Pieni lapsi sairastaa. Emmalla on silmätulehdus.
Aluksi oletin silmien punoituksen johtuvan tuulesta ja ilmassa leijuvista pölyistä, Emma kun viettää sen 10 tuntia päivässä ulkona... Sitten tajusin, että tilanne ei hellitä sadepäivinä, ja pian Emman silmäkulmissa alkoi olla limaista, kellertävän vihertävää rähmää. Onneksi päästiin pian eläinlääkärillä käymään ja saatiin silmään tippoja. Tipat ovat näppärässä pikkutuubissa, mistä on helppo puristaa silmäkulmaan pieni nokare. Emma antaa todella nätisti laittaa tipat silmiin, koska sen jälkeen saa luonnollisesti jotain pientä hyvää... Silmät ovat jo nyt todella hyvässä kunnossa, mutta kuuri jatkuu vielä viikon.
Tänne rannikolle kevät tuli rytinällä ja lumet sulivat pois parissa päivässä, kun taivaalta satoi kaatamalla vettä. Meidän savipohjainen piha on ollut yhtä mutalammikkoa ja se on näkynyt Emman turkissa. Koiran "kapi" on onneksi hellittänyt. Emmalla ei siis ole ollut oikeasti kapia, mutta sen turkki oli reilun viikon päivät järkyttävän naköinen, koska sen pohjavillat irtosivat ensin keskeltä selkää. Kylkiin ja niskaan jäi sitkeät, pöyheät villat, mitkä saivat Emman näyttämään kapiselta, aivan kuin sen selästä uhkaisi lähteä kaikki karva. Nyt tilanne on onneksi tasaantunut. Emman tämän kesän turkki näyttää olevan sekoitus vaaleaa ja mustaa, ei lainkaan niin punertava kuin mitä sen talvikarva oli.
Metsälenkillä saa olla taas salamaakin nopeampi ja syöksyä väliin, kun Emma haluaa taas harrastaa kurakujanjuoksua ja laukata kaikki paskaojat läpi. Siksi Emma ulkoileekin nyt ahkerasti, eli se laitetaan aamulla ulos ja otetaan sisälle vasta illalla tai siksi aikaa, kun sen täytyy jäädä yksin kotiin. En viitsi montaa kertaa päivässä tuota koiraa pestä, vaikka hyvin Emma on taas omaksunut tämän päivittäisen tassujenpesurutiinin. Ei tarvitse kuin vain avata pesuhuoneen ovi, niin se menee sinne ilman sen kummempia käskyjä. Reipas tyttö :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pieniä pipejä ja muita vaivoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pieniä pipejä ja muita vaivoja. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
tiistai 12. helmikuuta 2013
Emma hoikistuu...
...ja se huolettaa meitä kovasti :(
Emma ei ole onneksi laihtunut mitenkään rajusti, mutta se on syönyt viimeiset pari viikkoa melko valikoiden. Emme siis ole tarkoituksella laittaneet sitä dieetille, eli neiti on ihan itse päättänyt vähentää syömisiään. Emman kyljet kun olivat vielä tammikuun alussa todella pyöreät, niin nyt sillä tuntu jopa kylkiluut.
Koira kuitenkin juo, pissii ja kakkii ihan normaalisti. Sillä ei ole ripulia eikä ummetusta. Kun huomasimme tämän syömättömyyden, niin ostin sille heti loishäätötahnat, jotka koira juuri ja juuri malttoi syödä purkkiruuan mukana. Normaalisti Emma ei saa lainkaan purkkiruokaa, vaan sille annetaan nappulaa joko maksalaatikon tai lihapullien kera. Kun yhtenä iltana HK:n lihapullat jäivät koskemattomina kippoon, olimme todella huolissamme.
Emman suussakaan ei ole mitään vikaa, se jauhaa luita ja naudankorvia vanhaan tahtiin. Todennäköisesti se on vain alkanut nirsoilla.
Eläinlääkäriin mennään näillä näkymin maaliskuun alussa. Mummolassakin oltiin evakossa taas melkein viikko, kun Sami rakensi kaverinsa kanssa yläkertaa. Oli niin kiireinen viikko, ettei ehditty käydä eläintarvikeliikkeen vaa'alla. Ei koira ainakaan vielä ole pois kuihtunut, joten tuskin tässä vielä mitään hätää on. Odotellaan ja katsellaan jos kunnon ruoka alkaisi taas maittaa.
Lisätäänpä pari kuvaa:
Emma ei ole onneksi laihtunut mitenkään rajusti, mutta se on syönyt viimeiset pari viikkoa melko valikoiden. Emme siis ole tarkoituksella laittaneet sitä dieetille, eli neiti on ihan itse päättänyt vähentää syömisiään. Emman kyljet kun olivat vielä tammikuun alussa todella pyöreät, niin nyt sillä tuntu jopa kylkiluut.
Koira kuitenkin juo, pissii ja kakkii ihan normaalisti. Sillä ei ole ripulia eikä ummetusta. Kun huomasimme tämän syömättömyyden, niin ostin sille heti loishäätötahnat, jotka koira juuri ja juuri malttoi syödä purkkiruuan mukana. Normaalisti Emma ei saa lainkaan purkkiruokaa, vaan sille annetaan nappulaa joko maksalaatikon tai lihapullien kera. Kun yhtenä iltana HK:n lihapullat jäivät koskemattomina kippoon, olimme todella huolissamme.
Emman suussakaan ei ole mitään vikaa, se jauhaa luita ja naudankorvia vanhaan tahtiin. Todennäköisesti se on vain alkanut nirsoilla.
Eläinlääkäriin mennään näillä näkymin maaliskuun alussa. Mummolassakin oltiin evakossa taas melkein viikko, kun Sami rakensi kaverinsa kanssa yläkertaa. Oli niin kiireinen viikko, ettei ehditty käydä eläintarvikeliikkeen vaa'alla. Ei koira ainakaan vielä ole pois kuihtunut, joten tuskin tässä vielä mitään hätää on. Odotellaan ja katsellaan jos kunnon ruoka alkaisi taas maittaa.
Lisätäänpä pari kuvaa:
 |
| Luun mässytystä omassa pihassa |
 |
| Päikkärit papan kainalossa |
 |
| Kotona Emma nukahti lumitöiden jälkeen sohvalle |
lauantai 20. lokakuuta 2012
Syksy onkin jo pitkällä!
Ihanaa, sain jatkaa töissä vielä pari viikkoa lisää! Siksi tänne ei ole juurikaan tullut päivityksiä, kun tulee vietettyä tuon karvariiviön kanssa niin vähän aikaa, ettei mitään erityistä pääse edes tapahtumaan!
Viime viikon Emma oli mummolassa hoidossa. Papalla oli lomaa ja hän kaipasi leikkiseuraa, joten Emmahan jäi sinne mielellään viikoksi pappaa viihdyttämään. Kotona Emma olisi joutunut olemaan jopa neljä päivää yksin kotona, kun olimme Samin kanssa molemmat töissä. Eli oli varmasti parempi, että Emma oli mummolassa juoksentelemassa papan kanssa pitkin metsiä, kuin kotona kuolemassa tylsyyteen.
Mutta. Ihan putkeen se viikko ei mennyt. Nyt kun histiosytooma on jo lähes parantunut, niin ensimmäisenä iltana mummolassa Emma teloi vasemman takajalkansa. Se leikki vähän riehakkaasti Teemu-enon kanssa paljaalla parkettilattialla, loikkasi taaksepäin, törmäsi ruokailuryhmään ja laskeutui takajalan päälle. Muutaman päivän Emma varoi jalkaa ja hieman ontui sisällä kävellessään, mutta ulkona mikään ei estänyt sitä juoksemasta. Sitten kun ontuminen alkoi hellittää, niin mummo löysi samasta tassusta haavan, kahden kynnen välistä. "Räpylässä" näkyy selvä, siisti pieni haava.
Haavaa on nyt hoidettu Fuciderm Vetillä ja Betadinellä, samalla kaavalla kuin histiosytoomaa tai hot spotteja. Samilla alkaa ensi viikolla lyhyt loma, joten jos haava vielä vaivaa karvavauvaa, pitää viedä se taas eläinlääkäriin.
Työkavereiden kanssa havahduttiin viikolla, että onpa tämä lokakuu mennyt nopeasti! Iltalenkeillä alkaa ihan oikeasti olla säkkipimeää, joten päätin hankkia Emmalle heijastinliivit. Ostin samalla sellaiset myös itselleni. Kaupassa koirien liivejä vain kokoa L, mutta otin ne, koska ajattelin Emman olevan sen verran "solakka", että ne varmasti kyllä mahtuu. Ja kissan kellot! Liivien tarranauha ei edes mene Emman kaulan ympärille. Ostin liivit Agrimarketista, koska mielestäni esim. Musti&Mirri myy koirien heijastinliivejä suorastaan sikamaisella hinnalla (yli 20 euroo...), mutta nyt täytyy yrittää palauttaa ne. Kun ei mahdu, niin ei mahdu....
Yritän muistaa joku kerta ottaa kameran mukaan ulos, niin saa tuosta 8-kuukautisesta hauvelista uusia kuvia. Sehän on jo junnu! Kauheeta, millaista vauhtia mun pieni vauvani on kasvanut... :')
Viime viikon Emma oli mummolassa hoidossa. Papalla oli lomaa ja hän kaipasi leikkiseuraa, joten Emmahan jäi sinne mielellään viikoksi pappaa viihdyttämään. Kotona Emma olisi joutunut olemaan jopa neljä päivää yksin kotona, kun olimme Samin kanssa molemmat töissä. Eli oli varmasti parempi, että Emma oli mummolassa juoksentelemassa papan kanssa pitkin metsiä, kuin kotona kuolemassa tylsyyteen.
Mutta. Ihan putkeen se viikko ei mennyt. Nyt kun histiosytooma on jo lähes parantunut, niin ensimmäisenä iltana mummolassa Emma teloi vasemman takajalkansa. Se leikki vähän riehakkaasti Teemu-enon kanssa paljaalla parkettilattialla, loikkasi taaksepäin, törmäsi ruokailuryhmään ja laskeutui takajalan päälle. Muutaman päivän Emma varoi jalkaa ja hieman ontui sisällä kävellessään, mutta ulkona mikään ei estänyt sitä juoksemasta. Sitten kun ontuminen alkoi hellittää, niin mummo löysi samasta tassusta haavan, kahden kynnen välistä. "Räpylässä" näkyy selvä, siisti pieni haava.
Haavaa on nyt hoidettu Fuciderm Vetillä ja Betadinellä, samalla kaavalla kuin histiosytoomaa tai hot spotteja. Samilla alkaa ensi viikolla lyhyt loma, joten jos haava vielä vaivaa karvavauvaa, pitää viedä se taas eläinlääkäriin.
Työkavereiden kanssa havahduttiin viikolla, että onpa tämä lokakuu mennyt nopeasti! Iltalenkeillä alkaa ihan oikeasti olla säkkipimeää, joten päätin hankkia Emmalle heijastinliivit. Ostin samalla sellaiset myös itselleni. Kaupassa koirien liivejä vain kokoa L, mutta otin ne, koska ajattelin Emman olevan sen verran "solakka", että ne varmasti kyllä mahtuu. Ja kissan kellot! Liivien tarranauha ei edes mene Emman kaulan ympärille. Ostin liivit Agrimarketista, koska mielestäni esim. Musti&Mirri myy koirien heijastinliivejä suorastaan sikamaisella hinnalla (yli 20 euroo...), mutta nyt täytyy yrittää palauttaa ne. Kun ei mahdu, niin ei mahdu....
Yritän muistaa joku kerta ottaa kameran mukaan ulos, niin saa tuosta 8-kuukautisesta hauvelista uusia kuvia. Sehän on jo junnu! Kauheeta, millaista vauhtia mun pieni vauvani on kasvanut... :')
maanantai 8. lokakuuta 2012
Histiosytooma
Olemme Samin kanssa viettäneet pari viikkoa levottomia hetkiä, kun Sami yksi päivä löysi Emman vasemmasta lonkasta, ihon pinnasta noin pikkusormenpääni kokoisen, ihonvärisen patin. Parin viikon aikana sama patti moninkertaisti kokonsa, paisuen noin peukalonpääni kokoiseksi ja väriltään se muuttui tummanpunaiseksi. Emma ei onneksi itse liiemmin välittänyt kyseisestä patista: se ei aristanut, eikä Emma pureskellut taikka nuollut sitä.
Tänään sitten päästiin eläinlääkäriin näyttämään pattia. Onneksi kyseessä on vain histiosytooma-tyyppinen ihotulehdus. Ei mitään käsitystä, mikä on histiosytooma, mutta hoidoksi saatiin fuciderm-rasvaa ja pesuja Betadine-liuoksella. Ei siis mikään vakava juttu. Patilla tosin kestää kauan parantua, jopa kolme viikkoa voi kestää. Emma sai kaulurin siltä varalta, että se innostuu itse hoitamaan haavaa pureskelemalla ja nuolemalla.
Nyt sillä ei ole kauluria, koska koira vain törmäili joka paikkaan kaulurin kanssa. Se myös tuntuu unohtaneen kaljun läikän kankussaan, vain muutaman kerran ollaan jouduttu estämään sitä nuolemasta pattia. Laitoin kasvattajalle viestiä, että miten nyt toimitaan, kun toisella on kalju kankku ja punainen patti, että voiko niiden kanssa mennä pentunäyttelyyn. Tarkoitus kun oli ilmoittaa Emma marraskuussa pidettävään Best In puppy-showhun....
Sain jatkaa töissä vielä kaksi viikkoa. Emmalla on siis huomenna edessään ensimmäinen päivä vallan yksin kotona. Mitenkähän se pärjää sen 8 ja puoli tuntia? Sotasuunnitelmaan kuuluu jättää olohuoneen sälekaihtimet kiinni, ettei hurja laumanvartijamme ota suotta tehtäväkseen valvoa koko naapurustoa terassin oven lasi-ikkunan kautta. Ovikellokin pitää napsauttaa pois päältä, ettei naapuruston kersat vain käy rimputtelemassa sitä. Vettä pitää jättää maltillisesti tarjolle, ettei lattiat ui pissasta ja piilottaa vaikka yksi naudankorva jonnekin koloon, mikä on sitten iloinen yllätys kun Emma sen sieltä löytää. Ja aamulla olisi tietenkin hyvä, jos Emma malttaisi kakata, niin ei tarvitse koko päivää kärsiä.
Katsotaan mitä tapahtuu ja raportoidaan sitten miten koira pärjäsi :)
Tänään sitten päästiin eläinlääkäriin näyttämään pattia. Onneksi kyseessä on vain histiosytooma-tyyppinen ihotulehdus. Ei mitään käsitystä, mikä on histiosytooma, mutta hoidoksi saatiin fuciderm-rasvaa ja pesuja Betadine-liuoksella. Ei siis mikään vakava juttu. Patilla tosin kestää kauan parantua, jopa kolme viikkoa voi kestää. Emma sai kaulurin siltä varalta, että se innostuu itse hoitamaan haavaa pureskelemalla ja nuolemalla.
Nyt sillä ei ole kauluria, koska koira vain törmäili joka paikkaan kaulurin kanssa. Se myös tuntuu unohtaneen kaljun läikän kankussaan, vain muutaman kerran ollaan jouduttu estämään sitä nuolemasta pattia. Laitoin kasvattajalle viestiä, että miten nyt toimitaan, kun toisella on kalju kankku ja punainen patti, että voiko niiden kanssa mennä pentunäyttelyyn. Tarkoitus kun oli ilmoittaa Emma marraskuussa pidettävään Best In puppy-showhun....
Sain jatkaa töissä vielä kaksi viikkoa. Emmalla on siis huomenna edessään ensimmäinen päivä vallan yksin kotona. Mitenkähän se pärjää sen 8 ja puoli tuntia? Sotasuunnitelmaan kuuluu jättää olohuoneen sälekaihtimet kiinni, ettei hurja laumanvartijamme ota suotta tehtäväkseen valvoa koko naapurustoa terassin oven lasi-ikkunan kautta. Ovikellokin pitää napsauttaa pois päältä, ettei naapuruston kersat vain käy rimputtelemassa sitä. Vettä pitää jättää maltillisesti tarjolle, ettei lattiat ui pissasta ja piilottaa vaikka yksi naudankorva jonnekin koloon, mikä on sitten iloinen yllätys kun Emma sen sieltä löytää. Ja aamulla olisi tietenkin hyvä, jos Emma malttaisi kakata, niin ei tarvitse koko päivää kärsiä.
Katsotaan mitä tapahtuu ja raportoidaan sitten miten koira pärjäsi :)
tiistai 4. syyskuuta 2012
Takapakkia kynsien leikkaamisessa
Nyt virtaa hiki! Ei siksi, että oltais käyty lenkillä, vaan koska leikkasin Emman kynnet! Tähän mennessä kynsien leikkuu on sujunut ongelmitta, koska aiemmin sain leikkattua Emman kynnet kun se nukkui. Jos koira heräsi ja vaihtoi paikkaa, niin määrätietoisesti painelin perässä kunnes kaikki kynnet oli napsittu. Tällä kaavalla mentiin niin kauan kunnes tein sen virheen, että napsasin yhdestä kynnestä liikaa ja Emmaa sattui.
Tämän episodin jälkeen kynsien leikkuu on ollut toivoton urakka. Tänään kuitenkin päättäväisesti suljin itseni ja koiran kodinhoitohuoneeseen. Siellä sitten kierrettiin kehää, mutta pois ei tultu, ennen kuin kaikki kynnet oli napsittu. Kannukset unohdin, mutta pidän seuraavat kynsienleikkuutreenit heti viikon päästä. Edellisestä leikkuusta on niin kauan, että noissa on ihan kivasti lyhennettävää. Nytkään en uskaltanut lyhentää kynsiä paljoa, etten vain tee uudelleen samaa virhettä, eli leikkaan liikaa ja sitten koiraa sattuu
Palkkioksi urakasta Emma sai pätkän makkaraa. Olemme myös ilmeisesti yhä väleissä, vaikka äiskä (eli minä) niin kovasti komensi ja piteli väkisin tassuista kiinni. Huom! Komensin koiraa äänelläni ja pitelin vain tassuista kiinni, en kurittanut sitä! Haimme yhdessä postin, niin Emma kiehnäsi koko ajan reidessä kiinni. Se hakee samalla lailla huomiota kuin ennenkin, eikä pakene minut nähdessään. Kaikki on ilmeisesti ok.
Myönnän, että aluksi taisin tehdä paljonkin väärin, kun yritin leikata kynnet ulkona. Laitoin Emman kuistin tolppaan kiinni sen 1,5 metriä pitkässä hihnassa ja yritin siinä leikata. Emma kuitenkin yritti tapansa mukaan karkuun (ei se murise tai näyki) ja sotkeutui pari kertaa pahasti remmiin. Täytyy jatkaa tätä kissa ja hiiri-leikkiä ja toivoa, että se auttaisi ajan myötä Emmaa pääsemään yli pelostaan.
Onko muilla vaikeuksia saada koiransa kynnet leikattua, ja onko jotain vinkkejä millä sen saisi onnistumaan?
Tämän episodin jälkeen kynsien leikkuu on ollut toivoton urakka. Tänään kuitenkin päättäväisesti suljin itseni ja koiran kodinhoitohuoneeseen. Siellä sitten kierrettiin kehää, mutta pois ei tultu, ennen kuin kaikki kynnet oli napsittu. Kannukset unohdin, mutta pidän seuraavat kynsienleikkuutreenit heti viikon päästä. Edellisestä leikkuusta on niin kauan, että noissa on ihan kivasti lyhennettävää. Nytkään en uskaltanut lyhentää kynsiä paljoa, etten vain tee uudelleen samaa virhettä, eli leikkaan liikaa ja sitten koiraa sattuu
Palkkioksi urakasta Emma sai pätkän makkaraa. Olemme myös ilmeisesti yhä väleissä, vaikka äiskä (eli minä) niin kovasti komensi ja piteli väkisin tassuista kiinni. Huom! Komensin koiraa äänelläni ja pitelin vain tassuista kiinni, en kurittanut sitä! Haimme yhdessä postin, niin Emma kiehnäsi koko ajan reidessä kiinni. Se hakee samalla lailla huomiota kuin ennenkin, eikä pakene minut nähdessään. Kaikki on ilmeisesti ok.
Myönnän, että aluksi taisin tehdä paljonkin väärin, kun yritin leikata kynnet ulkona. Laitoin Emman kuistin tolppaan kiinni sen 1,5 metriä pitkässä hihnassa ja yritin siinä leikata. Emma kuitenkin yritti tapansa mukaan karkuun (ei se murise tai näyki) ja sotkeutui pari kertaa pahasti remmiin. Täytyy jatkaa tätä kissa ja hiiri-leikkiä ja toivoa, että se auttaisi ajan myötä Emmaa pääsemään yli pelostaan.
Onko muilla vaikeuksia saada koiransa kynnet leikattua, ja onko jotain vinkkejä millä sen saisi onnistumaan?
perjantai 24. elokuuta 2012
Koirani on läski :(
Käytiin Emman kanssa maanantaina sisarustapaamisessa. Porukasta oli paikalla vain osa, johtuen luonnollisesti pitkistä välimatkoista. Paikalla oli siis kaikki pentueen tytöt ja yksi poika. Kolme muuta poikaa puuttui.
Emmasta huomasi kyllä heti, että se on sisaruksiaan tuhdimpi. Mutta pahalta se silti tuntui toisten sanomana. Emman painoa olisi varmaan helpompi tarkkailla jos sillä ei olisi "kahta kotia" ja "useampaa omistajaa". Näin kesällä on vietetty todella paljon aikaa mummolassa, niin siellä Emmalle annetaan todella paljon kaikkia herkkuja. Siinä todella vaikeaa toimia virallisena suupalanlaskijana.
Lisäksi Emman takatassut haroittavat, toinen luoteeseen ja toinen koilliseen. Vika on kuitenkin vielä korjattavissa, koska haroitus on todella pientä. Kasvattaja epäili Emman saavan ravinnostaan liikaa proteiinia. Nyt vain pitäisi keksiä, että mistä se liika proteiini tulee. Minä pelkäsin koiran saaneen liikaa kalsiumia, ja että jalkojen vänkyryys johtuisi siitä. Emma siis syö nykyään kahdesti päivässä nappulaa jollain vaihtelevalla höysteellä. Pitää tutkia nuo sen puruherkut, voisivatko ne olla liian "lihaisia"...
Takajalkoihin voi kuulemma vaikuttaa myös liikunnalla. Emman istuma-asento pitää aina korjata oikeanlaiseksi, nyt se istuu jalat harallaan kuin sammakko. Lenkit pitäisi tehdä umpimettässä, ja pakittamalla sekä pientä ympyrää kiertämällä takajalat vahvistuvat.
Ja sitten puhuttiin taas niistä näyttelyistä. Lupasin nyt (pitkin hampain, huulta purren...) ilmoittaa Emman Lahden marraskuun pentunäyttelyyn. Onneksi Emman velipojan omistaja on sanonut voivansa esitellä Emman. Eli mun ei (Luojalle kiitos!) tarvitse mennä sinne kehään pyörimään.
Kyllä mä ymmärrän, että nuo näyttelyt ovat tärkeitä rodun ominaisuuksien säilymisen ja jalostuksen kannalta, mutta kun mua ne ei vaan nappaa. Mitä lie omia traumoja ja asennevammaa, mutta tuntuu vaan ihan käsittämättömältä lyödä koiria riviin ja arvostella niitä fyysisten ominaisuuksien perusteella. Omasta mielestäni se luonne on kuitenkin kaikista tärkein. Vaikka varmasti valtaosa näyttelykoirista on kilttejä ja perustottelevaisia, eihän niitä muuten voisi edes viedä mihinkään näyttelyihin. Siinähän voisi mennä tuomarilta sormet! Ja eihän koira itse sitä tajua mitä tuomari siitä sanoo, eli koira ei edes voi pettyä omaan tulokseensa.
Onneksi meidän Emma on luonteeltaan täydellinen leonbergi, vaikka jalostuksen tuloksena tämäkin timantti on tietenkin syntynyt! <3
Emmasta huomasi kyllä heti, että se on sisaruksiaan tuhdimpi. Mutta pahalta se silti tuntui toisten sanomana. Emman painoa olisi varmaan helpompi tarkkailla jos sillä ei olisi "kahta kotia" ja "useampaa omistajaa". Näin kesällä on vietetty todella paljon aikaa mummolassa, niin siellä Emmalle annetaan todella paljon kaikkia herkkuja. Siinä todella vaikeaa toimia virallisena suupalanlaskijana.
Lisäksi Emman takatassut haroittavat, toinen luoteeseen ja toinen koilliseen. Vika on kuitenkin vielä korjattavissa, koska haroitus on todella pientä. Kasvattaja epäili Emman saavan ravinnostaan liikaa proteiinia. Nyt vain pitäisi keksiä, että mistä se liika proteiini tulee. Minä pelkäsin koiran saaneen liikaa kalsiumia, ja että jalkojen vänkyryys johtuisi siitä. Emma siis syö nykyään kahdesti päivässä nappulaa jollain vaihtelevalla höysteellä. Pitää tutkia nuo sen puruherkut, voisivatko ne olla liian "lihaisia"...
Takajalkoihin voi kuulemma vaikuttaa myös liikunnalla. Emman istuma-asento pitää aina korjata oikeanlaiseksi, nyt se istuu jalat harallaan kuin sammakko. Lenkit pitäisi tehdä umpimettässä, ja pakittamalla sekä pientä ympyrää kiertämällä takajalat vahvistuvat.
Ja sitten puhuttiin taas niistä näyttelyistä. Lupasin nyt (pitkin hampain, huulta purren...) ilmoittaa Emman Lahden marraskuun pentunäyttelyyn. Onneksi Emman velipojan omistaja on sanonut voivansa esitellä Emman. Eli mun ei (Luojalle kiitos!) tarvitse mennä sinne kehään pyörimään.
Kyllä mä ymmärrän, että nuo näyttelyt ovat tärkeitä rodun ominaisuuksien säilymisen ja jalostuksen kannalta, mutta kun mua ne ei vaan nappaa. Mitä lie omia traumoja ja asennevammaa, mutta tuntuu vaan ihan käsittämättömältä lyödä koiria riviin ja arvostella niitä fyysisten ominaisuuksien perusteella. Omasta mielestäni se luonne on kuitenkin kaikista tärkein. Vaikka varmasti valtaosa näyttelykoirista on kilttejä ja perustottelevaisia, eihän niitä muuten voisi edes viedä mihinkään näyttelyihin. Siinähän voisi mennä tuomarilta sormet! Ja eihän koira itse sitä tajua mitä tuomari siitä sanoo, eli koira ei edes voi pettyä omaan tulokseensa.
Onneksi meidän Emma on luonteeltaan täydellinen leonbergi, vaikka jalostuksen tuloksena tämäkin timantti on tietenkin syntynyt! <3
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Kuka meillä sotkee??
Emmasta on tullut aivan käsittämätön sottapytty! Tietenkin se tykkää välillä lenkillä poiketa kuraojan kautta ja loiskutella lätäköissä kuten kunnon leonbergin kuuluukin, mutta pahimman sotkun se saa aikaiseksi juodessaan! Miten nuo suupielet voi vuotaa noin pahasti?
Emman loiskuttaa ja lopsuttaa juodessaan vettä joka puolelle. Ei tuon kokoisella kuonolla voi juoda sievästi ja sivistyneesti. Pahinta on kuitenkin se, kun koira nostaa päänsä vesikiposta, jolloin vettä valuu rinnuksille, tassuille ja lattialle. Joskus vesikipolta pitää juosta tai kävellä pois, jolloin lattialle jää monta metriä pitkä tippavana. Meillä on lattiat märkänä 24/7. Edes pyyhkeistä vesikipon ympärillä ei ole mitään apua.
Pelkään alati märän rintakarvoituksen kehittävän Emmalle uuden hot spotin. Pari päivää sitten tuo koira suorastaan löyhkäsi, vaikka se pestiin suihkun alla, vedellä ja saippualla. Otin Samin hiustenleikkuukoneen avuksi ja ajelin Emman "karvaheltan" pois kuonon alta. Jo lähti paha haju! Karvat löyhkäsivät oikein sellaiselle ummehtuneelle ja hiivaselle tulehduksen alulle. Nyt Emma juo joko ulkona, tai sisällä valvonnan alaisena. Vettä laitetaan kippoon vain sentin verran, ja heti juomisen jälkeen rintamus kuivataan. Joudun myös kampaamaan rintakarvoituksen kerran päivässä.
Alkaa Emmallakin olla kesäloma lusittuna, koska huomenna mennään taas pentukouluun! :)
Ajattelin toissailtana kehittää itselleni ja Emmalle vähän haastetta, ja opetin sille "seiso"-käskyn. Emma on niin ehdollistunut istumaan, että aina kun se näkee ihmisen kädessä namin, se istuu alas. Tämä on hieman hankalaa, vaikkapa juuri harjatessa, kun neiti vaan nököttäisi peppu maassa. En saanut kaipaamaani haastetta: Emma oppi seiso-käskyn kolmannella yrittämällä.... Fiksu likka! :D
Emman loiskuttaa ja lopsuttaa juodessaan vettä joka puolelle. Ei tuon kokoisella kuonolla voi juoda sievästi ja sivistyneesti. Pahinta on kuitenkin se, kun koira nostaa päänsä vesikiposta, jolloin vettä valuu rinnuksille, tassuille ja lattialle. Joskus vesikipolta pitää juosta tai kävellä pois, jolloin lattialle jää monta metriä pitkä tippavana. Meillä on lattiat märkänä 24/7. Edes pyyhkeistä vesikipon ympärillä ei ole mitään apua.
Pelkään alati märän rintakarvoituksen kehittävän Emmalle uuden hot spotin. Pari päivää sitten tuo koira suorastaan löyhkäsi, vaikka se pestiin suihkun alla, vedellä ja saippualla. Otin Samin hiustenleikkuukoneen avuksi ja ajelin Emman "karvaheltan" pois kuonon alta. Jo lähti paha haju! Karvat löyhkäsivät oikein sellaiselle ummehtuneelle ja hiivaselle tulehduksen alulle. Nyt Emma juo joko ulkona, tai sisällä valvonnan alaisena. Vettä laitetaan kippoon vain sentin verran, ja heti juomisen jälkeen rintamus kuivataan. Joudun myös kampaamaan rintakarvoituksen kerran päivässä.
Alkaa Emmallakin olla kesäloma lusittuna, koska huomenna mennään taas pentukouluun! :)
Ajattelin toissailtana kehittää itselleni ja Emmalle vähän haastetta, ja opetin sille "seiso"-käskyn. Emma on niin ehdollistunut istumaan, että aina kun se näkee ihmisen kädessä namin, se istuu alas. Tämä on hieman hankalaa, vaikkapa juuri harjatessa, kun neiti vaan nököttäisi peppu maassa. En saanut kaipaamaani haastetta: Emma oppi seiso-käskyn kolmannella yrittämällä.... Fiksu likka! :D
torstai 19. heinäkuuta 2012
Inupekt Fortea "synttärilahjaksi"
Emman hot spoteista on jäljellä enää lyhyt karvoitus korvien alla. Tulehdus parani todella nopeasti, kiitos antibioottikuurin ja haavojen paikallishoidon. Tänään aamulla meni viimeiset antibiootit :)
Pari päivää Emma on ripuloinut. Kävin ostamassa sille nyt Inupekt Forte -tabletteja, jotta vatsa normalisoituisi. Vettä se juo onneksi litra kaupalla, kuten aina, mutta ruoka on parina päivänä maistunut heikosti. Se, mitä on Emman omassa kupissa, ei kelpaa, mutta mitä on ihmisten lautasilta ja jääkaapista löytyy, kelpaa kyllä koska vaan. Ronkeli neitokainen...
Emma ja sisarukset täyttävät tänään 5 kuukautta! Onnea koko konkkaronkalle :D Kaupasta tullessani Emma juoksi innoissaan vastaan. Tökkäsin sille Inupekt-paketin suuhun ja toivotin hyvää synttäriä. Paketti lensi maahan ja Emma tonki kassista esiin Hubertin Best-In lohi- ja kanamurekkeet. Oli pakko ostaa jotain, mitä neiti suostuisi syömään, ettei kuihdu ja haihdu vallan pois...
Tosin Emmalla taitaa olla ihan kivasti vararavintoa: hieman hävettää tunnustaa, että tuo jötkäle painaa 32 kiloa... Vaikka yritän tarkoituksella "aliruokkia" sitä. Emma on reilussa kuukaudessa tuplannut painonsa, jos se toukokuun viimeinen päivä painoi 16,6 kiloa.
Pari päivää Emma on ripuloinut. Kävin ostamassa sille nyt Inupekt Forte -tabletteja, jotta vatsa normalisoituisi. Vettä se juo onneksi litra kaupalla, kuten aina, mutta ruoka on parina päivänä maistunut heikosti. Se, mitä on Emman omassa kupissa, ei kelpaa, mutta mitä on ihmisten lautasilta ja jääkaapista löytyy, kelpaa kyllä koska vaan. Ronkeli neitokainen...
Emma ja sisarukset täyttävät tänään 5 kuukautta! Onnea koko konkkaronkalle :D Kaupasta tullessani Emma juoksi innoissaan vastaan. Tökkäsin sille Inupekt-paketin suuhun ja toivotin hyvää synttäriä. Paketti lensi maahan ja Emma tonki kassista esiin Hubertin Best-In lohi- ja kanamurekkeet. Oli pakko ostaa jotain, mitä neiti suostuisi syömään, ettei kuihdu ja haihdu vallan pois...
Tosin Emmalla taitaa olla ihan kivasti vararavintoa: hieman hävettää tunnustaa, että tuo jötkäle painaa 32 kiloa... Vaikka yritän tarkoituksella "aliruokkia" sitä. Emma on reilussa kuukaudessa tuplannut painonsa, jos se toukokuun viimeinen päivä painoi 16,6 kiloa.
 |
| Emma 5 kk |
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Autokuumetta
Samilla on taas se jokakesäinen autokuume. Ihan kuin Emman hot spoteissa ei olisi tarpeeksi kestämistä... Ne hottis spottikset ovat muuten parantuneet todella hyvää vauhtia!
"Iskä" otti meille koeajoon farmari-Volvon. Nythän meillä on pieni pakettiauto, jonka takaosassa on Emmalle oma häkki. Emmuska joutuu siis matkustamaan yksin, "eristyksissä" minusta ja Samista. Eilen Emma pääsi Volvon kyytiin ja oli ihan ihmeissään, kun se näki ikkunasta maisemia. Pakettiautossa kun on tummennetut lasit, niin eihän sinne mitään näe.
Tässä taitaa köydä pian niin, että minä häviän tämän "keissin" ja Emma menee iskän kanssa autokaupoille. Ainakin koira tänään tykkäsi kovasti nyhjätä Volvon vieressä.
Edit: Emmalla on nyt sitten Volvo :)
"Iskä" otti meille koeajoon farmari-Volvon. Nythän meillä on pieni pakettiauto, jonka takaosassa on Emmalle oma häkki. Emmuska joutuu siis matkustamaan yksin, "eristyksissä" minusta ja Samista. Eilen Emma pääsi Volvon kyytiin ja oli ihan ihmeissään, kun se näki ikkunasta maisemia. Pakettiautossa kun on tummennetut lasit, niin eihän sinne mitään näe.
Tässä taitaa köydä pian niin, että minä häviän tämän "keissin" ja Emma menee iskän kanssa autokaupoille. Ainakin koira tänään tykkäsi kovasti nyhjätä Volvon vieressä.
Edit: Emmalla on nyt sitten Volvo :)
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Hot spot
Emman loma mummolassa sai ikävän käänteen muutama päivä sitten. Viikko sitten oli todella lämmintä, joten mummolan poppoo kävi mökillä uimassa ja vilvoittelemassa. Emma oli totta kai mukana. Ulkona Emma leikki paljon vesiletkulla, ja joi ahnaasti vettä. Kaikki se vedellä lutraaminen sai Emman korvanaluskarvat takkuuntumaan, kun mummu ja pappa eivät heti luttaamisen jälkeen hoksanneet kammata karvoja suoriksi. Ensin mummu bongasi takut, sitten ne samat takut alkoivat tuntua kosteilta, ja eilen ne jo haisivatkin pahalle.
Eläinlääkärireissuhan siitä sitten tuli. Hirvitti vain se lasku: olisin kotipaikkakunnalla selvinnyt varmasti alle satasella, mummolan eläinlääkäri veloitti 130 hoidosta ja lääkkeistä. Emma sai Kefavet-antibiootteja, 500 milligrammaa, 3 kappaletta päivässä. Lisäksi haavoihin määrättiin Betadinen ihonpuhdistusliuosta ja FucidermVet -geeliä. Eläinlääkäri oli ajellut tulehdusalueilta karvat pois. Emma oli kuulemma vain nauttinut toimenpiteestä: se laittoi silmät kiinni ja painoi päätään konetta vasten. Taisi tehdä hyvää saada ilmaa hautuvalle iholle.
Nyt kaikki märät asiat onkin sitten pannassa: vettä ei tarjoilla vesiletkusta, mökille ei mennä, eikä Emman anneta maata märässä ruohikossa. Sille on tehty oma oleskelupaikka takaterassille, missä on paljon mukavampi olla, kuin sisällä. (Vanhempieni talo on jo vanha, ilmanvaihtokone ei viilennä sisälle tulevaa ilmaa, vain puhalluksen voimakkuutta voi säätää. Onneksi meillä kotona on iv-kone, jolla sisäilmaa voi viilentää.) Terassin suu on tukittu penkeillä, jotta Emma pysyy "kuivalla maalla", eikä karkaile nurmikolle hinkkaamaan päätään ruohikkoon. Myös korvien rapsuttelu on ehdottomasti kielletty.
Minä saavuin tänne mummolaan tänään. Sain kyllä iloisen vastaanoton, mutta en ihan niin iloista kuin pappa, joka saapui heti jälkeeni. Pappa oli kuitenkin poissa vain puoli tuntia, minä ja Emma emme ole nähneet viikkoon. Ei ole epäselvää, kuka on papan pikku-prinsessa... Emman korvanaluset ovat kyllä härskin näköiset, kun iho on ruvella ja karvat on ajettu pois. Onneksi iho on kuitenkin kuiva, eikä enää hautunut ja kostea. Kauheasti tuo karvavauva on ehtinyt viikossa kasvaa. Mummu jotain russutti, että se on tottelematon riiviö. Kyllä se muisti ihan hyvin kaikki istu-, paikka-, tänne- ja maahan -käskyt, kun kävin äsken sen kanssa metsälenkillä.
Huomenna joudun jättämään Emman taas hetkeksi mummun vahdittavaksi. Menen Vesku-enon kanssa perinteiselle, jokakesäiselle festarireissulle Tampereelle. Perinteinen tarkoittaa tässä tapauksessa kolmansia festareita. Keksittiin pari vuotta sitten, että otamme tavoitteeksi käydä ainakin yksillä festareilla per kesä :)
Tässä vielä tietoa hot spotista eläinlääkäriasema Aistin nettisivuilta lainattuna:
"Hot spot on märkivä pinnallinen ihotulehdus, joka on koirilla hyvin yleinen, etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla roduilla, kuten kultaiset- ja labradorinnoutajat, rottweilerit, bernhardilaiset, berninpaimenkoirat ja saksanpaimenkoirat. Sairaudelle on tyypillistä hyvin nopea alku ja nopea oireiden paheneminen: aamulla koiran ihossa saattaa näkyä euron kolikon suuruinen punoittava alue ja illalla alue voi olla jo kämmenen kokoinen.
Hot spot-tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan pysty aiheuttamaan tulehdusta, vaan aina vaaditaan jokin altistava ihovaurio. Melkein aina tulehdus on koiran itse aiheuttama ja pahentama: raapiminen ja nuoleminen ovat tavallisimpia syitä tulehduksen alkamiselle ja niin myös pahenemiselle. Raapimisen ja nuolemisen tai puremisen syynä on melkein poikkeuksetta ulkoloisten tai allergian aiheuttama kutina tai jokin kipu, esim. tulehtuneet anaalirauhaset tai kipeät nivelet voivat saada koiran puremaan kipeitä kohtia.
Hot spoteja tavataan kaikkina vuodenaikoina, mutta kesällä ne ovat huomattavasti yleisimpiä: kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa bakteerit viihtyvät erinomaisesti.
Tyypillinen hot spot leesio on kirkkaanpunainen kostea turvoksissa oleva ihovaurio. Joskus tulehtunut iho voi olla paksun karstan peitossa, jonka alta paljastuu vereslihalla oleva karvaton alue.
Ensiapuna on karvojen ajo tulehtuneelta iholta ja sen ympäriltä sekä puhdistus hellävaraisella puhdistusaineella (esim. veteen laimennetulla Betadine-paikallisantiseptilla), puhdistuksen jälkeen on tärkeää kuivata iho hiustenkuivaajalla tai pehmeällä hyvin kosteutta imevällä paperilla. Sen jälkeen iholle voi suihkuttaa rauhoittavaa ja desinfioivaa ainetta, esim. Dermacool tai K-Hex. Alueen raapiminen ja nuoleminen on estettävä. Hyvin usein tulehtunut iho on sen verran kipeä, että karvojen ajo onnistuu vain rauhoituksessa. Joskus hot spotin näköinen ihovaurio saattaakin olla syvä ihotulehdus, joka on huomattavasti vaikeampi hoitaa ja vaatii pitkää antibioottikuuria. Jos olet huomannut tai epäilet koirallasi hot spot-ihottumaa, ota aina yhteys eläinlääkäriin."
Eläinlääkärireissuhan siitä sitten tuli. Hirvitti vain se lasku: olisin kotipaikkakunnalla selvinnyt varmasti alle satasella, mummolan eläinlääkäri veloitti 130 hoidosta ja lääkkeistä. Emma sai Kefavet-antibiootteja, 500 milligrammaa, 3 kappaletta päivässä. Lisäksi haavoihin määrättiin Betadinen ihonpuhdistusliuosta ja FucidermVet -geeliä. Eläinlääkäri oli ajellut tulehdusalueilta karvat pois. Emma oli kuulemma vain nauttinut toimenpiteestä: se laittoi silmät kiinni ja painoi päätään konetta vasten. Taisi tehdä hyvää saada ilmaa hautuvalle iholle.
Nyt kaikki märät asiat onkin sitten pannassa: vettä ei tarjoilla vesiletkusta, mökille ei mennä, eikä Emman anneta maata märässä ruohikossa. Sille on tehty oma oleskelupaikka takaterassille, missä on paljon mukavampi olla, kuin sisällä. (Vanhempieni talo on jo vanha, ilmanvaihtokone ei viilennä sisälle tulevaa ilmaa, vain puhalluksen voimakkuutta voi säätää. Onneksi meillä kotona on iv-kone, jolla sisäilmaa voi viilentää.) Terassin suu on tukittu penkeillä, jotta Emma pysyy "kuivalla maalla", eikä karkaile nurmikolle hinkkaamaan päätään ruohikkoon. Myös korvien rapsuttelu on ehdottomasti kielletty.
Minä saavuin tänne mummolaan tänään. Sain kyllä iloisen vastaanoton, mutta en ihan niin iloista kuin pappa, joka saapui heti jälkeeni. Pappa oli kuitenkin poissa vain puoli tuntia, minä ja Emma emme ole nähneet viikkoon. Ei ole epäselvää, kuka on papan pikku-prinsessa... Emman korvanaluset ovat kyllä härskin näköiset, kun iho on ruvella ja karvat on ajettu pois. Onneksi iho on kuitenkin kuiva, eikä enää hautunut ja kostea. Kauheasti tuo karvavauva on ehtinyt viikossa kasvaa. Mummu jotain russutti, että se on tottelematon riiviö. Kyllä se muisti ihan hyvin kaikki istu-, paikka-, tänne- ja maahan -käskyt, kun kävin äsken sen kanssa metsälenkillä.
Huomenna joudun jättämään Emman taas hetkeksi mummun vahdittavaksi. Menen Vesku-enon kanssa perinteiselle, jokakesäiselle festarireissulle Tampereelle. Perinteinen tarkoittaa tässä tapauksessa kolmansia festareita. Keksittiin pari vuotta sitten, että otamme tavoitteeksi käydä ainakin yksillä festareilla per kesä :)
Tässä vielä tietoa hot spotista eläinlääkäriasema Aistin nettisivuilta lainattuna:
"Hot spot on märkivä pinnallinen ihotulehdus, joka on koirilla hyvin yleinen, etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla roduilla, kuten kultaiset- ja labradorinnoutajat, rottweilerit, bernhardilaiset, berninpaimenkoirat ja saksanpaimenkoirat. Sairaudelle on tyypillistä hyvin nopea alku ja nopea oireiden paheneminen: aamulla koiran ihossa saattaa näkyä euron kolikon suuruinen punoittava alue ja illalla alue voi olla jo kämmenen kokoinen.
Hot spot-tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan pysty aiheuttamaan tulehdusta, vaan aina vaaditaan jokin altistava ihovaurio. Melkein aina tulehdus on koiran itse aiheuttama ja pahentama: raapiminen ja nuoleminen ovat tavallisimpia syitä tulehduksen alkamiselle ja niin myös pahenemiselle. Raapimisen ja nuolemisen tai puremisen syynä on melkein poikkeuksetta ulkoloisten tai allergian aiheuttama kutina tai jokin kipu, esim. tulehtuneet anaalirauhaset tai kipeät nivelet voivat saada koiran puremaan kipeitä kohtia.
Hot spoteja tavataan kaikkina vuodenaikoina, mutta kesällä ne ovat huomattavasti yleisimpiä: kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa bakteerit viihtyvät erinomaisesti.
Tyypillinen hot spot leesio on kirkkaanpunainen kostea turvoksissa oleva ihovaurio. Joskus tulehtunut iho voi olla paksun karstan peitossa, jonka alta paljastuu vereslihalla oleva karvaton alue.
Ensiapuna on karvojen ajo tulehtuneelta iholta ja sen ympäriltä sekä puhdistus hellävaraisella puhdistusaineella (esim. veteen laimennetulla Betadine-paikallisantiseptilla), puhdistuksen jälkeen on tärkeää kuivata iho hiustenkuivaajalla tai pehmeällä hyvin kosteutta imevällä paperilla. Sen jälkeen iholle voi suihkuttaa rauhoittavaa ja desinfioivaa ainetta, esim. Dermacool tai K-Hex. Alueen raapiminen ja nuoleminen on estettävä. Hyvin usein tulehtunut iho on sen verran kipeä, että karvojen ajo onnistuu vain rauhoituksessa. Joskus hot spotin näköinen ihovaurio saattaakin olla syvä ihotulehdus, joka on huomattavasti vaikeampi hoitaa ja vaatii pitkää antibioottikuuria. Jos olet huomannut tai epäilet koirallasi hot spot-ihottumaa, ota aina yhteys eläinlääkäriin."
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Punkkisotaa, huonoja luita ja synttäreitä
Keskiviikkona saavuttiin taas maaseudulle ja koiranomistajan sisäinen rauha järkkyi heti, kun mummu löysi Emman masusta jonkun jäljen. Se oli noin peukaloni pään kokoinen, punertava keskeltä ja siinä oli selkeät tummanpunaiset reunat.
Soittelin eläinlääkärille ja sieltä ei heti osattu sanoa mikä Emmaa olisi voinut purra. Emma ei sitä jälkeä pureskele, eli oletan, että se kohta ei kutise. Jälki ei muuttunut päivän ja yön aikana mihinkään, joten en suotta vienyt Emmaa vastaanotolle. Nyt jälki alkaa olla jo haihtumaan päin.
Alkoi vaan pyöriä päässä, että olisiko se voinut olla punkin purema. Seuraavana päivänä marssin apteekkin ja ostin kukkarolleni sopivat Frontline Vet paikallisvaleluliuokset. En ostanut Bayvanticia, koska olen kuullut kauhutarinoita, miten koirat saa siitä ihan hirveitä oireita. Naapuri käyttää omille koirilleen Exspottia, eikä hän ole löytänyt koiristaan meidän asuinalueella asumisensa aikana punkkeja. Exspot oli vaan tällä hetkellä mulle liian kallis. Emman kasvattaja puolestaan kertoi, että magneettilaatta (ilmeisesti Shoo!TAG) ajaa saman asian kuin nuo "myrkyt". Mun on vaan tosi vaikeaa uskoa, että jokin koiran kaulassa killuva magneettiläpyskä ajaisia punkit pois...
Vielä Emman niskanahassa tai karvoituksessa ei näy mitään oireita karkotteesta. Mutta paras väline taistella punkkeja vastaan IMO on ehdottomasti omat silmät ja punkkipihdit. Sukulainen vinkkasi, että hänen koiransa kasvattaja suositteli punkkien irroittamiseen sahahampaista verhonipsua. Se kuulostaa ihan fiksulta, kun miettii miten kovia ja sitkeitä otuksia punkit ovat.
Sitten niihin huonoihin luihin. Ostin Emmalle kaupasta Rainbow -herkkuluita, sellaisia isompia patukoita, jotta sillä olisi jotain pureskeltavaa. Kotona sillä on ohuempia Ami-merkkisiä herkkuluita, ja näissä Rainbow-patukoissa vaikutti muistini perusteella olevan samat ainesosat. Kauppareissun jälkeen kotona Emma sai yhden Rainbow -herkkuluun "jälkiruuaksi". Se ahmi luun yllättävän nopeasti. Sitten se oksensi kaiken vasta syömänsä ruuan keittiön matolle. Makkarapalat eivät olleet vielä ehtineet edes sulaa. No annoin vaan vettä perään ja jäin tarkkailemaan koiraa. En vielä siinä vaiheessa osannut epäillä mikä olisi aiheuttanut oksentelun. Myöhemmin annoin Emmalle toisen Rainbow -herkkuluun ja se oksensi jälleen. Eli ne patukat päätyi roskiin, onneksi eivät olleet kalliita. Pakkasin kotoa Emmalle muutaman Ami-tikun matkaan, mutta nyt se karsastaa niitä. Jospa se ajan kanssa toipuu tästä episodista ja alkaa taas tykätä vanhasta, tutusta Ami -herkusta.
Tänään Emman kokemuspiiri taas hieman laajeni. Käytiin Aapo-pojan 5-vuotissynttäreillä. Aapon kotona on kaksi cavalieria, Mia ja Lilli. Emma osasi käyttäytä ihan nätisti, mitä nyt yritti kerjätä herkkuja kaikilta vierailta. Se oli utelias vanhemmista, mutta itseään huomattavasti pienemmistä nartuista, eikä onneksi jyrännyt niitä koollaan ja voimillaan. Kerrostalon vieressä oli nurmialue, jolla Emma sai hetken kirmata vapaana Lillin perässä. Mia on niin hieno leidi, että se vain makoili tyynen rauhallisena nurmikolla ja seurasi toisten kohellusta. Emma matkusti myös ensimmäistä ketaa elämässään hississä, se kun ei uskaltanut laskeutua kerrostalon portaita alas. Emma ei varmaan edes älynnyt, että tämä on jokin uusi ja outo juttu. Pukkaisin sen takamuksesta hissiin, ovi kiinni ja matkaan. Laskeuduttiin toisesta kerroksesta kellariin. Alhaalla hissi hieman nytkähti, mutta ei haitannut.
Juttelin Aapon äidin kanssa koiranäyttelyistä. Hän tarjoutui joskus seuraksi näyttelyyn, niin minäkin saisin jonkun käsityksen siitä, mitä siellä tapahtuu ja miksi. Olisihan se kiva joskus saada Emmasta jonkinlainen arvio, että onko se rakenteeltaan ja liikkeiltään hyvä. Luonteeltaanhan se on 100 % ihana, mitä nyt pennuille tyypilliseen tapaan välillä vähän kohelo.
Soittelin eläinlääkärille ja sieltä ei heti osattu sanoa mikä Emmaa olisi voinut purra. Emma ei sitä jälkeä pureskele, eli oletan, että se kohta ei kutise. Jälki ei muuttunut päivän ja yön aikana mihinkään, joten en suotta vienyt Emmaa vastaanotolle. Nyt jälki alkaa olla jo haihtumaan päin.
Alkoi vaan pyöriä päässä, että olisiko se voinut olla punkin purema. Seuraavana päivänä marssin apteekkin ja ostin kukkarolleni sopivat Frontline Vet paikallisvaleluliuokset. En ostanut Bayvanticia, koska olen kuullut kauhutarinoita, miten koirat saa siitä ihan hirveitä oireita. Naapuri käyttää omille koirilleen Exspottia, eikä hän ole löytänyt koiristaan meidän asuinalueella asumisensa aikana punkkeja. Exspot oli vaan tällä hetkellä mulle liian kallis. Emman kasvattaja puolestaan kertoi, että magneettilaatta (ilmeisesti Shoo!TAG) ajaa saman asian kuin nuo "myrkyt". Mun on vaan tosi vaikeaa uskoa, että jokin koiran kaulassa killuva magneettiläpyskä ajaisia punkit pois...
Vielä Emman niskanahassa tai karvoituksessa ei näy mitään oireita karkotteesta. Mutta paras väline taistella punkkeja vastaan IMO on ehdottomasti omat silmät ja punkkipihdit. Sukulainen vinkkasi, että hänen koiransa kasvattaja suositteli punkkien irroittamiseen sahahampaista verhonipsua. Se kuulostaa ihan fiksulta, kun miettii miten kovia ja sitkeitä otuksia punkit ovat.
Sitten niihin huonoihin luihin. Ostin Emmalle kaupasta Rainbow -herkkuluita, sellaisia isompia patukoita, jotta sillä olisi jotain pureskeltavaa. Kotona sillä on ohuempia Ami-merkkisiä herkkuluita, ja näissä Rainbow-patukoissa vaikutti muistini perusteella olevan samat ainesosat. Kauppareissun jälkeen kotona Emma sai yhden Rainbow -herkkuluun "jälkiruuaksi". Se ahmi luun yllättävän nopeasti. Sitten se oksensi kaiken vasta syömänsä ruuan keittiön matolle. Makkarapalat eivät olleet vielä ehtineet edes sulaa. No annoin vaan vettä perään ja jäin tarkkailemaan koiraa. En vielä siinä vaiheessa osannut epäillä mikä olisi aiheuttanut oksentelun. Myöhemmin annoin Emmalle toisen Rainbow -herkkuluun ja se oksensi jälleen. Eli ne patukat päätyi roskiin, onneksi eivät olleet kalliita. Pakkasin kotoa Emmalle muutaman Ami-tikun matkaan, mutta nyt se karsastaa niitä. Jospa se ajan kanssa toipuu tästä episodista ja alkaa taas tykätä vanhasta, tutusta Ami -herkusta.
Tänään Emman kokemuspiiri taas hieman laajeni. Käytiin Aapo-pojan 5-vuotissynttäreillä. Aapon kotona on kaksi cavalieria, Mia ja Lilli. Emma osasi käyttäytä ihan nätisti, mitä nyt yritti kerjätä herkkuja kaikilta vierailta. Se oli utelias vanhemmista, mutta itseään huomattavasti pienemmistä nartuista, eikä onneksi jyrännyt niitä koollaan ja voimillaan. Kerrostalon vieressä oli nurmialue, jolla Emma sai hetken kirmata vapaana Lillin perässä. Mia on niin hieno leidi, että se vain makoili tyynen rauhallisena nurmikolla ja seurasi toisten kohellusta. Emma matkusti myös ensimmäistä ketaa elämässään hississä, se kun ei uskaltanut laskeutua kerrostalon portaita alas. Emma ei varmaan edes älynnyt, että tämä on jokin uusi ja outo juttu. Pukkaisin sen takamuksesta hissiin, ovi kiinni ja matkaan. Laskeuduttiin toisesta kerroksesta kellariin. Alhaalla hissi hieman nytkähti, mutta ei haitannut.
Juttelin Aapon äidin kanssa koiranäyttelyistä. Hän tarjoutui joskus seuraksi näyttelyyn, niin minäkin saisin jonkun käsityksen siitä, mitä siellä tapahtuu ja miksi. Olisihan se kiva joskus saada Emmasta jonkinlainen arvio, että onko se rakenteeltaan ja liikkeiltään hyvä. Luonteeltaanhan se on 100 % ihana, mitä nyt pennuille tyypilliseen tapaan välillä vähän kohelo.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Vatsa vekkulilla :(
Emman vatsa on kuralla! Se ei ole ollenkaan kiva juttu. Maha on ollut jo muutaman päivän löysällä, joten olen rajoittanut Emman ruokavalion veteen, nappuloihin ja juustoon. Herkkuina ja "välipaloina" se saa ennestään tuttuja rouhetikkuja, nameja, juustonpaloja, possunkorvia tai härkäpuikkoja. Juuri äsken kävimme ulkoilemassa ja sieltä tuli pelkkää punaruskeaa kuraa. Tähän asti kakka on tullut ulos edes jonkinlaisia pökäleinä, jotka ovat tosin levinneet käsiin kun niitä on yrittänyt kerätä. Ja pyydän anteeksi, jos jonkun mielestä kuvaan asioita liiankin tarkasti.
Pitäydynkö nyt tässä vesi- ja nappuladieetissä, vai pitäisikö siihen lisätä piimää? Sietääkö koirien vatsa muuten laktoosia??? Eli jos tulevaisuudessa ostan Emmalla juustoa tai piimää, niin ostanko tavallista vai laktoositonta? Entäs naudan maha? Se ilmeisesti tasapainottaa vatsan bakteereja, mutta kun Emma ei ole sitä aiemmin syönyt, niin voiko se pahentaa tilannetta? Onko kuivatuilla naudan mahasta tehdyillä herkuilla samaa vaikutusta kuin pakastetavaralla?
Kaikki hyvät neuvot tulevat nyt tarpeeseen!
Pitäydynkö nyt tässä vesi- ja nappuladieetissä, vai pitäisikö siihen lisätä piimää? Sietääkö koirien vatsa muuten laktoosia??? Eli jos tulevaisuudessa ostan Emmalla juustoa tai piimää, niin ostanko tavallista vai laktoositonta? Entäs naudan maha? Se ilmeisesti tasapainottaa vatsan bakteereja, mutta kun Emma ei ole sitä aiemmin syönyt, niin voiko se pahentaa tilannetta? Onko kuivatuilla naudan mahasta tehdyillä herkuilla samaa vaikutusta kuin pakastetavaralla?
Kaikki hyvät neuvot tulevat nyt tarpeeseen!
torstai 3. toukokuuta 2012
Eka reissu eläinlääkäriin
Emma kävi tänään ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä. Reissu meni ihan mukavasti, vaikka kahdestaan oltiinkin liikkeellä. Emma istuskeli nätisti auton lattialla, vaikka poikkeuksellisesti repsikan paikalla ei istunut ketään seuran pitäjää.
Vastaanotolla Emma nuuhki ja tutki joka nurkan ja kolon. Eläinlääkäri totesi, että se on ihan normaali ja terve pentu (*helpottunut vihellys...*). Tutkimuspöydällä pitelin Emmaa kaksi käsin kiinni, ettei se vaan olisi loikannut alas tai pudonnut. Koko ajan sen piti päästä siitä pöydältä johonkin. Lääkäri vähän puhdisti korvia ja leikkasi kynnetkin. Emma vikisi ja väänsi kuin olisi muka oikeastikin sattunut. Sitten se sai ekan rokotuksen. Se olikin koko keikan helpoin vaihe, koska Emma oli jopa sen neljä sekuntia paikoillaan. Näytin eläinlääkärille Emman mahassa olevaa punaista pattia. Aluksi tämä patti muistutti isoa finniä, mutta nyt viikonlopun aikana se oli kasvanut aikalailla. Eläinlääkäri sai jopa puristettua sieltä hieman märkää. Kotiin vietäväksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja patti tarkistetaan uudelleen kuun lopussa, kun mennään ottamaan vahvistusrokotteet.
Kirjoitinko aiemmin, että täällä alkaisi ensi viikolla pentujen TOKO-kurssi?? Kurssille menevällä pennulla pitäisi olla ikää 4-7 kuukautta ja oletettavasti kaikki rokotukset kunnossa, vaikka sitä ei missään mainita. Emmalla on nyt ekat piikit saatuna, mutta ikää sillä ei ole vielä edes kolmea kuukautta. Taidan varmuuden vuoksi jättää ilmoittautumatta koko kurssille. Voi olla, että tuolla 10-viikkoisella ei ole vielä tarpeeksi keskittymiskykyä, jotta se jaksaisi kuunnella koko tuntia. Pidän peukut pystyssä, että myöhemmin kesällä tai sitten syksyllä alkaisi uusi pentu TOKO. Mennään sinne sitten kun rokotukset on kunnossa, ja vähän enemmän järkeä ja malttia päässä :)
Vai toivonko liikoja....? :D
Edit: Aloin tulla eilen sen verran mökkihöperöksi, että änkesin illalla väkisin Samin mukaan kauppareissulle. Emma oli siis ensimmäistä kertaa yksin kotona. Lähtiessä se jäi uikuttamaan oven taakse, mutta kun noin puolen tunnin päästä tultiin takaisin, istui se omassa pesässään leikkimässä. Palkkioksi hienosta käytöksestä se sai erikoisnamia. On meillä hieno tyttö!
Vastaanotolla Emma nuuhki ja tutki joka nurkan ja kolon. Eläinlääkäri totesi, että se on ihan normaali ja terve pentu (*helpottunut vihellys...*). Tutkimuspöydällä pitelin Emmaa kaksi käsin kiinni, ettei se vaan olisi loikannut alas tai pudonnut. Koko ajan sen piti päästä siitä pöydältä johonkin. Lääkäri vähän puhdisti korvia ja leikkasi kynnetkin. Emma vikisi ja väänsi kuin olisi muka oikeastikin sattunut. Sitten se sai ekan rokotuksen. Se olikin koko keikan helpoin vaihe, koska Emma oli jopa sen neljä sekuntia paikoillaan. Näytin eläinlääkärille Emman mahassa olevaa punaista pattia. Aluksi tämä patti muistutti isoa finniä, mutta nyt viikonlopun aikana se oli kasvanut aikalailla. Eläinlääkäri sai jopa puristettua sieltä hieman märkää. Kotiin vietäväksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja patti tarkistetaan uudelleen kuun lopussa, kun mennään ottamaan vahvistusrokotteet.
Kirjoitinko aiemmin, että täällä alkaisi ensi viikolla pentujen TOKO-kurssi?? Kurssille menevällä pennulla pitäisi olla ikää 4-7 kuukautta ja oletettavasti kaikki rokotukset kunnossa, vaikka sitä ei missään mainita. Emmalla on nyt ekat piikit saatuna, mutta ikää sillä ei ole vielä edes kolmea kuukautta. Taidan varmuuden vuoksi jättää ilmoittautumatta koko kurssille. Voi olla, että tuolla 10-viikkoisella ei ole vielä tarpeeksi keskittymiskykyä, jotta se jaksaisi kuunnella koko tuntia. Pidän peukut pystyssä, että myöhemmin kesällä tai sitten syksyllä alkaisi uusi pentu TOKO. Mennään sinne sitten kun rokotukset on kunnossa, ja vähän enemmän järkeä ja malttia päässä :)
Vai toivonko liikoja....? :D
Edit: Aloin tulla eilen sen verran mökkihöperöksi, että änkesin illalla väkisin Samin mukaan kauppareissulle. Emma oli siis ensimmäistä kertaa yksin kotona. Lähtiessä se jäi uikuttamaan oven taakse, mutta kun noin puolen tunnin päästä tultiin takaisin, istui se omassa pesässään leikkimässä. Palkkioksi hienosta käytöksestä se sai erikoisnamia. On meillä hieno tyttö!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)