Ihmiset "tuunaa" pihaa ja Emma valvoo

Koko toukokuu on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona hommia paiskiessa. Onneksi välillä sataa tai on käytävä ruokakaupassa ja muilla asioilla, niin tulee niihinkin hommiin vähän taukoa.

Meillä on tehty pensasaitaa, perennapenkkiä ja kylvetty uusia nurmialueita. Viime kesälle oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa, kun talo piti maalata ja yläkerran rakentamista aloitella. Nyt on nättiä, kun pihalla on vähän muutakin kuin vain pelkkää soraa ja nurmikkoa!

Emma on toiminut taas vastaavana työnjohtajana näissäkin projekteissa. Se enimmäkseen makoilee milloin missäkin, vähän sen mukaan mistä löytyy varjoa. Välillä se käy tarkistamassa, miten työt etenevät ja  katoaa sitten taas varjoon köllimään. Joskus Emma käy maate keskelle kaivettua aluetta, koska juuri  esiin saatu savimaa on tietysti hyvän tuoksuista sekä ihanan kosteaa ja viileää. Onneksi se kyllä väistyy, kun lapiot ja haravat tulevat liian lähelle.

Täytyy koputtaa puuta: kaikki tehdyt istutukset ovat saaneet olla rauhassa. Karvainen pieni puutarha-apulainen ei ole käynyt muokkaamassa perennoja tai kesäkukka-asetelmia mieleisikseen. Yksi perenna oli keikahtanut kumolleen, mutta se menee osittain Samin piikkiin, koska tämä potkaisi kerran pallon penkin keskelle, jonka Emma tietysti kävi sieltä noutamassa.

Aurinkoa on piisannut ja lämpöä myös. Olemme koko perhe pitkin päivää sen verran monta tuntia ulkona, että emme ole käyttäneet Emmaa enää iltapäivälenkeillä. Kun silloin on niin kovin kuumakin. Emma saa laatuaikaa aamulenkeillä ja iltalenkillä, joskus ollaan pidetty taukoa puutarhatöistä ja potkittu kimpassa palloa.

Emma-raukalla on nyt elämänsä toiset juoksut. Koira tuntuu muuten voivan ihan hyvin, mutta se on kovin yksinäinen, kun nyt ei saa leikkiä naapurin poikakoirien kanssa. Sen parhaita kavereita ovatkin nyt pehmolelut, joita se sitten kurmuuttaakin oikein olan takaa. Saas nähdä kuinka moni niistä on juoksujen loputtua enää ehjiä :D

Loppuun vielä vähän kuvia:

Murrosiän mukanaan tuomat muutokset

Joulu on ohi, uutta vuotta odotellaan ja Emmakin on nyt palannut kotiin. Sehän ehti viettää mummolassa melkein kuukauden mittaisen loman, mutta tuntuu tuo viihtyvän yhä myös oikeassa kodissaan. Liekö maisemanvaihdos aiheuttanut koiralle stressiä, koska se nukkuu 7-9 tunnin yöunia yhteen putkeen, ilman pissataukoja. Nytkin se on nukkunut päiväunia yli tunnin. Kotona maistuu terveellinen ruoka, eli nappulat ja maksalaatikko. Mummolassa Emma tiesi, että kyllä hän jossain vaiheessa päivää saa maukkaampaa ruokaa kuin nappulat. Emma kärsi nälkää iltaan asti, kunnes se lähti kerjuukierrokselle syömään tv:tä tuijottavien ihmisten iltapalojen jämät. Ei se mikään tyhmä koira ole :)

Emmallahan alkoi juoksut juuri loman alussa. Tarjouduttiin kyllä hakemaan koira kotiin, mutta pappa sanoi, että ei juoksut haittaa, kyllä Emma saa silti siellä olla. Noh, pappa ei tiennyt, että juoksujen mukana saattaa tulla tiettyjä "sivuvaikutuksia".

Emmahan on ollut aina todella rohkea ja peloton leonbergi. Se ei arkaile ihmisiä eikä ääniä, metsässä sitä ei pelota kivet eikä kaatuneiden puiden juurakot. Kesällä meidän pihalla oli kaivinkone hommissa, niin jos syksyllä lenkillä jossain näkyi kaivinkone, Emman oli pakko päästä katsomaan sitä läheltä. Ainoastaan ne kovaa ja läheltä ajavat autot hirvittävät Emmaa, mutta mielestäni se on aikas pientä, kun miettii mitä kaikkea koira voisi pelätä.

Juoksujen myötä Emmalle puhkesi selvä murrosikä. Pappa jotain mutisi, että Emma olisi muka murkkuikäinen mukula... Ei kai? Hormonit ja vietit taisivat vetää sitä kylille. Emma oppi karkaamaan mummolan takaterassilta, jonne sille oli askarreltu oma paikka. Terassilla oli teltta ja terassin kulkuaukko oli peitetty vanhalla verkkoaidan pätkällä ja muovisella puutarhatuolilla. Emma oppi jyräämään tuon heppoisen muoviesteen yli, näinpä itse sen kerran jopa kaivautuvan esteen ali. Pappa rakensi aukkoon puisen portin, mutta laittoi siihen liian pienet hakaset. Emma hoksasi, että porttia puskemalla hakaset lennähtävät auki. Solmuja tuo koira ei toistaiseksi osaa avata, joten apu löytyi narusta: portti solmittiin yöksi kiinni.

Vaikka Emma muutaman kerran karkasikin terassilta, kylille asti se ei koskaan lähtenyt. Kerran juostiin koko porukka paniikissa ulos, että nyt se koira karkasi kun se ei ole terassilla. Emma löytyikin takapihalta hangesta nukkumasta. Eli vaikka kuinka vietti vetäisi kylille, on Emmasta tullut myös arka. Se ei uskaltanut poistua mummolan takapihalta minnekään muualle kuin aivan metsän reunaan tarpeilleen. Kun vein Emmaa vapaana metsälenkille, se ei koskaan ohittanut minua. Tähän asti Emma on vapaana ollessaan sinkoillut siksakkia sinne tänne ja tonne, mutta nyt se tuskin tulee rinnalle. Sama juttu tapahtui aina papankin kanssa lenkkeillessä. Koira pysyi visusti takana ja seurasi pappaa, välillä se pysähtyi hetkeksi haistelemaan polun vierustaa. Mitään varsinaisia "mörköjä" ei ole vielä tullut vastaan, eli Emma ei vaan uskalla jättäytyä kauas "laumanjohtajistaan". Yksinolo sujuu edelleen hyvin, eli kyse ei ole mistään yksinjäämisen pelosta tai eroahdistuksesta. Kun lenkkeillään maantiellä hihnassa, niin silloin se kyllä kipittelee taluttajansa edellä.

Toinen ikävä murrosiän tuoma sivuvaikutus on ollut herkkujen vahtiminen. Tähän asti Emma ei ole vahtinut herkkujaan, mutta nyt se on alkanut murista, jos joku ihminen on vähääkään kiinnostunut sen luista tai naudan korvista. Ajateltiin nyt Samin kanssa panostaa tähän ongelmaan. Täytyy ulkoillessa antaa Emmalle joku herkku ja sitten yrittää ottaa sitä hetkeksi pois, mutta päällä täytyy olla varmuuden vuoksi paksu toppatakki ja nahkahanskat. Jos se vaikka nappaakin käteen kiinni... Ilmeisesti emme ole aikaisemmin tajunneet toimia näin. Emma kun on ainoa koira ja lapsi talossa, niin jos se on saanut jonkun herkun, se on aina saanut syödä herkkunsa myös rauhassa loppuun. Sen ei ole tarvinnut oppia luopumaan niistä.

Kirjoittelen sitten miten tässä urakassa onnistuttiin ja mitä tehtiin uutena vuonna; täristiinkö pelosta vai nukuttiinko tyytyväisinä.

Ensimmäiset juoksut!

Emman papalla on taas pitkä loma töistä, joten pappa kävi tiistaina hakemassa Emman viettämään lomaa kanssaan, ettei ihan yksin tarvitse lenkkeillä talvisissa maisemissa. Ilmeisesti kolme viikkoa ilman pappaa oli Emmalle liikaa, koska se taas lievästi sanottuna sekosi, kun pappa astui ulos autosta. Taas olisi ollut videokameralle käyttöä :D

Emmalla onkin nyt poikkeuksellisen pitkä loma. Mummun kanssa laskeskeltiin päiviä ja todettiin, että meidän olisi ollut ihan turhaa mennä hakemaan Emmaa takaisin kotiin nyt viikonloppuna, koska ensi viikonloppuna on enoni häät, ja silloin on taas pakko ajella mummolan suuntaan. Emma saa siis leikkiä papan kanssa vielä koko ensi viikon. Ihanaa!

Emma on luonnollisesti viihtynyt mummulassa paremmin kuin kotonaan, koska pappa jaksaa tehdä tosi pitkiä aamulenkkejä, ja lenkin jälkeen tämä paha pari saattaa jaksaa riehua tunninkin ulkona. Eno-miehiä saa häiritä vuoron perään ja haastaa vetoleikkeihin.

Eilen lomalaiselle kuului kummia. Mummu soitti ja sanoi, että ihan kuin Emman takapuolesta tiputtelisi verta. Verta on tiputellut vielä tänäänkin, eli meidän pienellä vauvelilla on nyt sitten ensimmäikset juoksut! Nyyh, se on jo niin iso tyttö... :')

Emma saa nyt tiputella rauhassa ensi viikon mummolan matoille (heh heh hee...), niin kärsitään me sitten Samin kanssa loppu kiima-aika täällä kotioloissa. Edessä on mielenkiintoiset pari viikkoa, koska tässä naapurustossa on Emman lisäksi kolme muuta koiraa ja kaikki ovat vieläpä uroksia... Auts!

Onneksi olemme Samin kanssa olleet ahkeria ja Emman aidassa on nyt portit, eli ainakin oma piha on nyt turvattu.

Tässä Emmasta muutama huonolaatuinen kännykällä otettu kuva