Ennen Emman tuloa taloon, hankimme makuuhuoneen oviaukkoon vauvaportin, jotta saamme nukkua yöt rauhassa, eikä sänky likaannu kurasta tai koirankarvoista. Alkuun portti hoitikin hyvin tehtävänsä, lähinnä siksi kun Samia inhotti yli kaiken ajatus siitä, että mahkuuhuoneen lattialta joskus löytyisi pissat tai kakkakasa. Minua puistattaa edelleen ajatus kuraisesta sängystä ja koirankarvoista lakanoissa.
Käymme kuitenkin makuuhuoneessa pitkin päivää. Joko viemme pyykkejä kaappiin tai haemme sieltä ties mitä tavaraa. Aluksi Emma karkaili makuuhuoneeseen, jos portti jäi meiltä auki. Se oli tietenkin utelias, kun ei ollut aiemmin päässyt kyseiseen huoneeseen. Sitten aloin jättää porttia yöksi auki, jos Sami oli yövuorossa ja olimme Emman kanssa kaksistaan. Näin se pääsee lähelle minua, jos sillä on jokin hätä. Minä en herää ihan pieneen vinkunaan, omaan sen verran hyvät unenlahjat.
No nyt koira on jo lähes sisäsiisti, ja makkarin portti on enää kiinni vain niinä öinä jolloin Sami on kotona. Sami on niin herkkäuninen ja kun Emma tylsistyy, se tulisi varmasti makkariin vaatimaan leikkiseuraa. Aamuisin se hipsii herättelemään meitä, jos portti vaan on auki. Sami on Emman suosikki, koska se "kiipeää" etutassuillaan niin lähelle Samin päätä kuin vaan pääsee ja nuolee sitten puhtaaksi hiukset ja kasvot. Se ei ole mitenkään erityisen miellyttävä herätys, varsinkin jos Emma on yöllä herkutellut possunkorvalla tai vastaavalla.
No tänään Sami sitten lähti töihin kello 6 ja Emma pyöri makuuhuoneessa Samin pukiessa päälleen. Minä halusin nukkua vielä. Emma yritti herätellä minua Samin puolelta käsin. Nousin ylös omalta puoleltani, enkä sekuntiakaan liian aikaisin: Emma saikin ponnistettua takajalkansa sängylle, sitten se laukkasi sängyn poikki, kompastui peittooni ja kieri kyljellään lattialle. Peittoni pyöri mukana ja toimi onneksi jarruna sekä pehmusteena. Samilla oli myös hyvät refleksit ja hän sai Emmasta otteen, jolloin laskeutuminen pehmeni vähän lisää. Emma ei edes tajunnut mitä tapahtui. Se juoksi onnessaan eteiseen, jossa se antoi minulle tutun aamutervehdyksensä.
Eli Emman koivista löytyy nyt sen verran paljon voimaa ja mittaa, että perinteiselle runkopatjalle hyppääminen ei tuota sille vaikeuksia. Nyt portti on pakko pitää aina öisin kiinni. En halua herätä yli 15 -kiloiseen "leopommiin". Se tekee aivan varmasti kipeää. Tästä sen huomaa, mitä tapahtuu, kun alkaa lepsuilla säännöissä... Oma moka.
Meillä myös tuttuja nuo "leopommit". Sohvalle tosin. Toinen on juuri tuo, ettei varmasti sohvalla voi maata ellei ole valmis kunnon naaman pesuun ja hiusten nykimiseen. Pitää Rita meillä siitä huolen!
VastaaPoistahttp://http://kauneudestakaikkeuteen.blogspot.com/
Meillä "pitää" vielä sohva, eli sille Emma ei ole vielä päässyt hyppämään. Yrittää kyllä kovasti, varsinkin jos Sami istuu sohvalla, kädessä kuppi kuumaa kahvia. Silloin on aivan pakko yrittää aiheuttaa kaaosta ja pomppia "iskää" päin, jotta kahvit kaatuisi syliin. Vielä Emma ei ole onnistunut :D
VastaaPoistaHahaa, meillä Mii taas nukkuu onnellisesti sängyssä joka yö, kylkeen kiinni käpertyneenä :) Karvaa tuosta ei irti lähde, onhan sen äiti kääpiövillakoira. Parit pissat on tullut sänkyyn, mutta se on johtunut ihan omasta laiskuudesta, kun en oo jaksanut nousta sängystä aamulla päästämään sitä pissalle. Enkä voisi nukkua ilman tuota tuhisijaa<3 Tosin tässä taas huomataan, että koiran koolla on väliä, tai ainakin vaikutusta asioihin :D Pikku-Mii vie lankakerän kokoisen tilan, kun teidän Emma varmaan melkein yhden ylimääräisen ihmisen koon tilan :D
VastaaPoistahttp://inthispartoftown.blogspot.com/
Onneksi koiria ei ole luotu nukkumaan sängyssä ;)
VastaaPoistaMiin kokoinen pikkukoira menisi meidän huushollissa liiskaksi. Jos mulla joskus on lapsia, en ota niitäkään vauvana sänkyyn, koska pelkään ihan oikeasti kääntyväni yöllä niiden päälle :(