Vahvistusrokotteet otettu

Käytiin tänään ottamassa Emmalle vahvistusrokotteet. Eläinlääkäri tarkisti myös Emman masun, kun siellä oli viimeksi se tulehtunut pahkura. Antibiootit olivat tehonneet todella hyvin, koska patista ei näy jälkeäkään, enkä enää edes muista kunnolla kummalla puolen masua patti oli :D

Nyt ei putsattu korvia, ei katsottu hampaita, eikä leikattu kynsiä. Avauduin eläinlääkärille Emman löysästä vatsasta. Hän suositteli alkuun maitohappobakteerikuuria, ja jos siitä ei ole apua, syy voi olla ruokavaliossa. Seuraavan kerran mennäänkin vastaanotolle (toivottavasti vasta sitten) kun on Emman 1-vuotissynttärit.

Niin, se vaaka näytti 16,6 kiloa. Lääkärin mielestä se on ihan sopiva paino. Pitäisiköhän mun alkaa käydä kuntosalilla, vai tyydynkö kasvattamaan hauista nostelemalla Emmaa? :)

Nyt odotellaan pappaa hakemaan meitä TAAS landelle viikonlopuksi. Johan me tässä ehdittiinkin olla kaksi päivää kotona... Lauantaina on serkun yo-juhlat, ja Emmahan vaan nauttii, kun se pääsee taas vapaana juoksemaan pitkin porukoiden takapihaa ja touhuamaan papan kanssa.

Kun koira sängylle loikkasi...

Ennen Emman tuloa taloon, hankimme makuuhuoneen oviaukkoon vauvaportin, jotta saamme nukkua yöt rauhassa, eikä sänky likaannu kurasta tai koirankarvoista. Alkuun portti hoitikin hyvin tehtävänsä, lähinnä siksi kun Samia inhotti yli kaiken ajatus siitä, että mahkuuhuoneen lattialta joskus löytyisi pissat tai kakkakasa. Minua puistattaa edelleen ajatus kuraisesta sängystä ja koirankarvoista lakanoissa.

Käymme kuitenkin makuuhuoneessa pitkin päivää. Joko viemme pyykkejä kaappiin tai haemme sieltä ties mitä tavaraa. Aluksi Emma karkaili makuuhuoneeseen, jos portti jäi meiltä auki. Se oli tietenkin utelias, kun ei ollut aiemmin päässyt kyseiseen huoneeseen. Sitten aloin jättää porttia yöksi auki, jos Sami oli yövuorossa ja olimme Emman kanssa kaksistaan. Näin se pääsee lähelle minua, jos sillä on jokin hätä. Minä en herää ihan pieneen vinkunaan, omaan sen verran hyvät unenlahjat.

No nyt koira on jo lähes sisäsiisti, ja makkarin portti on enää kiinni vain niinä öinä jolloin Sami on kotona. Sami on niin herkkäuninen ja kun Emma tylsistyy, se tulisi varmasti makkariin vaatimaan leikkiseuraa. Aamuisin se hipsii herättelemään meitä, jos portti vaan on auki. Sami on Emman suosikki, koska se "kiipeää" etutassuillaan niin lähelle Samin päätä kuin vaan pääsee ja nuolee sitten puhtaaksi hiukset ja kasvot. Se ei ole mitenkään erityisen miellyttävä herätys, varsinkin jos Emma on yöllä herkutellut possunkorvalla tai vastaavalla.

No tänään Sami sitten lähti töihin kello 6 ja Emma pyöri makuuhuoneessa Samin pukiessa päälleen. Minä halusin nukkua vielä. Emma yritti herätellä minua Samin puolelta käsin. Nousin ylös omalta puoleltani, enkä sekuntiakaan liian aikaisin: Emma saikin ponnistettua takajalkansa sängylle, sitten se laukkasi sängyn poikki, kompastui peittooni ja kieri kyljellään lattialle. Peittoni pyöri mukana ja toimi onneksi jarruna sekä pehmusteena. Samilla oli myös hyvät refleksit ja hän sai Emmasta otteen, jolloin laskeutuminen pehmeni vähän lisää. Emma ei edes tajunnut mitä tapahtui. Se juoksi onnessaan eteiseen, jossa se antoi minulle tutun aamutervehdyksensä.

Eli Emman koivista löytyy nyt sen verran paljon voimaa ja mittaa, että perinteiselle runkopatjalle hyppääminen ei tuota sille vaikeuksia. Nyt portti on pakko pitää aina öisin kiinni. En halua herätä yli 15 -kiloiseen "leopommiin". Se tekee aivan varmasti kipeää. Tästä sen huomaa, mitä tapahtuu, kun alkaa lepsuilla säännöissä... Oma moka.

Emma esikoulussa

Viikonlopun viettomme täällä maalla venyi hieman pidemmäksi kuin piti, eli eilisen sijasta lähdemme takaisin kotiin vasta tänään iltapäivällä. Äitini, joka on eskarin täti, sai aamulla ajatuksen että Emmahan voisi tulla käymään esikoululla. No mikäs siinä. Emmahan rakastaa lapsia yli kaiken ja se on tuollainen iloinen, mutta rauhallinen persoona. Lisäksi luotin siihen, että eskarin lapsilta löytyy tapoja, onhan meidän äiti siellä töissä... ;)

Muutama lapsi hieman arasteli Emmaa ja he tyytyivät tarkkailemaan sitä kauempaa. Yksi rohkeampi lapsi oli jostain syystä kiinnostuneempi Emman hihnasta. Hän halusi jopa taluttaa Emmaa, mutta en antanut kokeilla. Emma kun olisi kerran tempaissut kunnolla, niin tyttö olisi varmasti mennyt nurin. Vilkkaiden poikien kanssa oli kivaa pelata palloa. Voi sitä riemun määrää, kun Emma osasi hienosti kuljettaa palloa. Otti Emma sen välillä sääntöjen vastaisesti suuhunsakin, mistä tietysti nousi pieni haloo. Ja aikuiset Emma hurmasi kahta kauheammin. Sitä kehuttiin niin suloiseksi, kiltiksi ja rauhalliseksi. Aina kun joku vaan rapsutti, niin Emma heitti selälleen maahan ja paljasti mahansa. Vierailumme kesti vain noin puolisen tuntia, mutta olihan siinä ihmeteltävää ja touhuttavaa, joten Emma oli aivan rättiväsynyt kun päästiin takaisin porukoille. Ruokaa vaan masu täyteen ja päikkäreille.

Toissapäivänä käytimme Emmaa mökillä. Jos joku ihminen olisi rohkaistunut järveen uimaan, niin olisi Emmakin varmasti loikannut mukaan polskimaan. Nyt se tyytyi vain kastelemaan mahansa.

Torstaina piipahdetaan taas eläinlääkärissä ottamassa vahvistusrokotteet ja samalla saadaan Emma puntariin. Veikkaan vaa'an näyttävän jo yli viittätoista kiloa :)

Avulias Emma

Emman maha on onneksi muutamassa päivässä vähän helpottanut. Se oli todennäköisesti syönyt ulkona jotain sopimatonta, ja siitä kuravatsa. Ulkona on nyt tiukka kuri, ja kaikki heinät, kivet ja kepit on maistelukiellossa. Haistaa saa, mutta ei maistaa. Vettä on tankattu paljon, kun sääkin on ollut näin lämmin ja aurinkoinen.

Toisena ongelmana on viime päivinä ollut Emman haluttomuus lähteä lenkille. Muutama päivä meni niin, että Emma tahtoi olla vain omassa pihassa. Tiellä se löi jarrut päälle ja halusi palata kotiin. Tänään kuitenkin pääsimme lenkille! Nyt on torstai ja viimeksi Emma suostui lenkille lauantaina. Yhteisenä tekijänä näissä kahdessa lenkissä on Samin mukanaolo. Ilmeisesti Emma tajusi lenkkeilyn olevan hauskempaa koko perheen voimin. Tai sitten iskä on kivempaa lenkkiseuraa kuin äiskä... Kiitti vaan, Emma...

Perjantaina meillä kävi taas mummu, pappa ja Vesku-eno kylässä. Emma ja pappa olivat nähneet viimeksi kaksi päivää sitten, mutta voi sitä vinkunan ja suukkojen määrää mitä pappa taas sai. Ja mummu oli mustasukkainen :D Mummu halusi välttämättä pestä ikkunat, kun olen itse siinä niin saamaton. Emma oli tyypilliseen tapaansa koko ajan vieressä katselemassa. Aivan kuin se haluaisi auttaa, mutta todellisuudessahan se yrittää saada leikin aikaiseksi varastamalla jotain. Nyt se kyttäsi sinistä kuivauslastaa, jonka se saikin kerran pihistettyä ja vietyä piiloon. Mummu jotain nurisi, että Emma on muka tiellä... Emmahan haluaa vain auttaa! Se on aina läsnä, mitä ikinä teemmekin. Seurakoira mikä seurakoira, suuremmassa kokoluokassa vain :) Tässä se auttaa Samia laittamaan ruokaa:

Emma on ottanut monissa asioissa huimia edistysaskelia. Sisällä ollessa sille tarvitsee vain sanoa "pissalle", niin se menee jo tuulikaapin ovelle odottamaan. Ulkona puolestaan se ymmärtää ottaa suunnan kohti kuistia, kun sille sanoo "sisälle". Tämän Emma oppi niin, että aina sisälle mennessä se päättäväisesti nostettiin kuistille, josta se hihnan avulla ohjattiin kynnyksen yli. Kynnystä ylittäessä Emmalle sanottiin sisälle-sana, ja sitten kehuttiin maasta taivaisiin. Ulkona se on oppinut hieman "hellittämään", jos ohi painelee auto tai polkupyörä. Emmaa kehoitetaan istumaan alas ja sitten taas kehutaan vuolaasti, kun se ei säntäile liikkuvien perään. Sisällä ei tapahdu enää vahinkoja, jos minä ja Sami vain panostamme pissareissuihin. Sanomalehtiä meillä ei juuri enää käytetä.

Pesulla jouduttiin käymään jo toisen kerran, kun Emma ystävällisesti heitti kuraojaan mahalleen. Kynsienleikkuukaan ei ole enää sodankäyntiä, vaan päättäväisellä asenteella toinen pitelee koiraa ja toinen leikkaa.

Viikonlopuksi mennään taas maalle. Täytyy käydä moikkailemassa koirakaverit ja keksiä jokin uusi kyläilypaikka, jotta Emman kokemuspiiri kasvaa.

"Väh väh!" sanoo meidän Emma :)

Vatsa vekkulilla :(

Emman vatsa on kuralla! Se ei ole ollenkaan kiva juttu. Maha on ollut jo muutaman päivän löysällä, joten olen rajoittanut Emman ruokavalion veteen, nappuloihin ja juustoon. Herkkuina ja "välipaloina" se saa ennestään tuttuja rouhetikkuja, nameja, juustonpaloja, possunkorvia tai härkäpuikkoja. Juuri äsken kävimme ulkoilemassa ja sieltä tuli pelkkää punaruskeaa kuraa. Tähän asti kakka on tullut ulos edes jonkinlaisia pökäleinä, jotka ovat tosin levinneet käsiin kun niitä on yrittänyt kerätä. Ja pyydän anteeksi, jos jonkun mielestä kuvaan asioita liiankin tarkasti.

Pitäydynkö nyt tässä vesi- ja nappuladieetissä, vai pitäisikö siihen lisätä piimää? Sietääkö koirien vatsa muuten laktoosia??? Eli jos tulevaisuudessa ostan Emmalla juustoa tai piimää, niin ostanko tavallista vai laktoositonta? Entäs naudan maha? Se ilmeisesti tasapainottaa vatsan bakteereja, mutta kun Emma ei ole sitä aiemmin syönyt, niin voiko se pahentaa tilannetta? Onko kuivatuilla naudan mahasta tehdyillä herkuilla samaa vaikutusta kuin pakastetavaralla?

Kaikki hyvät neuvot tulevat nyt tarpeeseen!

12 viikkoinen ahmatti ja riiviö

Emma täytti 12 viikkoa ja siitä kyllä huomaa, ettei se ole enää mikään vauva. Kokoa on jo niin paljon, etten kohta jaksa nostaa sitä. Jos aiemmin valitin Emman syömättömyydestä, niin nyt siitä on tullut häikäilemättömän ahne! Aina kun joku käy jääkaapilla, puuhailee keittiötasolla jotain tai yrittää syödä, on Emma haukkana vieressä. Eikä se ole myöskään nirso. Mikä maistuu ihmisille, maistuu myös Emmalle. Sille on taidettu salaa syöttää ties mitä herkkuja, niin nyt sitä on vaikea saada syömään terveellistä nappularavintoa. Olen nyt tarjonnut nappuloihin sekoitettuna pieniä määriä kotiruokaa, kuten keitetyn perunan tai pari. Lisäksi "maustan" Emman annoksia joko tavallisella tai raejuustolla, kanalla, jauhelihalla, mitä nyt kaapissa sattuu olevaan mietoja maustamattomia ihmisten ruokia.

Emma jaksaa tehdä myös pieniä kävelylenkkejä. Sen vain pitää olla sopivassa mielentilassa, jotta sen saa naapurustoa pidemmälle. Välillä Emma havahtuu lenkin alkumetreillä, että "hei, nyt ollaan liian kaukana kotoa!", alkaa vikistä ja vetää takaisin kotiin. Sinne se sitten paineleekin juoksujalkaa ja minä yritän juosta perässä hihna käsivarren jatkeena. Emma kiskoo siis edelleen todella kovaa. Yritän aina vain pysähtyä, ja matka jatkuu vasta kun Emma "löysää". Jos Emma jää nuuhkimaan, niin pidän hihnan tiukalla menosuuntaan, ja usein muutaman kerran nuuhkaistuaan uusia löytöjään Emma jatkaakin reippaasti matkaa. Olisin jo aiemmin ostanut Emmalle valjaat, mutta eläinkaupan myyjä kertoi, että hänet oltiin nauraa pentukurssilta pihalle, kun hän oli vienyt sinne oman hihnassa vetävän pentunsa valjaissa. Koira saa kuulemma valjaista lisää voimaa kiskomiseen, joten panta on siksi parempi vaihtoehto. Emma vain välillä kiskaisee niin kovaa, että kurkusta kuuluu korahdus. Taidan harkita uudelleen niiden valjaiden hankkimista...

Perustaitoja treenataan siis edelleen. Istu, maahan ja paikka sujuu sisätiloissa kuin unelma. Ulkona se ei tahdo keskittyä. Jotenkin tuntuu, että Emman on vaikea omaksua nyt mitään uutta. Liekö tämä jokin "suvantovaihe", jos se nyt vasta alkaisi kunnolla oppimaan. Kovasti yritän etsiä läheltä edullisia toko-kursseja, johon sen voisi viedä. Tai sitten pitää kysellä eläinkaupan myyjiltä tai eläinlääkäriltä, olisiko heillä antaa jotain vinkkejä lähiseudun koiratoiminnasta. Kynsienleikkuuta kokeiltiin taas eilen. Saatiin etutassujen kynnet leikattua. Sami piteli kiinni ja minä napsin vähän kärjistä pois. Tänään kokeillaan takatassuja.

Tänään tuo riiviö tuunasi kankaisen lelukorinsa uuteen uskoon, eli yhdestä nurkasta on kangas revitty rikki ja korin metallikehikko paistaa näkyvillä. Nyt täytyy panostaa ajanvieteleluihin, ja olemme ostaneet Emmalle erilaisia puruluita -ja korppuja! Perusvehnäkorppuja, joita sen on hyvä rouskuttaa, kun ne ovat karkeita. Muruja on tosin pitkin taloa...

Emmalla alkaa esiintyä myös yhä enemmän koiramaisia tapoja. Se piilottelee herkkujaan nurkkiin tai ulos. Lisäksi se on oppinut kaivamaan. Vieläkin se arkailee haukkuvia koiria, mutta jos toinen koira ei hauku, on sitä pakko päästä tervehtimään. Jos toinen koira on välinpitämätön, ainahan voi tervehtiä sen taluttajaa!

Tuon koiran pelottomuus on kyllä uskomatonta. Naapuriin tuli eilen kaivinkone ja kuorma-auto töihin. Ne oli kauheen kiinnostavia, jopa käynnissä ollessaan. Ne oli pakko tutkia. Emma oli kyllä hieman hölmistynyt, kun ne yht'äkkiä tulivatkin meidän pihaan viemään jätemaakasoja pois. Istuimme kuistilla ja katselimme kuinka kaivuri teki kuormaa. Sitten se kasojen paikalle syntynyt monttu piti tietenkin tarkistaa. Sieltä nousi varmasti ihana märän mullan ja lahoavian juurakoiden tuoksu. Emman mielestä multa on nannaa. Tähän himoon kuulemma auttaa naudan maha. Laitetaanpa ostolistalle.

Ja Emma on taas alkanut himoita kiviä. Isompia lohkareita se jopa nuolee. Ajattelin kysyä apteekista kalkkitabletteja, joissa ei olisi kauheasti lisänä mitään vitamiineja tai hivenaineita. Niistä voisin sitten tarjota pienen murun päivässä. Tai sitten lisään ruokaan enemmän juustoa ja piimää, en tiedä... Emmalla ollut maitorauhastulehdus muuten helpotti antibioottikuurin myötä. Kaikki tabletit menivät hyvin alas. Punkkien torjuntaan ajattelin kokeilla valkosipulia ruokaan lisättynä, joko rouheena tai öljynä. Luin leonet.fi -sivustolta, että jotkut leot ovat saaneet voimakkaita oireita punkkipannoista ja iholle laitettavista karkotteista. Kokeilen tuota valkosipulia ja hankin punkkipihdit. Eikös punkkeja ole vähän vaihdellen kesästä toiseen, joskus niitä on runsaasti, joku kesä taas vähän vähemmän?

Eka kylpy ja muuta kauneudenhoitoa

Koiranpennun kanssa moni asia vaan on luonnollisesti ekaa, ekaa ja ekaa. Anteeksi otsikoiden yksitoikkoisuus.

Emmalle sattui eilen oudoin pissavahinko ikinä! Se oli nukkunut jo jonkin aikaa päiväunia, aika pitkäänkin itseasiassa, ja ajattelin käytää tilaisuuden hyväkseni. Hipsin jääkaapille hakemaan itselleni iltapäiväherkkua: ruissipsejä ja ruohosipulituorejuustoa, nam! Emmakin tykkää ruissipseistä, ja kun jääkaapin ovi kolahti kiinni, niin jo hipsi neiti paikalle ottamaan osansa.

Annoin Emmalle yhden sipsin ja se kävi maahan makuulle herkuttelemaan. Sitten se nousi ylös ja tallusteli vesikipolle. Kohta, josta Emma nousi ylös, lainehti pissasta ja turkista tippui pissatippoja. Vika oli kyllä minun, hidasälyisen omistajan, kun en älynnyt viedä koiraa ulos heti sen herättyä. Pissaa oli reippaasti ja se tuoksui todella vahvasti, joten vein Emman pesulle.

Tähän asti ollaan pesty vain Emman tassuja, jos ne ovat olleet kuraiset tai Emma on kävellyt pissalätäköidensä yli. Olin yksin kotona, mutta onneksi meillä on kylpyamme. Nostin koiran ammeeseen ja pesin sen osittain, eli jalat, mahan, peffan ja selän. En kastellut sen päätä ollenkaan. Pesuaineena käytin Virbacin fysiologista sampoota. (käytän Emman korviin saman valmitajan puhdistusainetta). Annostelin sitä noin 10 centin kolikon verran ja oli kyllä hyvin vaahtoavaa tavaraa.

 Pari kertaa Emma yritti karata, mutta sain sen pysymään ammeessa. Onneksi se ei rimpuillut kovasti, joten se ei myöskään liukastellut. Taisi parka olla kauhusta kankeana. Kylläpä siitä valuikin harmaata vettä! Sitten ohjasin märän, pikaisesti pyyhkeellä kuivatun koira-raasun vessaan, jossa yritin kuivata sitä föönillä. Emma pakeni vessanpytyn ja seinän väliin, mutta se olikin onneksi umpikuja, joten sain edes vähän kuivattua sitä. Föönini on vaan niin vanha ja tehoton, ettei siitä ollut juuri mitään apua. Emma selvisi tästäkin koettelemuksesta hienosti, joten se sai palkkioksi possunkorvan.

Mussutettuaan possunkorvan se pissasi taas, tällä kertaa olohuoneeseen keskelle omaa leikkipaikkaansa. Pyyhin pahimmat pissat pois, pesin lätäkön kohdan ja keräsin Emman lelut pois. Olin niin hyvässä vauhdissa, että samalla vaivalla imuroin huushollin läpi, poistin vanhat pissapaperit, pyyhin niiden alustat ja laitoin uudet paperit. Sain siivottua koiran ja kämpän!

Pesukeikka kannatti, sillä Emman turkki tuoksuu nyt huomattavasti paremmalle. Vastapainoksi sen hengitys tuntuu nyt haisevan aivan järkyttvälle. Jos tänään harjattaisiin hampaat... ;)

Aluksi turkinhoito oli Emman kanssa hieman ongelmallista, kun kampa tarttui takkuihin kiinni ja kampaaminen sattui. Sitten otin käyttöön vanhan hiusharjani, mutta se ei oikein "pure" tuohon pohjavillaan. Petu-spanielin omistaja antoi minun kokeilla käyttämiään välineitä. Petulla kun on oikein kiharainen päällyskarva ja varmaankin tuplaten pohjavillaa kuin mitä cavaliereilla normaalisti on. En tiedä voiko tätä edes kutsua kammaksi tai harjaksi, mutta hirvittävän hyvä peli se on! En ole tähän mennessä saanut Emmasta karvan karvaa irti, mutta tämä kyllä poisti vaivatta irtoavaa pohjavillaa.

Tuotetta valmistaa saksalainen Nobby, ja ostin omani toijalalaisesta Canis Major -eläintarvikeliikkeestä. Härveli pitää härskin kuuloista, riipivää ääntä, mutta sillä kampaaminen ei tukista, eikä siten satu. Tällä Emma antaa kammata, tosin ongelmana on edelleen paikallaan pysyminen. Jossain vaiheessa kaunistautuminen saa riittää ja Emma päättää lampsia tiehensä.

Kaupunkiseikkailu

Emma pääsi eilen ensimmäiselle kunnolliselle kaupunkiseikkailulle, eli muuallekin kuin hypermarketin parkkipaikalle. Meillä oli paljon asioita hoidettavana ja monta paikkaa käytävänä, joten Emmalle kertyi taas kokemuksia monenlaisista ympäristöistä.

Ihan ensimmäinen etappi oli Musti&Mirri. Emma tarvitsi uuden kaulapannan, sillä se kasvaa ihan just kohta pois tuosta pentupannastaan. Sami oli sitä mieltä, että Emmaa ei voi viedä sisälle liikkeeseen, koska "sehän pissii siellä kaikki paikat!". No kävin itse ensin kartoittamassa pantavalikoiman. Sillä aikaa autossa Emma oli näppäränä likkana hypännyt lattialta repsikan paikalle ihastelemaan maisemia.

Liikkeessä oli myös ranskanbulldoggi ja kääpiöpinseri ostoksilla. Myyjä sanoi, että parhaiten sopiva panta löytyy, kun tuon koiran paikalle sovittamaan. Joten menin takaisin autolle hakemaan Emman ja Samin. Sami halusi vielä varmuuden vuoksi yrittää pissattaa Emmaa parkkialueen laidalla, mutta uusia ääniä ja hajuja oli niin paljon, että pissat jäi tekemättä. Vein määrätietoisesti Emman suorinta tietä hihnassa liikkeeseen, sillä sen olisi taas pitänyt saada tervehtiä kaikki ihmiset ja nuuhkia joka ikinen auto.

Ensin mentiin liukuovista sisään. Emma ei edes kiinnittänyt mitään huomiota niihin. Sitten kohdattiin kiiltävä, liukas kivilattia. Ei taaskaan mitään ongelmia. Samilla on jokin ajatus päässä, että koirat muka aina pelkäisivät, kun tassujen alla on jotain uutta ja vierasta materiaalia. Se on katsonut liikaa Koirakuiskaajaa! Emma on rotunsa mukainen, rohkea ja peloton. Tai sitten sillä on vain niin kova kiire eteenpäin, ettei se huomaa mitä ympärillä tapahtuu...

Liikkeessä Emma ja pikku-pinseri tervehtivät toisiaan iloisesti. Ranskanbulldoggi sai jo ostoksensa tehtyä, eli sitä Emma sai nuuhkaistua vain hätäisesti. Pinseri taisi olla uros, ikää sillä oli 7 kuukautta. Ja se oli se pinseri, mikä siellä pissi pitkin ja poikin. Emma ei lirauttanut kertaakaan lattialle. Olen niin ylpeä! <3

Samin piti käydä keskustassa vakuutusyhtiössä ja sillä välin minä ulkoilutin Emmaa kanalin vierustalla. Kapealla viherkaistaleella kasvaa vanhoja lehtipuita, joiden runkoja Emma nuuhki. Niissä taisi muutamat merkkaukset olla, mutta meidän pikku-tyttö ei vielä tiedä merkkaamisesta mitään. Kanalin yli menee myös puusilta, jonka yli kävelimme. Emmaa ei pelottanut yhtään. Vesi liplatti kivasti ja taas olisi pitänyt saada moikata kaikki vastaantulijat. Seuraava kohde oli rautakauppa, jonka pihassa oli ihanan varjoisaa. Emma tepasteli pitkin ja poikin nenä maassa. Joku ohikulkija kysyi, että onko se lapinkoira. Vastasin, että ei. Se on 11 viikkoinen Leonbergin pentu. "Jaa, enpäs ole koskaan nähnyt tuollaista koiraa", sanoi setä. Sedän perässä tuli poika, joka antoi Emman nuuhkaista kättä ja rapsutti sitten vähän päätä.

Reissu taisi olla uuvuttava, koska kotona Emma suurimmaksi osaksi nukkui. Vaikka päivä oli aurinkoinen, ei Emma onneksi läähättänyt autossa. Se alkaa myös selvästi tottua autoiluun, koska se ei enää istu autossa silmät suurina ja korvat luimussa. On varmaan hoksannut, että kun mennään autoon, niin päästään johonkin kivaan paikkaan. Sillä alkaa olla jo jaloissakin sen verran mittaa, että saa itse tassut maasta pakettiauton lattialle. Minä tai Sami annetaan sitten takapuolesta vähän vauhtia. Torstaina "pappa" tulee taas hakemaan meidät maalle. Odotan jännityksellä, mahtaako Emma hoksata mihin se pääsee, kun hypätään papan Qasqaihin. Se on ollut jo aiemmin kyseisen auton kyydissä.

Sami on taas töissä, joten kulutin Emman energioita tänään pitämällä sille tehotreenit luoksetulosta. Laitoin Emman ensin pitkään liinaan ja menimme tyhjälle naapuritontille. Istuin kannolle ja varmaan ensimmäiset 10 minuuttia siinä taas meni, ennen kuin koira hoksasi, että se pääsee luotani kauemmas. Luoksetulo alkaa jo sujua, mutta Emmalla on vain kertakaikkisen valikoiva kuulo, varsinkin jos sillä on jokin aarre. Ja ilman rapisevaa namipussia on turha edes yrittää! No, jatketaan harjoittelua.

Eka reissu eläinlääkäriin

Emma kävi tänään ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä. Reissu meni ihan mukavasti, vaikka kahdestaan oltiinkin liikkeellä. Emma istuskeli nätisti auton lattialla, vaikka poikkeuksellisesti repsikan paikalla ei istunut ketään seuran pitäjää.

Vastaanotolla Emma nuuhki ja tutki joka nurkan ja kolon. Eläinlääkäri totesi, että se on ihan normaali ja terve pentu (*helpottunut vihellys...*). Tutkimuspöydällä pitelin Emmaa kaksi käsin kiinni, ettei se vaan olisi loikannut alas tai pudonnut. Koko ajan sen piti päästä siitä pöydältä johonkin. Lääkäri vähän puhdisti korvia ja leikkasi kynnetkin. Emma vikisi ja väänsi kuin olisi muka oikeastikin sattunut. Sitten se sai ekan rokotuksen. Se olikin koko keikan helpoin vaihe, koska Emma oli jopa sen neljä sekuntia paikoillaan. Näytin eläinlääkärille Emman mahassa olevaa punaista pattia. Aluksi tämä patti muistutti isoa finniä, mutta nyt viikonlopun aikana se oli kasvanut aikalailla. Eläinlääkäri sai jopa puristettua sieltä hieman märkää. Kotiin vietäväksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja patti tarkistetaan uudelleen kuun lopussa, kun mennään ottamaan vahvistusrokotteet.

Kirjoitinko aiemmin, että täällä alkaisi ensi viikolla pentujen TOKO-kurssi?? Kurssille menevällä pennulla pitäisi olla ikää 4-7 kuukautta ja oletettavasti kaikki rokotukset kunnossa, vaikka sitä ei missään mainita. Emmalla on nyt ekat piikit saatuna, mutta ikää sillä ei ole vielä edes kolmea kuukautta. Taidan varmuuden vuoksi jättää ilmoittautumatta koko kurssille. Voi olla, että tuolla 10-viikkoisella ei ole vielä tarpeeksi keskittymiskykyä, jotta se jaksaisi kuunnella koko tuntia. Pidän peukut pystyssä, että myöhemmin kesällä tai sitten syksyllä alkaisi uusi pentu TOKO. Mennään sinne sitten kun rokotukset on kunnossa, ja vähän enemmän järkeä ja malttia päässä :)


Vai toivonko liikoja....? :D


Edit: Aloin tulla eilen sen verran mökkihöperöksi, että änkesin illalla väkisin Samin mukaan kauppareissulle. Emma oli siis ensimmäistä kertaa yksin kotona. Lähtiessä se jäi uikuttamaan oven taakse, mutta kun noin puolen tunnin päästä tultiin takaisin, istui se omassa pesässään leikkimässä. Palkkioksi hienosta käytöksestä se sai erikoisnamia. On meillä hieno tyttö!

Emman ensimmäinen viikonloppu maalla

Kylläpäs nyt meidän Emmaa hemmotellaan. Samilla meni viikonlopun työvuorot uusiksi, joten ystävällisesti hän heitti minut ja Emman vanhempieni luo maaseudun  rauhaan, ettei meidän tarvitse vain möllöttää kotona ja tyytyä toistemme seuraan.

Vanhemmillani on iso tontti keskellä metsää, ja naapureitakin on vain pari. Emma sai olla pihalla vapaana, ja sehän sille passasi :D Kiltisti se pysyi pihapiirissä. Vapaana juokseminen oli niin kivaa, että jos sille yritti laittaa hihnan ja viedä lenkille, niin neiti iski peffan maahan ja ulisi, että nyt ei mennä mihinkään. Onneksi pettymys ei ollut suuri, kun tänään tultiin takaisin kotiin pieneen taloon ja pieneen pihaan. Protestointia ei ole vielä ollut ilmassa

Tuttuun tapaan Emma hurmasi kaikki, erityisesti "pappansa". Pappa mokoma opetti Emmaa pahoille tavoille, mm. kerjäämään ruokapöydältä ja istumaan sohvalla. Lisäksi pappa sujautti Emmalle ties mitä herkkuja, kun en ollut näkemässä. "Mummu" puolestaan ei hirveästi tykännyt, kun Emma makasi kukkapenkeissä, toi turkissaan roskia sisälle, ja sottasi ruokapaikkansa. Eno-miehet, eli teini-ikäiset pikkuveljeni onneksi jaksoivat juosta Emman perässä, ja siitäkös Emma nautti! Toissailtana se juoksutti poikia pitkin pihaa, kun oli onnistunut pihistämään sählypallon. Pitkäkoipisilla pojilla ei ollut mitään saumaa, kun Emma vaihtoi vauhdista suuntaa ja keksi piiloutua pihakalusteiden alle. Taisi ihan vahingossa hoksata, että sinne pojat eivät pysty sitä seuraamaan :D

Emma sai jopa pari uutta koirakaveria. Turhautumisen määrä oli tosin suuri, kun kumpikaan koira ei oikein osannut leikkiä Emman kanssa. Ensimmäinen kaveri oli Cavalier Kingcharlesinspanieli Petu, ikää muistaakseni kuusi vuotta. Petu tavattiin sen omassa pihassa. Petu oli todella kiinnostunut Emmasta, molemmat nuuhkivat toisiaan varovaisesti. Petulla ei hirveästi ole ollut koirakavereita, joten Emman leikkiin kutsut meni siltä täysin ohi ymmärryksen.

Toinen tuttavuus oli Remu-vaari. Remu asuu pientilalla lähellä vanhempieni kotia. Remu on jo vanha, sillä on huonot jalat ja lisäksi se on sokea. Emma yritti Remuakin monta kertaa komentaa kanssaan leikkimään, mutta Remu vain nuuhkii Emmaa ja sitten maata, että missä oli pyörinyt. Koska Remu ei näe, kehittyi näille kahdella vahingossa eräänlainen piilosleikki: Remu keskittyy nuuhkimaan maata, jolloin Emma siirtyy sivummalle. Sitten Remu alkaa nuuhkimalla etsiä Emmaa, että mihin se nyt livahti. Sitten Emma lähestyy Remua sivulta ja tökkää kuonolla, että tässä ollaan.

Tässä muutama kuva viikonlopun varrelta:

Nukuin Emman kanssa saunatuvassa, kun mummu pelkäsi, että Emma laittaa sisällä lattian tulvimaan (pissasta). Emma nukkuikin tuvassa hyvin, mutta terassin kapeita portaita oli vähän hankalaa kiivetä ylös ja alas. Papan pitää leventää niitä.

 Teemu-enon rapsuteltavana :)

Emma ja "pappa" saunan terassilla

Bonnien My Endless Love, 10 viikkoa

Emma yritti sitkeästi houkutella Remu-vanhusta leikkimään, mutta sokeana Remu ei pystynyt vastaamaan Emman kutsuun. Remu kävi pitkin viikonloppua kyläilemässä, siinä niillä kului aika toisiaan nuuskien ja ympyrää kiertäen. Ovat selvästi kavereita keskenään. 

 

 "Painitaanko?"

 Paras paikka ottaa nokkaunet oli mummun kukkapenkki. Jostain syystä mummu ei vaan tykännyt...

Hauskaa Vappua kaikille!