Joulu on ohi, uutta vuotta odotellaan ja Emmakin on nyt palannut kotiin. Sehän ehti viettää mummolassa melkein kuukauden mittaisen loman, mutta tuntuu tuo viihtyvän yhä myös oikeassa kodissaan. Liekö maisemanvaihdos aiheuttanut koiralle stressiä, koska se nukkuu 7-9 tunnin yöunia yhteen putkeen, ilman pissataukoja. Nytkin se on nukkunut päiväunia yli tunnin. Kotona maistuu terveellinen ruoka, eli nappulat ja maksalaatikko. Mummolassa Emma tiesi, että kyllä hän jossain vaiheessa päivää saa maukkaampaa ruokaa kuin nappulat. Emma kärsi nälkää iltaan asti, kunnes se lähti kerjuukierrokselle syömään tv:tä tuijottavien ihmisten iltapalojen jämät. Ei se mikään tyhmä koira ole :)
Emmallahan alkoi juoksut juuri loman alussa. Tarjouduttiin kyllä hakemaan koira kotiin, mutta pappa sanoi, että ei juoksut haittaa, kyllä Emma saa silti siellä olla. Noh, pappa ei tiennyt, että juoksujen mukana saattaa tulla tiettyjä "sivuvaikutuksia".
Emmahan on ollut aina todella rohkea ja peloton leonbergi. Se ei arkaile ihmisiä eikä ääniä, metsässä sitä ei pelota kivet eikä kaatuneiden puiden juurakot. Kesällä meidän pihalla oli kaivinkone hommissa, niin jos syksyllä lenkillä jossain näkyi kaivinkone, Emman oli pakko päästä katsomaan sitä läheltä. Ainoastaan ne kovaa ja läheltä ajavat autot hirvittävät Emmaa, mutta mielestäni se on aikas pientä, kun miettii mitä kaikkea koira voisi pelätä.
Juoksujen myötä Emmalle puhkesi selvä murrosikä. Pappa jotain mutisi, että Emma olisi muka murkkuikäinen mukula... Ei kai? Hormonit ja vietit taisivat vetää sitä kylille. Emma oppi karkaamaan mummolan takaterassilta, jonne sille oli askarreltu oma paikka. Terassilla oli teltta ja terassin kulkuaukko oli peitetty vanhalla verkkoaidan pätkällä ja muovisella puutarhatuolilla. Emma oppi jyräämään tuon heppoisen muoviesteen yli, näinpä itse sen kerran jopa kaivautuvan esteen ali. Pappa rakensi aukkoon puisen portin, mutta laittoi siihen liian pienet hakaset. Emma hoksasi, että porttia puskemalla hakaset lennähtävät auki. Solmuja tuo koira ei toistaiseksi osaa avata, joten apu löytyi narusta: portti solmittiin yöksi kiinni.
Vaikka Emma muutaman kerran karkasikin terassilta, kylille asti se ei koskaan lähtenyt. Kerran juostiin koko porukka paniikissa ulos, että nyt se koira karkasi kun se ei ole terassilla. Emma löytyikin takapihalta hangesta nukkumasta. Eli vaikka kuinka vietti vetäisi kylille, on Emmasta tullut myös arka. Se ei uskaltanut poistua mummolan takapihalta minnekään muualle kuin aivan metsän reunaan tarpeilleen. Kun vein Emmaa vapaana metsälenkille, se ei koskaan ohittanut minua. Tähän asti Emma on vapaana ollessaan sinkoillut siksakkia sinne tänne ja tonne, mutta nyt se tuskin tulee rinnalle. Sama juttu tapahtui aina papankin kanssa lenkkeillessä. Koira pysyi visusti takana ja seurasi pappaa, välillä se pysähtyi hetkeksi haistelemaan polun vierustaa. Mitään varsinaisia "mörköjä" ei ole vielä tullut vastaan, eli Emma ei vaan uskalla jättäytyä kauas "laumanjohtajistaan". Yksinolo sujuu edelleen hyvin, eli kyse ei ole mistään yksinjäämisen pelosta tai eroahdistuksesta. Kun lenkkeillään maantiellä hihnassa, niin silloin se kyllä kipittelee taluttajansa edellä.
Toinen ikävä murrosiän tuoma sivuvaikutus on ollut herkkujen vahtiminen. Tähän asti Emma ei ole vahtinut herkkujaan, mutta nyt se on alkanut murista, jos joku ihminen on vähääkään kiinnostunut sen luista tai naudan korvista. Ajateltiin nyt Samin kanssa panostaa tähän ongelmaan. Täytyy ulkoillessa antaa Emmalle joku herkku ja sitten yrittää ottaa sitä hetkeksi pois, mutta päällä täytyy olla varmuuden vuoksi paksu toppatakki ja nahkahanskat. Jos se vaikka nappaakin käteen kiinni... Ilmeisesti emme ole aikaisemmin tajunneet toimia näin. Emma kun on ainoa koira ja lapsi talossa, niin jos se on saanut jonkun herkun, se on aina saanut syödä herkkunsa myös rauhassa loppuun. Sen ei ole tarvinnut oppia luopumaan niistä.
Kirjoittelen sitten miten tässä urakassa onnistuttiin ja mitä tehtiin uutena vuonna; täristiinkö pelosta vai nukuttiinko tyytyväisinä.
lauantai 29. joulukuuta 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Isot pahat autot :(
Emma pelkää autoja. Pakko se on tunnustaa, vaikka olen ilmeisesti yrittänyt tähän asti uskotella, että koirani vain tykkää nopeasti liikkuvista kohteista.
Emma on siis pienestä pitäen hyvin herkästi hihnassa kulkiessaan nypännyt autoja kohti, ovat ne tulleet sitten edestä tai takaa. Se yrittää ilmeisesti tehdä autoille selväksi, että se ei halua niitä lähelleen. Mitään haukkumista tai muutakaan ääntelyä se ei pidä.
Tähän asti meidän lenkeistä puolet ovat olleet metsä- tai pururatalenkkejä ja puolet maantielenkkejä. Kotipuolessa kaikki lähitiet ovat pieniä ja kapeita asfalttiteitä, joilla on nopeusrajoitus 40km/h. Autoilijat onneksi tiedostavat teiden kapeuden, joten monet ohittajat hiljentävät vauhtia siihen n. 30km/h. Nyt meidän pururata ja metsäpolut on muutettu hiihtoladuiksi, joten siellä ei saa enää koiran kanssa kävellä. Kaikki lenkit on siis tehtävä autoteillä.
Ahkeralla lenkkeilyllä Emma on oppinut sietämään kotitaajaman autoja. Kyllä se pysähtelee ja seurailee autoja katseellaan, ikään kuin varmistaa, että eihän se auto varmasti tule kohti. Täällä mummolassa tilanne onkin eri. Kylänraitilla on nopeusrajoitus 50 kilometriä tunnissa, ja monet autoilijat vieläpä ylittävät tämän nopeuden. Lisäksi pimeinä talvi-iltoina ajovalot tekevät noista "monstereista" pienen koiran silmissä todellisia hirviöitä.
(Juu, Emmahan ei fyysisesti ole mitenkään pieni (painoa 54kg), mutta ikää tulee tänään täyteen 10 kuukautta, eli henkisesti hän vielä melkoinen vauva, varsinainen kakara)
Emman kanssa ei täällä lenkkeillessä auta muu kuin pysähtyä heti kun koira havaitsee lähestyvän auton. Sitten Emma seuraa katseellaan kun auto ohittaa. Pyrin itse hengittämään syvään ja rauhallisesti ja kehun sekä namitan heti, kun Emma on auton mennä, eikä se ole nypännyt autoa kohti.
Mikään unelmatilanne tämä ei ole jos täydellinen kävely tarkoittaa Cesar Millanin mallia, eli koira kävelee omistajan vasemmalla puolella, samassa tahdissa omistajan kanssa, ilman pysähdyksiä... Mutta voisin muutenkin kyseenalaistaa tuon Millanin tavan. Onko se koiralle mukava lenkki, jos se ei saa yhtään haistella ja tutkia ympäristöään? Toivon vain, että mun pieni vauvani lakkaisi pelkäämästä noita autoja, kun ei niissä oikeasti ole mitään pelättävää...
Emma on siis pienestä pitäen hyvin herkästi hihnassa kulkiessaan nypännyt autoja kohti, ovat ne tulleet sitten edestä tai takaa. Se yrittää ilmeisesti tehdä autoille selväksi, että se ei halua niitä lähelleen. Mitään haukkumista tai muutakaan ääntelyä se ei pidä.
Tähän asti meidän lenkeistä puolet ovat olleet metsä- tai pururatalenkkejä ja puolet maantielenkkejä. Kotipuolessa kaikki lähitiet ovat pieniä ja kapeita asfalttiteitä, joilla on nopeusrajoitus 40km/h. Autoilijat onneksi tiedostavat teiden kapeuden, joten monet ohittajat hiljentävät vauhtia siihen n. 30km/h. Nyt meidän pururata ja metsäpolut on muutettu hiihtoladuiksi, joten siellä ei saa enää koiran kanssa kävellä. Kaikki lenkit on siis tehtävä autoteillä.
Ahkeralla lenkkeilyllä Emma on oppinut sietämään kotitaajaman autoja. Kyllä se pysähtelee ja seurailee autoja katseellaan, ikään kuin varmistaa, että eihän se auto varmasti tule kohti. Täällä mummolassa tilanne onkin eri. Kylänraitilla on nopeusrajoitus 50 kilometriä tunnissa, ja monet autoilijat vieläpä ylittävät tämän nopeuden. Lisäksi pimeinä talvi-iltoina ajovalot tekevät noista "monstereista" pienen koiran silmissä todellisia hirviöitä.
(Juu, Emmahan ei fyysisesti ole mitenkään pieni (painoa 54kg), mutta ikää tulee tänään täyteen 10 kuukautta, eli henkisesti hän vielä melkoinen vauva, varsinainen kakara)
Emman kanssa ei täällä lenkkeillessä auta muu kuin pysähtyä heti kun koira havaitsee lähestyvän auton. Sitten Emma seuraa katseellaan kun auto ohittaa. Pyrin itse hengittämään syvään ja rauhallisesti ja kehun sekä namitan heti, kun Emma on auton mennä, eikä se ole nypännyt autoa kohti.
Mikään unelmatilanne tämä ei ole jos täydellinen kävely tarkoittaa Cesar Millanin mallia, eli koira kävelee omistajan vasemmalla puolella, samassa tahdissa omistajan kanssa, ilman pysähdyksiä... Mutta voisin muutenkin kyseenalaistaa tuon Millanin tavan. Onko se koiralle mukava lenkki, jos se ei saa yhtään haistella ja tutkia ympäristöään? Toivon vain, että mun pieni vauvani lakkaisi pelkäämästä noita autoja, kun ei niissä oikeasti ole mitään pelättävää...
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Joulu tulee!
Menin pari viikkoa sitten ihan tohkeissani lähimpään Mustiin&Mirriin tarkoituksenani ostaa puoli kauppaa tyhjäksi. Menin reippaasti kassalle, ojensin kanta-asiakaskorttini myyjälle ja kysyin, että paljonkos meillä on noita bonuksia euroina. Myyjä höyläsi kortin ja totesi: " kuusi euroa". Eli se siitä puolen kaupan tyhjentämisestä...
Bonuspisteitä ei siksi ole kuutta euroa enempää, koska olemme tilanneet Emman nappulat ulkomailta. Hinnat ovat Euroopassa halvemmat ja lisäksi sieltä saa kaikkia kivoja paljousalennuksia, tyyliin osta kaksi säkkiä, niin saat tämän lelun tai tällaisen alennuksen. Lisäksi ne viidentoista kilon nappulasäkit tuodaan kotiovelle asti. Jes! Ja sielläkin on omat kanta-asiakaspistejärjestelmänsä.
Ne juoksusuojat olisin tietysti voinut ostaa Emmalle, mutta hölmönä ajattelin, että ne ekat juoksut tulisivat varmaankin vasta ensi vuoden puolella. Pitää haastatella mummua, että kuinka paljon Emma on todellisuudessa tiputellut, että onko syytä ostaa sille juoksusuojat vai riittääkö peffan pyyhkäisy silloin tällöin märällä paperilla. Onneksi meillä ei kotona ole valkoisia kangassohvia, vaan mustat nahkasohvat, tyyliin Wash&Go. Kestävät Emmankin käytössä :D
Yksi joululahjavaihtoehto voisi olla jokin aktivointipeli, missä Emma saisi käyttää vähän päätään. Asiakaspisteet voi käyttää vuoden loppuun mennessä, joten taidan odottaa joulun yli, että mitä kaikkea Emma saa joululahjaksi ja sitten vasta lähteä ostoksille.
Kävin eilen kaverin kanssa Ikeassa. Olin haaveillut Emmalle täksi jouluksi omaa joulukuusta, jos vaikka pappa olisi käynyt hakemassa meille metsästä ihan aidon kuusen, sellaisen metrin korkuisen. Olisi ollut kiva opettaa Emmalle heti, että joulukuusi kuuluu asioihin, jotka ovat "ei", "pois", "hus", ja "anna olla". Eli sitä kuusta ei pieni koira tutki, vaikka se olisi kuinka mielenkiintoinen.
Ikeasta olivat pienet tekokuuset loppu. Lisäksi taidamme olla kaikki uuteen vuoteen asti mummolassa, joten eipä se kuusi pitkä ilo olisikaan. Mummolassakin on varmaankin vain ulkokuusi, mutta ensi jouluna uusi yritys :) Ostin Emmalle pukin pakettiin pehmokoiran, pehmeän kangaspallon sisäleikkeihin ja vielä pitäisi ostaa sellainen Pedigreen Jumbone. Sellainen, mitä se beagle mussuttaa siinä mainoksessa: "nomnomnomnom..." :D
En ole laittanut hirveästi joulukoristeita esille, koska en edes omista paljoa koristeita, mutta kynttilöihin olen panostanut. Luonnollisesti olen sijoitellut kynttilöitä mahdollisimman korkealle ja tukeville alustoille, Emman ulottumattomiin. Lasisia hurrikaaneja olen kehitellyt vanhoista maljakoista, ettei karvavauvan viiksikarvat pala, jos se vaikka jonkun kynttilän lähelle pääsisikin. Ulos ostin isot lyhdyt. Ne Emma vain nuuhkaisi nopeasti läpi ja antoi olla. On se muutaman kerran pysähtynyt katsomaan kun lyhdyn sisällä on palanut kynttilä.
Rauhallista Joulun odotusta kaikille!
Bonuspisteitä ei siksi ole kuutta euroa enempää, koska olemme tilanneet Emman nappulat ulkomailta. Hinnat ovat Euroopassa halvemmat ja lisäksi sieltä saa kaikkia kivoja paljousalennuksia, tyyliin osta kaksi säkkiä, niin saat tämän lelun tai tällaisen alennuksen. Lisäksi ne viidentoista kilon nappulasäkit tuodaan kotiovelle asti. Jes! Ja sielläkin on omat kanta-asiakaspistejärjestelmänsä.
Ne juoksusuojat olisin tietysti voinut ostaa Emmalle, mutta hölmönä ajattelin, että ne ekat juoksut tulisivat varmaankin vasta ensi vuoden puolella. Pitää haastatella mummua, että kuinka paljon Emma on todellisuudessa tiputellut, että onko syytä ostaa sille juoksusuojat vai riittääkö peffan pyyhkäisy silloin tällöin märällä paperilla. Onneksi meillä ei kotona ole valkoisia kangassohvia, vaan mustat nahkasohvat, tyyliin Wash&Go. Kestävät Emmankin käytössä :D
Yksi joululahjavaihtoehto voisi olla jokin aktivointipeli, missä Emma saisi käyttää vähän päätään. Asiakaspisteet voi käyttää vuoden loppuun mennessä, joten taidan odottaa joulun yli, että mitä kaikkea Emma saa joululahjaksi ja sitten vasta lähteä ostoksille.
Kävin eilen kaverin kanssa Ikeassa. Olin haaveillut Emmalle täksi jouluksi omaa joulukuusta, jos vaikka pappa olisi käynyt hakemassa meille metsästä ihan aidon kuusen, sellaisen metrin korkuisen. Olisi ollut kiva opettaa Emmalle heti, että joulukuusi kuuluu asioihin, jotka ovat "ei", "pois", "hus", ja "anna olla". Eli sitä kuusta ei pieni koira tutki, vaikka se olisi kuinka mielenkiintoinen.
Ikeasta olivat pienet tekokuuset loppu. Lisäksi taidamme olla kaikki uuteen vuoteen asti mummolassa, joten eipä se kuusi pitkä ilo olisikaan. Mummolassakin on varmaankin vain ulkokuusi, mutta ensi jouluna uusi yritys :) Ostin Emmalle pukin pakettiin pehmokoiran, pehmeän kangaspallon sisäleikkeihin ja vielä pitäisi ostaa sellainen Pedigreen Jumbone. Sellainen, mitä se beagle mussuttaa siinä mainoksessa: "nomnomnomnom..." :D
En ole laittanut hirveästi joulukoristeita esille, koska en edes omista paljoa koristeita, mutta kynttilöihin olen panostanut. Luonnollisesti olen sijoitellut kynttilöitä mahdollisimman korkealle ja tukeville alustoille, Emman ulottumattomiin. Lasisia hurrikaaneja olen kehitellyt vanhoista maljakoista, ettei karvavauvan viiksikarvat pala, jos se vaikka jonkun kynttilän lähelle pääsisikin. Ulos ostin isot lyhdyt. Ne Emma vain nuuhkaisi nopeasti läpi ja antoi olla. On se muutaman kerran pysähtynyt katsomaan kun lyhdyn sisällä on palanut kynttilä.
Rauhallista Joulun odotusta kaikille!
lauantai 8. joulukuuta 2012
Ensimmäiset juoksut!
Emman papalla on taas pitkä loma töistä, joten pappa kävi tiistaina hakemassa Emman viettämään lomaa kanssaan, ettei ihan yksin tarvitse lenkkeillä talvisissa maisemissa. Ilmeisesti kolme viikkoa ilman pappaa oli Emmalle liikaa, koska se taas lievästi sanottuna sekosi, kun pappa astui ulos autosta. Taas olisi ollut videokameralle käyttöä :D
Emmalla onkin nyt poikkeuksellisen pitkä loma. Mummun kanssa laskeskeltiin päiviä ja todettiin, että meidän olisi ollut ihan turhaa mennä hakemaan Emmaa takaisin kotiin nyt viikonloppuna, koska ensi viikonloppuna on enoni häät, ja silloin on taas pakko ajella mummolan suuntaan. Emma saa siis leikkiä papan kanssa vielä koko ensi viikon. Ihanaa!
Emma on luonnollisesti viihtynyt mummulassa paremmin kuin kotonaan, koska pappa jaksaa tehdä tosi pitkiä aamulenkkejä, ja lenkin jälkeen tämä paha pari saattaa jaksaa riehua tunninkin ulkona. Eno-miehiä saa häiritä vuoron perään ja haastaa vetoleikkeihin.
Eilen lomalaiselle kuului kummia. Mummu soitti ja sanoi, että ihan kuin Emman takapuolesta tiputtelisi verta. Verta on tiputellut vielä tänäänkin, eli meidän pienellä vauvelilla on nyt sitten ensimmäikset juoksut! Nyyh, se on jo niin iso tyttö... :')
Emma saa nyt tiputella rauhassa ensi viikon mummolan matoille (heh heh hee...), niin kärsitään me sitten Samin kanssa loppu kiima-aika täällä kotioloissa. Edessä on mielenkiintoiset pari viikkoa, koska tässä naapurustossa on Emman lisäksi kolme muuta koiraa ja kaikki ovat vieläpä uroksia... Auts!
Onneksi olemme Samin kanssa olleet ahkeria ja Emman aidassa on nyt portit, eli ainakin oma piha on nyt turvattu.
Tässä Emmasta muutama huonolaatuinen kännykällä otettu kuva
Emmalla onkin nyt poikkeuksellisen pitkä loma. Mummun kanssa laskeskeltiin päiviä ja todettiin, että meidän olisi ollut ihan turhaa mennä hakemaan Emmaa takaisin kotiin nyt viikonloppuna, koska ensi viikonloppuna on enoni häät, ja silloin on taas pakko ajella mummolan suuntaan. Emma saa siis leikkiä papan kanssa vielä koko ensi viikon. Ihanaa!
Emma on luonnollisesti viihtynyt mummulassa paremmin kuin kotonaan, koska pappa jaksaa tehdä tosi pitkiä aamulenkkejä, ja lenkin jälkeen tämä paha pari saattaa jaksaa riehua tunninkin ulkona. Eno-miehiä saa häiritä vuoron perään ja haastaa vetoleikkeihin.
Eilen lomalaiselle kuului kummia. Mummu soitti ja sanoi, että ihan kuin Emman takapuolesta tiputtelisi verta. Verta on tiputellut vielä tänäänkin, eli meidän pienellä vauvelilla on nyt sitten ensimmäikset juoksut! Nyyh, se on jo niin iso tyttö... :')
Emma saa nyt tiputella rauhassa ensi viikon mummolan matoille (heh heh hee...), niin kärsitään me sitten Samin kanssa loppu kiima-aika täällä kotioloissa. Edessä on mielenkiintoiset pari viikkoa, koska tässä naapurustossa on Emman lisäksi kolme muuta koiraa ja kaikki ovat vieläpä uroksia... Auts!
Onneksi olemme Samin kanssa olleet ahkeria ja Emman aidassa on nyt portit, eli ainakin oma piha on nyt turvattu.
Tässä Emmasta muutama huonolaatuinen kännykällä otettu kuva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)