keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kaksi haastetta lisää :)

Tästä tulee pitkä päivitys, sillä sain taas Jennalta uuden haasteen. Lisäksi Liisa antoi minulle haasteen jo varmaan kuukausi takaperin, mihin en ole saanut aikaiseksi vastata. Joten nyt paukkuu vastausta sitten molempiin. Pidelkää hatuistanne kiinni :)
Jennan antaman haasteen säännöt menevät näin:



1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 
2.Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Nyt olen sen verran rebel ja pahis ja laiska, että muokkaan sääntöjä omin luvin. Listaan vain viisi blogia, joita luen säännöllisesti. Huom! Ne kaikki eivät ole koirablogeja, sillä kyllä mun elämässä on muutakin sisältöä kuin tuo karvakasa... Heh heh, joo joo, uskoo ken tahtoo... ;)

1. Perhosniitty. Blogi kertoo erään perheen rakennusprojektista. Perhe rakennuttaa saman talotehtaan pakettia, kuin mitä mekin rakennutimme. Vaikka oma talo on jo valmis, niin silti on mukavaa seurata uusien rakennuttajien projekteja, eli miten yhteistyö talotehtaan kanssa sujuu, onko rakennusmääräyksiin tai -tapoihin tullut muutoksia, ja ennen kaikkea on kiva urkkia, että millainen sisustus heidän taloonsa tulee. 

2. Siuron Helmi. Erään toisen pariskunnan talonrakennuttamisprojekti. Heidän talonsa on edelleen samasta talotehtaasta, mutta se valmistui ennen meidän taloamme. Tästä blogista me opimme paljon, sillä heillä on täsmälleen sama talomalli kuin meillä. Tässä blogissa vilahtelee myös silloin tällöin kaksi koiraa...

3. Own special place. Serkkuni ylläpitämä blogi. 

4. Lupun kanssa. Juttuja Jennan ja Lupu-koiran yhteiselosta. On kadehdittavaa lukea, miten paljon helpompaa elämä on pienen koiran, kuin Emman kaltaisen jättiläisen kanssa. Jos sitä joskus vähän viisastuisi ja tosissaan miettisi sitä koiran kokoa, ennen kuin antaa luonteen ja ulkonäön viedä mennessään...

5. Sohvin salaiset kansiot. Ihania pieniä tarinoita Sohvin ja tämän omistajan elämästä. Sohvilla ja Emmalla on muuten sama iskä, eli voisiko tyttöjä kutsua jopa sisarpuoliksi??? Sohvi-neiti on jo iso tyttö, puolitoistavuotias. 


Sitten Liisan antamaan haasteeseen! Kyseisessä haasteessa pitää kiittää haasteen antajaa: kiitos Liisa! Sitten pitää jakaa haaste kahdeksalle bloggaajalle ja infota heitä asiasta. Rebel-asenne nostaa taas päätään, joten enpä jaa, enkä infoa. Kerronpa siis vain kahdeksan random-asiaa itsestäni: 

1. Olen 163 cm pitkä ja hieman "tanakka". Tosin en enää ole niin kovin tanakka, onnistuin elo-syyskuussa pudottamaan 7 kiloa pelkillä ruokavalion muutoksilla. Toki Emman kanssa tulee sen verran paljon ulkoiltua, että kyllä siinäkin vähän kaloreita palaa. Olisi hienoa, jos onnistuisin pudottamaan vielä 7-10 kiloa, mutta en ota siitä paineita. Tippuu jos tippuu. Se seitsemän kiloakin näkyy ja tuntuu ihan riittävästi :)

2. Minulla on luonnonkiharat hiukset. Monet siitä vittuilevat, että oliko kallis permanentti, kun noin kivasti epäonnistui, tai olenko tullut paikalle pistorasian kautta. Monelle luonnonkiharat ovat harvinainen näky, ja siksi he eivät varmaan usko koko asiaan. Mutta mulla on luonnostaan pörröinen tukka, joka taipuu kauniille korkkiruuveille kun vain pesen hiukset, kampaan ne märkinä  suoriksi ja annan kuivua itsestään. Kätevää! Edit: lisään kuvan todisteeksi. Enpä ole tainnut tähäm blogiin itsestäni koskaan kunnon kasvokuvaa laittaakaan...



3. Olen kotikissa. Välillä on tietysti kiva mennä viikonlopuksi vanhempieni luokse täysihoitoon tai nähdä kavereita. Ulkomaille matkustaminen on kuitenkin sellainen asia, joka nostaa sykkeeni taivaisiin ja tunnen stressihormonitason nousevan. Ajatus lentämisestä ei miellytä, mitä jos matkalaukkuni päätyy eri paikkaan kuin minä, jos sairastun matkalla.... Ei kiva. Jätän tämän huvin Samille, avomiehelleni, joka ei pelkää lentämistä ja suunnittelee usein itselleen uusia matkakohteita. Minä ja Emma jäädään talonvahdeiksi. 

4. Hiusteni väri on vaalea ja silmäni ovat siniset. 

5. Pidämme Samin kanssa molemmat sinisestä. Etsikää tästä blogista vaikka kuva talostamme, tai tutkikaa Emman kuvia, että minkä väriset seinät meillä on sisällä. 

6. Minulla on toinenkin blogi, liittyen taloprojektiimme: http://sulohelmi.blogspot.fi/ Sinistä, sinistä, sinistä ja vielä kerran sinistä! Mutta kuka sanoi, että kodistaan ei saisi tehdä sellaista kuin itse tykkää? Opinions are like asshole. Everybody has one. 

7. Olen opintojeni suhteen täysi luuseri. Opinnäytetyöni on jo kaksi ja puolivuotta myöhässä. Sain onneksi taas lisää lisäaikaa, joten nyt on viimeiset hetket puristaa sekin paska kasaan. Kaikki muut tarvittavat opintopisteet olen onneksi saanut kasaan. Älkää opiskelko kuten minä! Ahkeruus ja positiivinen asenne vievät pidemmälle kuin laiskuus ja pessimismi.

8. Elämä ei mennyt ihan niin kuin sen suunnittelin. Tutustuin Samiin toisena opiskeluvuotenani. Sami on minua kaksi vuotta vanhempi, joten hän oli opinnoissaan minua edellä (eri koulu, eri ala). Sami sai nykyisen työpaikkansa heti valmistuttuaan, mutta kaukaa sieltä, missä silloin asuimme. Muutin Samin perässä tänne kauas jonnekin, kauas perheestäni ja kavereistani. Täällä ei ole tuttuja, ei sukulaisia, ei ketään kenelle jutella. Asiaa ei yhtään helpota se, että olen saanut täältä vain lyhyitä työsuhteita. Melko perseestä tämä yksinäisyys...

The End!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Haaste

Sain Jennalta Lupun kanssa blogista haasteen. Ihan oikeuteen asti ei kuitenkaan olla menossa, vaan kyseessä on blogihaaste. Minun pitää siis vastata yhdeksään koiraani liittyvään kysymykseen. Ei muuta kuin menoksi:


1. Miksi päädyit juuri tähän rotuun?
Tutustuin ensimmäisen kerran leonberginkoiraan, kun setäni ja tämän vaimo suunnittelivat uuden koiran hankkimista. Sattumien kautta he päätyivät leonbergin sijasta cavalierkingcharlesinspanieliin. Kun minun ja Samin koirakuume oli pahimmillaan, Sami halusi noutajan ja minä jonkun pystykorvan tai terrierin. Mutta sitten eräässä suomalaisessa tosi-tv-sarjassa vilahti leonberginkoira, ja siitä se ajatus sitten lähti. Sen koiran nimi oli muuten Emma...


2. Entä miksi juuri kyseinen yksilö?
Me emme valinneet Emmaa, vaan annoimme kasvattajan valita meille sopivan yksilön. Esitimme vain toiveen rauhallisesta, ystävällisestä narttupennusta, joka ei olisi kovin arka.


3. Miten keksit koirasi nimen?
Emma sopii mielestäni hyvin tuollaiselle isolle, vähän kömpelölle koiralle, joka on kaikkien paras kaveri. Lisäksi siinä on sama alkukirjain, kuin Emman papan etunimessä. Pitäähän ensimmäinen lapsenlapsi nimetä pappansa mukaan... ;)


4. Jos joskus ottaisit jonkun muun rotuisen koiran, mihin ehkä päätyisit?
Johonkin pienempään pystykorvaiseen, kuten lapinkoiraan, laikaan, karhukoiraan tai vaikkapa corgiin. Toinen vaihtoehto voisi olla Samin toiveiden mukaan noutaja taikka berninpaimenkoira, jotta Emmalla olisi joku sopivan kokoinen painikaveri. 



5. Onko koirallasi jotain epäkoiramaisia tapoja?
Emma varmaan luulee olevansa ihminen muiden joukossa. Ihan heti en osaa sanoa, mikä olisi sen epäkoiramaisin tapa. Emma kun kuitenkin syö mitä vain ja milloin vain, se rakastaa ulkoilla ja lenkkeillä, haistelee ja kuulostelee paljon, nukkuu melkein missä vain, rakastaa leikkihetkiä ja lelujen perässä juoksentelua... Ehkä oudointa Emmassa on sen pelko haukkuvia koiria kohtaan. Joskus lenkillä kun meitä on tullut vastaan pikkuinen räksyttäjä, siis Emmaa huomattavasti pienempi koira, niin Emma ei tiedä mihin suuntaan paeta. Vieläkin se hämmentyy, jos toinen koira haukkuu jossain.


6. Milloin koirasi sai sinut viimeksi nauramaan? Mitä tapahtui?
Tänään leivottiin yhdessä pasteijoita. Emma hääri vieressä apukokkina ja pyrki lipaisemaan kaikkia aineksia, mitä kuonon ohi vain kulki. Kun sain pasteijapellin uuniin, niin Emma melkein sukelsi pellin perässä uuniin. Välillä se kävi uunin luukulla tarkistamassa tilanteen, ja kun pasteijat olivat valmiita, olisi niitä pitänyt saada heti maistaa. Emma onneksi malttoi mielensä ja sai maistaa yhden. Loput pasteijat menivät -ikävä kyllä- jääkaappiin piiloon.


7. Mikä on pahin tuho, jonka koirasi on saanut aikaan?
Emma on tuhonnut yllättävän vähän paikkoja. Sen omat lelut ovat tietysti aikas kärsineitä, kun sen tietää millaisella "volyymilla" tuollainen 50-kiloinen peto leikkii. Vauvana se tuhosi kankaisen lelulaatikkonsa, mutta se nyt ei ollut suuri menetys. Vähän meillä näkyy kynsien jälkiä kynnyslistoissa ja Emman makuunurkan seinässä. Autossa Emma on syönyt tavaratilan suojapeitteen (?) muovivahvikkeita, mikä hieman suututti Samin. Nyt yritetään aina varustautua puruluilla automatkoihin, jotta Emman ei tarvitse itse keksiä tekemistä.



8. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?
Kesällä Emma nukkui mieluiten tuulikaapin viileällä laattalattialla. Nyt kun lattialämmöt ovat päällä, Emma nukkuu mieluiten olohuoneessa, terassin oven edessä. Sieltä taitaa vetää mukvasti. Toisinaan Emma köllii myös sohvalla, varsinkin jos se on saanut jonkun herkun pureskeltavaksi. Sohvalle se jää kuitenkin harvemmin nukkumaan. Se taitaa olla liian pehmeä ja hautuva/lämmin paikka nukkua pitempiä nokosia.

9. Lempikuva/lempikuvat koirastasi?









Esitän tämän haasteen eteenpäin bloggaajille: 

Liisa / In this part of town

Lilli / Hertan maailma

Tanjareetta / Sohvin salaiset kansiot

Noora / Kauneudesta kaikkeuteen