimmäkseen makoilee milloin missäkin, vähän sen mukaan mistä löytyy varjoa. Välillä se käy tarkistamassa, miten työt etenevät ja  katoaa sitten taas varjoon köllimään. Joskus Emma käy maate keskelle kaivettua aluetta, koska juuri  esiin saatu savimaa on tietysti hyvän tuoksuista sekä ihanan kosteaa ja viileää. Onneksi se kyllä väistyy, kun lapiot ja haravat tulevat liian lähelle.

Täytyy koputtaa puuta: kaikki tehdyt istutukset ovat saaneet olla rauhassa. Karvainen pieni puutarha-apulainen ei ole käynyt muokkaamassa perennoja tai kesäkukka-asetelmia mieleisikseen. Yksi perenna oli keikahtanut kumolleen, mutta se menee osittain Samin piikkiin, koska tämä potkaisi kerran pallon penkin keskelle, jonka Emma tietysti kävi sieltä noutamassa.

Aurinkoa on piisannut ja lämpöä myös. Olemme koko perhe pitkin päivää sen verran monta tuntia ulkona, että emme ole käyttäneet Emmaa enää iltapäivälenkeillä. Kun silloin on niin kovin kuumakin. Emma saa laatuaikaa aamulenkeillä ja iltalenkillä, joskus ollaan pidetty taukoa puutarhatöistä ja potkittu kimpassa palloa.

Emma-raukalla on nyt elämänsä toiset juoksut. Koira tuntuu muuten voivan ihan hyvin, mutta se on kovin yksinäinen, kun nyt ei saa leikkiä naapurin poikakoirien kanssa. Sen parhaita kavereita ovatkin nyt pehmolelut, joita se sitten kurmuuttaakin oikein olan takaa. Saas nähdä kuinka moni niistä on juoksujen loputtua enää ehjiä :D

Loppuun vielä vähän kuvia:

Silmätulehdus

Pieni lapsi sairastaa. Emmalla on silmätulehdus.

Aluksi oletin silmien punoituksen johtuvan tuulesta ja ilmassa leijuvista pölyistä, Emma kun viettää sen 10 tuntia päivässä ulkona... Sitten tajusin, että tilanne ei hellitä sadepäivinä, ja pian Emman silmäkulmissa alkoi olla limaista, kellertävän vihertävää rähmää. Onneksi päästiin pian eläinlääkärillä käymään ja saatiin silmään tippoja. Tipat ovat näppärässä pikkutuubissa, mistä on helppo puristaa silmäkulmaan pieni nokare. Emma antaa todella nätisti laittaa tipat silmiin, koska sen jälkeen saa luonnollisesti jotain pientä hyvää... Silmät ovat jo nyt todella hyvässä kunnossa, mutta kuuri jatkuu vielä viikon.

Tänne rannikolle kevät tuli rytinällä ja lumet sulivat pois parissa päivässä, kun taivaalta satoi kaatamalla vettä. Meidän savipohjainen piha on ollut yhtä mutalammikkoa ja se on näkynyt Emman turkissa. Koiran "kapi" on onneksi hellittänyt. Emmalla ei siis ole ollut oikeasti kapia, mutta sen turkki oli reilun viikon päivät järkyttävän naköinen, koska sen pohjavillat irtosivat ensin keskeltä selkää. Kylkiin ja niskaan jäi sitkeät, pöyheät villat, mitkä saivat Emman näyttämään kapiselta, aivan kuin sen selästä uhkaisi lähteä kaikki karva. Nyt tilanne on onneksi tasaantunut. Emman tämän kesän turkki näyttää olevan sekoitus vaaleaa ja mustaa, ei lainkaan niin punertava kuin mitä sen talvikarva oli.

Metsälenkillä saa olla taas salamaakin nopeampi ja syöksyä väliin, kun Emma haluaa taas harrastaa kurakujanjuoksua ja laukata kaikki paskaojat läpi. Siksi Emma ulkoileekin nyt ahkerasti, eli se laitetaan aamulla ulos ja otetaan sisälle vasta illalla tai siksi aikaa, kun sen täytyy jäädä yksin kotiin. En viitsi montaa kertaa päivässä tuota koiraa pestä, vaikka hyvin Emma on taas omaksunut tämän päivittäisen tassujenpesurutiinin. Ei tarvitse kuin vain avata pesuhuoneen ovi, niin se menee sinne ilman sen kummempia käskyjä. Reipas tyttö :)

Meidän julkkis!

Pakko kai tunnustaa asia täällä blogissa, koska se on jo ehditty noteerata Leonet.fi:n keskustelupalstallakin...

Meidän Emma on julkkis! Apoteekki-lehti teki jutun ja siihen saatiin Emmasta kaksi kuvaa. Itse juttu käsitteli lähinnä minua, mutta se on nyt aivan toissijaista verrattuna siihen, että pikku-prinsessani pääsi lehteen! <3

Lapsi on terve kun se leikkii!

Meille toimitettiin tänään uusi pyykinpesukone. Odoteltiin ulkona  Emman kanssa konetta saapuvaksi ja ajattelin samalla tehdä Emmalle lumisen kaverin aikani kuluksi ja Ystävänpäivän kunniaksi.

Voi kun siitä tuli hieno!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoille! <3

t: Emma & muu lauma

Mitä meille kuuluu?

Moikkista koikkista!

On ollut tämä tammikuu niin kiireistä ja hektistä aikaa, ettei olla edes blogia ehditty päivittää!

Aloitetaan nyt vaikka kertomalla onko niihin ennen joulua listattuihin ongelmiin löytynyt ratkaisuja. No onneksi on! Emman lenkkeilyttäminen täällä kotona on nyt paljon helpompaa kuin syksyllä. Tärkeintä on vaan antaa Emman kuulostella ja seurailla autoja katseellaan, jolloin ne eivät yllätä sitä ja lenkki voi jatkua hyvillä mielin. Välillä Emma ottaa muutaman nopeamman askeleen eteenpäin, jos se ei ole huomannut meitä takaapäin ohittavaa autoa. Voimakkaat hihnassa nyppäämiset ovat jääneet vallan pois! Hyvä Emma!


Minä ja Sami aloitimme nyt uudet elämäntavat, eli tarkoitus on harrastaa enemmän liikuntaa ja syödä terveellisemmin. Minä laihdutin jo syksyllä hiljaa itsekseni seitsemän kiloa pois, joten nyt ne kilot eivät enää niin helposti lähdekään. Sami sen sijaan iloitsee, kun kiloja tippuu pois samaa tahtia hikipisaroiden kanssa. Lisäksi Sami on onnellinen uusista silmistään, sillä se kävi viikolla laserleikkauksessa ja pääsi eroon silmälaseista. Onneksi leikkauksen jälkeen Sami sai mukaansa suojalasit, joita se pitää nukkuessaan ja -varmuuden vuoksi- Emman kanssa lenkkeillessäkin. Jos Emma vaikka innostuukin hyppäämään ja tassu osuu kasvoihin, niin silmät ovat toivottavasti lasien takana suojassa.

Teimme yhtenä päivänä koiran kanssa kaikki lenkit Sport Tracker päällä. Sen perusteella voi arvioida, että Emma saa päivän aikana 4-5 kilometriä lenkkiä. Sami tekee vapaapäivinään koiran kanssa aamulenkit, koska se on mua aamuvirkumpi. Minä vien yleensä iltapäivä- ja iltalenkit. Joskus lenkkeillään yhdessä koko lauma. Ja kun Samilla on aamuvuoro, jää kaikki kolme lenkkiä mun vastuulle. Eli vaikka koiralle kertyy päivässä paljon kilometrejä, on ne kuitenkin jaettu osiin.

Sitten siihen herkkujen vahtimiseen. Herkkujen lisäksi Emma omii itselleen välillä myös lelujaan, varsinkin jos ne ovat uusia. Olen nyt hoitanut ongelmaa sillä, että varaan taskuuni palan jotain melkein yhtä ihanaa herkkua. Sitten Emman lähellä viskaan herkun vähän matkan päähän ja kun Emma hakee namin, otan sen vahtiman esineen käteeni. Sitten katselen esinettä ja pyörittelen sitä käsissäni. Kun totean sen turvalliseksi, annan sen takaisin Emmalle kehujen kera. Näin se oppii, että jos sen johonkin tavaraan koskee, niin sen saa myös takaisin eikä se katoa välttämättä mihinkään.

Emman juoksutkin ovat menneet jo ohitse. Tosin se viimeinen viikko alkoi jo käydä mun ja Samin voimille, kun Emman kanssa piti painia ja riehua, koska ei sitä naapurin poikakoirienkaan kanssa voinut päästää telmimään. Soitettiin sitten Minna-kasvattajalle ja saatiin lupa viedä Emma moikkaamaan siskoaan.

Siskoksilla leikki sujui ja paini maistui. Emma on yhä pullukka tyttö, se tiedetään, mutta siskonsa kanssa ne ovat yhtä korkeita. Pentueen kolmas tyttö on kuulemma siskojaan kymmenisen senttiä matalampi. Minna napsi tytöistä kuvia, jotka minä nyt julmasti kopioin tänne Naamakirjasta. Kuvat on siis ottanut Minna Bonnien Kennelistä:

Emma vasemmalla, Didi oikealla

Emma takana, Didi edessä

Näin nätisti Emma seisoo...

...ja on sillä nätti nassukin <3

Mummolassa on ollaan vierailtu taas ahkerasti, Emma meistä ahkerimmin. Nyt palattiin taas hetkeksi kotiin, kunnes reilun viikon päästä minut ja koira ajetaan pois kotoa. Sami jatkaa kaverinsa kanssa yläkerran rakentamista, joten naisväen pitää saada pois jaloista.

Joulu tulee!

Menin pari viikkoa sitten ihan tohkeissani lähimpään Mustiin&Mirriin tarkoituksenani ostaa puoli kauppaa tyhjäksi. Menin reippaasti kassalle, ojensin kanta-asiakaskorttini myyjälle ja kysyin, että paljonkos meillä on noita bonuksia euroina. Myyjä höyläsi kortin ja totesi: " kuusi euroa". Eli se siitä puolen kaupan tyhjentämisestä...

Bonuspisteitä ei siksi ole kuutta euroa enempää, koska olemme tilanneet Emman nappulat ulkomailta. Hinnat ovat Euroopassa halvemmat ja lisäksi sieltä saa kaikkia kivoja paljousalennuksia, tyyliin osta kaksi säkkiä, niin saat tämän lelun tai tällaisen alennuksen. Lisäksi ne viidentoista kilon nappulasäkit tuodaan kotiovelle asti. Jes! Ja sielläkin on omat kanta-asiakaspistejärjestelmänsä.

Ne juoksusuojat olisin tietysti voinut ostaa Emmalle, mutta hölmönä ajattelin, että ne ekat juoksut tulisivat varmaankin vasta ensi vuoden puolella. Pitää haastatella mummua, että kuinka paljon Emma on todellisuudessa tiputellut, että onko syytä ostaa sille juoksusuojat vai riittääkö peffan pyyhkäisy silloin tällöin märällä paperilla. Onneksi meillä ei kotona ole valkoisia kangassohvia, vaan mustat nahkasohvat, tyyliin Wash&Go. Kestävät Emmankin käytössä :D

Yksi joululahjavaihtoehto voisi olla jokin aktivointipeli, missä Emma saisi käyttää vähän päätään. Asiakaspisteet voi käyttää vuoden loppuun mennessä, joten taidan odottaa joulun yli, että mitä kaikkea Emma saa joululahjaksi ja sitten vasta lähteä ostoksille.

Kävin eilen kaverin kanssa Ikeassa. Olin haaveillut Emmalle täksi jouluksi omaa joulukuusta, jos vaikka pappa olisi käynyt hakemassa meille metsästä ihan aidon kuusen, sellaisen metrin korkuisen. Olisi ollut kiva opettaa Emmalle heti, että joulukuusi kuuluu asioihin, jotka ovat "ei", "pois", "hus", ja "anna olla". Eli sitä kuusta ei pieni koira tutki, vaikka se olisi kuinka mielenkiintoinen.

Ikeasta olivat pienet tekokuuset loppu. Lisäksi taidamme olla kaikki uuteen vuoteen asti mummolassa, joten eipä se kuusi pitkä ilo olisikaan. Mummolassakin on varmaankin vain ulkokuusi, mutta ensi jouluna uusi yritys :) Ostin Emmalle pukin pakettiin pehmokoiran, pehmeän kangaspallon sisäleikkeihin ja vielä pitäisi ostaa sellainen Pedigreen Jumbone. Sellainen, mitä se beagle mussuttaa siinä mainoksessa: "nomnomnomnom..." :D

En ole laittanut hirveästi joulukoristeita esille, koska en edes omista paljoa koristeita, mutta kynttilöihin olen panostanut. Luonnollisesti olen sijoitellut kynttilöitä mahdollisimman korkealle ja tukeville alustoille, Emman ulottumattomiin. Lasisia hurrikaaneja olen kehitellyt vanhoista maljakoista, ettei karvavauvan viiksikarvat pala, jos se vaikka jonkun kynttilän lähelle pääsisikin. Ulos ostin isot lyhdyt. Ne Emma vain nuuhkaisi nopeasti läpi ja antoi olla. On se muutaman kerran pysähtynyt katsomaan kun lyhdyn sisällä on palanut kynttilä.

Rauhallista Joulun odotusta kaikille!

Ensilumi

Lumi satoi täällä maahan ensimmäistä kertaa 26.lokakuuta 2012. Tämä merkintä jääköön talteen ihan vain omaksi iloksi ;)

Emma ihmetteli maahan satanutta lunta jo aamupissalla, mutta koska äipällä oli kiire töihin, niin ilo jäi lyhytaikaiseksi. Ja koska mulla oli käsilaukku ja autonavaimet matkassa, niin Emma oli heti tietysti tulossa mukaan autoon. Esimies tuskin tykkäisi hyvää, jos menisin Emma mukanani töihin, joten palluran oli nyt vaan jäätävä yksin kotiin. Sami mokoma on laivalla humputtelemassa...

Iltapäivällä en tiennyt kummasta tuo hurtta iloitsi enemmän, minusta vai valkoisesta maasta. Lunta tuli kuitenkin pitkin päivää, joten sitä siis riitti. Kävimme pikaisesti hakemassa päivän postit ja Emma sai siinä samalla tehtyä pikaisesti tarpeensa. Sitten oli jo pakko päästä sisälle hakemaan lämpimämpää vaatetta, jotta päästiin lenkille.

Lenkkipolulla ei ollut muita, joten Emma sai juosta vapaana. Se meni siksakkia pitkin polkua. En tiedä miksi sen on koko ajan yritettävä juosta kuono maassa ja samala nuuskia, koska se tahtoo aina tupsahtaa nenälleen, kun ylävartalon painopiste laskee liian alas. Ja nyt on muuten ihan oikeasti kylmä! Sen tietää siitä, että Emma jätti lempipuuhansa väliin, eli kurakujanjuoksun. Yhdessä ojassa se kävi kastelemassa tassunsa, mutta se ei tainnut tuntua kivalta, koska Emma nousi sieltä vikkelästi ylös, eikä mennyt enää toista kertaa :D

Olen täällä blogissakin toivonut ja valittanut, että tulisipa talvi ja pakkaset mahdollisimman pian, jotta ei tarvitsisi aina lenkkien jälkeen pestä ojissa seikkaillutta koiraa. Noh... Toivoin taas ihan vääriä asioita. Lenkin jälkeen Emman tassuissa oli aivan valtavat lumipaakut! Tiesin kyllä, että lumi paakkuuntuu tassuishin ja takkuuntuu karvoihin, mutta että näin lyhyellä lenkillä sitä jää sellaiset määrät! Täytyy varmaan yrittää pysyä auratuilla teillä, ettei koiran tarvitse aina painaa menemään umpihangessa. Ja kun hiihtokausi alkaa, niin tuolla meidän pururadalla on silloin kävely- ja koirien ulkoiluttamiskielto. Eli varmaankin marraskuusta maaliskuulle lenkkeillään maanteillä ja umpimetsissä.

Ja vielä muutama kuva meidän junnusta, kun se nauttii ensilumesta :)

Syksy onkin jo pitkällä!

Ihanaa, sain jatkaa töissä vielä pari viikkoa lisää! Siksi tänne ei ole juurikaan tullut päivityksiä, kun tulee vietettyä tuon karvariiviön kanssa niin vähän aikaa, ettei mitään erityistä pääse edes tapahtumaan!

Viime viikon Emma oli mummolassa hoidossa. Papalla oli lomaa ja hän kaipasi leikkiseuraa, joten Emmahan jäi sinne mielellään viikoksi pappaa viihdyttämään. Kotona Emma olisi joutunut olemaan jopa neljä päivää yksin kotona, kun olimme Samin kanssa molemmat töissä. Eli oli varmasti parempi, että Emma oli mummolassa juoksentelemassa papan kanssa pitkin metsiä, kuin kotona kuolemassa tylsyyteen.

Mutta. Ihan putkeen se viikko ei mennyt. Nyt kun histiosytooma on jo lähes parantunut, niin ensimmäisenä iltana mummolassa Emma teloi vasemman takajalkansa. Se leikki vähän riehakkaasti Teemu-enon kanssa paljaalla parkettilattialla, loikkasi taaksepäin, törmäsi ruokailuryhmään ja laskeutui takajalan päälle. Muutaman päivän Emma varoi jalkaa ja hieman ontui sisällä kävellessään, mutta ulkona mikään ei estänyt sitä juoksemasta. Sitten kun ontuminen alkoi hellittää, niin mummo löysi samasta tassusta haavan, kahden kynnen välistä. "Räpylässä" näkyy selvä, siisti pieni haava.

Haavaa on nyt hoidettu Fuciderm Vetillä ja Betadinellä, samalla kaavalla kuin histiosytoomaa tai hot spotteja. Samilla alkaa ensi viikolla lyhyt loma, joten jos haava vielä vaivaa karvavauvaa, pitää viedä se taas eläinlääkäriin.

Työkavereiden kanssa havahduttiin viikolla, että onpa tämä lokakuu mennyt nopeasti! Iltalenkeillä alkaa ihan oikeasti olla säkkipimeää, joten päätin hankkia Emmalle heijastinliivit. Ostin samalla sellaiset myös itselleni. Kaupassa koirien liivejä vain kokoa L, mutta otin  ne, koska ajattelin Emman olevan sen verran "solakka", että ne varmasti kyllä mahtuu. Ja kissan kellot! Liivien tarranauha ei edes mene Emman kaulan ympärille. Ostin liivit Agrimarketista, koska mielestäni esim. Musti&Mirri myy koirien heijastinliivejä suorastaan sikamaisella hinnalla (yli 20 euroo...), mutta nyt täytyy yrittää palauttaa ne. Kun ei mahdu, niin ei mahdu....

Yritän muistaa joku kerta ottaa kameran mukaan ulos, niin saa tuosta 8-kuukautisesta hauvelista uusia kuvia. Sehän on jo junnu! Kauheeta, millaista vauhtia mun pieni vauvani on kasvanut... :')

Jospa pari kuvaa piristäisi...

Eilisen tapahtumat kummittelevat vieläkin mielessä, enkä ole päässyt vielä mihinkään lopputulokseen, että miten toimin jatkossa naapureiden lasten kanssa. Totaalinen rapsuttelukielto houkuttelee eniten, koska tässä alkaa ihan oikeasti yksityisyys kärsiä, kun lapset noin vain kutsuvat itsensä Emmaa rapsuttelemaan.

Olen saanut paljon hyvää ja kannustavaa palautetta, täällä blogissa ja Facebookin Leonberginkoirat-ryhmässä. Ongelma on tuttu muillekin ison koiran omistaville, ja moni muukin on kokenut tämän, että ihmiset eivät nykyään välitä kysyä lupaa lähestyä koiraa.

Löysin koneelta muutamia julkaisemattomia kuvia, ja koska olen todella huono lisäämään noita kuvia, otanpa vähän vahinkoa takaisin :) Joukossa on kuvia ihan vain kotioloista, pentutapaamisesta muutaman viikon takaa, ja lopuksi vielä kuva meidän talosta.

Iso koira ja vieraat lapset

Nyt on paha mieli ja suru puserossa. Ehkä vähän jopa itkettää. Mitään kovin traagista ei ole tapahtunut, mutta kyllä tämä pahalta tuntuu.

Emma hurmasi silloin pienenä paaperona korttelin lapset, erityisesti tytöt. Emman ensimmäisiä lapsikavereita olivat katumme isot tytöt, noin 10-6-vuotiaat, jotka saavat jo poistua pihasta vanhempien luvalla. Kaikki on sujunut ihan hyvin. Isojen tyttöjen myötä vähän pienemmätkin ovat uskaltautuneet tutustua Emmaan.

Jotkut pelkäävät Emmaa, mutta kun muu porukka juoksee tuhatta ja sataa rapsuttamaan koiraa, on pienempien "pakko" tulla perässä, vaikka Emman iso koko (tai ylipäätään koira) kuinka hirvittäisi. Paria tyttöä piti kerran hieman ojentaa, kun ensin juoksivat koiraa kohti hihkuen "EmmaEmmaEmma!", mutta sitten kun koira hihnassa nykäisi kohti, niin juoksivat kiljuen pois. Sanoin, että jos Emmaa ei aio nätisti rapsuttaa, ei sen luo tarvitse tulla ollenkaan. Ymmärrän, että lapset saattavat pelätä koiraa, mutta miksi sitä silloin pitää ylipäätään lähestyä? Eivätkö he vain voisi pysyä poissa?

Tänään, kun tulin koiran kanssa iltalenkiltä, niin muutama isompi tyttö tuli tiellä vastaan. Tytöt tekivät taas aloitteen lässyttelemällä Emmalle, joka tietenkin meni pyytämään kavereilta rapsutuksia. Näiden tyttöjen kanssa on ihan kiva jutella kaikesta koiriin ja Emmaan liittyvistä jutuista. Nämä tytöt kun osaavat jo itsekin sanoa Emmalle ei, jos se liikaa läpsii tassuillaan tai aikoo näykkiä. He tajuavat, että 6-kuukautinen koira on vielä pentu, ja että Emma on ISO, kun se painaa jo yli 40 kiloa. Sitten siihen tuli yksi poika, ja jostain pölähti vielä muita huomattavasti pienempi tyttö, olisiko ollut 4-vuotias.

Kerron tähän sen verran taustoja, että me olemme asuneet tällä kadulla maaliskuusta asti, eli kuusi kuukautta. Emme tunne naapureitamme, joten en osaa kaikkien naapuruston lasten nimiä, enkä tiedä tarkkaan kuinka vanhoja he ovat. Voin vain arvailla kuinka vanha kukin on, tai kuka on kenenkin sisko tai veli.

Kaikki sujui ihan hyvin. Emma oli minulla koko ajan hihnassa, se käyttäytyi todella maltillisesti: häntä heilui ja koira nuuski lapsia, mutta se ei hyppinyt tai juoksennellut ympäriinsä. Sitten Emma kaatoi sen kaikista pienimmän tytön, ja aivan vahingossa. Emma vain käveli liian likeltä ohi ja tyttö horjahti. Hirveä huuto ja poru. Yksi isompi tyttö lohdutti pienintä. En itse voinut paremmin tarkistaa tytön kuntoa, koska pitelin hihnasta kaksin käsin kiinni. Näin kyllä, että käsissä ei ollut naarmuja. Tyttö taisi siis enemmänkin säikähtää. Emmakin kävi nuuhkaisemassa pientä ja lohdutti nuolemalla kämmenselkiä.

Itkevää tyttöä huudeltiin kotipihaan, ja isompi tyttö lähti saattamaan. Sitten kutsu kävi muillekin tytöille ja minä toin Emman kotiin. Totta kai ymmärrän, että tyttöä sattui, kun maahan mätkähti. Olen minäkin joskus kaatunut. Mutta ei Emma tehnyt mitään väärää. Tajuavatkohan vanhemmat, että se oli vahinko? Toivon vain, että tytöt eivät kotona satuile, että Emma puri tai hyppäsi pikkutyttöä päin. Emma ei ole vaarallinen, se on maailman kiltein koira. Se ei hypi päin, se ei vahdi ruokaansa eikä reviiriään. Se ei koskaan pihalla ollessaan hauku. Mutta se on pentu, 40-kiloinen pentu.

Samille kävi kerran pissatusreissulla näin: lauma isoja tyttöjä juoksi taas Emman luo. Kaikki meni hyvin, kunnes joukkoon liittyi yksi pienempi tyttö. Saattoi olla jopa sama tyttö, joka tänään kaatui. Emma nuuhkaisi tytön naamaa märällä kuonollaan, jolloin tyttö alkoi oikein kunnolla parkua, että hän pelkää Emmaa. Minä kuulin sen parkumisen sisälle asti. Tiesin, että mitään "pahaa" ei ole tapahtunut, koska Sami ei torunut Emmaa. Avasin ulko-oven ja käskin Emman sisälle. Näin tilanne raukesi, kun Emman oli tultava kotiin, niin lastenkin oli lähdettävä.

Emma on tosiaan kiltti, mutta pentumaisen kohelo. Muutkin koirat pyrkivät nuolemaan ihmisten naamoja, mutta leonberginkoiran on helppo nuolaista lapsen kasvoja, kun ne ovat samalla tasolla koiran kuonon kanssa. Minun pitää omistajana tietenkin huolehtia koirastani ja varmistaa, ettei se ole haitaksi tai vahingoksi muille. Onko tähän tilanteeseen mitään muuta ratkaisua, kuin kieltää kaikkia lapsia tervehtimästä Emmaa?  Olisi kurjaa alkaa lokeroimaan lapsia, tyyliin "sinä olet jo kyllin iso rapsuttamaan Emmaa, mutta sinä olet vielä liian pieni". Pelkään rapsuttelukiellon myös antavan Emmasta väärän kuvan vanhemmille. Luulevat sitä pian vaaralliseksi. Elleivät luule jo... Tässä kadulla on yhdeksän taloa, ja vain kahdessa on koiria. Yhdenkään Emmaa säännöllisesti rapsuttelevan ipanan kotona ei ole omaa koiraa, enkä tiedä onko koskaan ollutkaan. Koiran käytöstä voi ymmärtää vain jos on sellaisen joskus omistanut.

Osa kadun muksuista on kyllä ihania, ja todella fiksuja. Yksikin eskarilaispoika huhuilee välillä varovasti omalta pihalta, että voinko laittaa Emman hihnaan, hän haluaisi tulla moikkaamaan. Tämä poika kysyy aina ensin vanhemmiltaan luvan, ja myös minulta, että saako tervehtiä Emmaa. Ymmärrän hyvin pojan varovaisuuden, koska Emma on istuessaan  hänen korkuisensa :D Tämä poika osaa todella nätisti silitellä ja rapsutella. Hänenkin kanssaan juttelen aina kaikesta Emmaan liittyvästä, kuten mitä se syö tai missä se nukkuu, mitkä ovat sen lempileluja, jne. Aivan ihana poika <3 Ja Emmakin osaa arvostaa tätä kaveria ja käyttäytyy aina todella nätisti. Se varmaan aistii pojan arkuuden. Ja minä tietysti varmistan ja vahdin Emmaa, ettei sen "pokka" petä.

Toivottavasti naapuruston aikuiset ymmärtävät Emman olevan iso pentu, ja että kaikkien pienimpien ei kannata tervehtiä sitä ilman vanhempien valvontaa. Minä pystyn kyllä valvomaan Emmaa, mutta Emma ja kolmekin muksua samaan aikaan vaatii kyllä hermoja. Ja jos lapset todellakin pelkäävät koiria, taikka vain Emmaa, niin ei sitä ole pakko tulla rapsuttelemaan...

Emma täyttää tänään puolivuotta!

Puolivuotissynttäreiden kunniaksi vähän kuvakimaraa meidän "pikku-prinsessasta", joka painaa nyt 40,3 kiloa...

Ja loppuun vähän tarinaakin: Sami karkasi muutamaksi päiväksi kaverinsa kanssa Sisiliaan, 30 asteen helteisiin, joten minä ja Emma tapamme aikaa mummolassa. Tänään tarjotaan synttäreiden kunniaksi kahvit muutamalle tutulle. Mummu leipoi kakunkin!

Kotona on tapahtunut paljon ja paljon tulee vielä tapahtumaan. Olemme rakentaneet pihavajaa, ja sen vuoksi Avustaja-Emma onkin ollut täällä mummolassa taas pidempään hoidossa, "poissa jaloista".

Loppukesä ja syksy on ollut Emmalle ihanaa aikaa, koska ulkoa löytyy kaikkea hyvää syötävää! Emma oppi käymään mansikkavarkaissa mummon mansikkamaalla. Se osasi erottaa kypsät mansikat raaoista, pienimmät mansut tuppasivat mennä suuhun karoineen päivineen, isommista se taasen haukkasi vain sen muhevimman pään :) Mustikat ja vadelmatkin ovat ihan älyhyviä! Noin isolla kuonolla niitä on vain vaikea poimia itse, joten ne Emma nauttii ihmisten kämmeniltä (tai suoraan ämpäreistä). Punaiset viinimarjatkin ovat hyviä, mutta mustat viinimarjat ja marja-aroniat eivät maistu. Emma nuuhkaisee niitä, ja perääntyy tuhahtaen. Ne eivät ilmeisesti tuoksukaan hyvälle....