Pieni lapsi sairastaa. Emmalla on silmätulehdus.
Aluksi oletin silmien punoituksen johtuvan tuulesta ja ilmassa leijuvista pölyistä, Emma kun viettää sen 10 tuntia päivässä ulkona... Sitten tajusin, että tilanne ei hellitä sadepäivinä, ja pian Emman silmäkulmissa alkoi olla limaista, kellertävän vihertävää rähmää. Onneksi päästiin pian eläinlääkärillä käymään ja saatiin silmään tippoja. Tipat ovat näppärässä pikkutuubissa, mistä on helppo puristaa silmäkulmaan pieni nokare. Emma antaa todella nätisti laittaa tipat silmiin, koska sen jälkeen saa luonnollisesti jotain pientä hyvää... Silmät ovat jo nyt todella hyvässä kunnossa, mutta kuuri jatkuu vielä viikon.
Tänne rannikolle kevät tuli rytinällä ja lumet sulivat pois parissa päivässä, kun taivaalta satoi kaatamalla vettä. Meidän savipohjainen piha on ollut yhtä mutalammikkoa ja se on näkynyt Emman turkissa. Koiran "kapi" on onneksi hellittänyt. Emmalla ei siis ole ollut oikeasti kapia, mutta sen turkki oli reilun viikon päivät järkyttävän naköinen, koska sen pohjavillat irtosivat ensin keskeltä selkää. Kylkiin ja niskaan jäi sitkeät, pöyheät villat, mitkä saivat Emman näyttämään kapiselta, aivan kuin sen selästä uhkaisi lähteä kaikki karva. Nyt tilanne on onneksi tasaantunut. Emman tämän kesän turkki näyttää olevan sekoitus vaaleaa ja mustaa, ei lainkaan niin punertava kuin mitä sen talvikarva oli.
Metsälenkillä saa olla taas salamaakin nopeampi ja syöksyä väliin, kun Emma haluaa taas harrastaa kurakujanjuoksua ja laukata kaikki paskaojat läpi. Siksi Emma ulkoileekin nyt ahkerasti, eli se laitetaan aamulla ulos ja otetaan sisälle vasta illalla tai siksi aikaa, kun sen täytyy jäädä yksin kotiin. En viitsi montaa kertaa päivässä tuota koiraa pestä, vaikka hyvin Emma on taas omaksunut tämän päivittäisen tassujenpesurutiinin. Ei tarvitse kuin vain avata pesuhuoneen ovi, niin se menee sinne ilman sen kummempia käskyjä. Reipas tyttö :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinlääkärissä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinlääkärissä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
tiistai 5. maaliskuuta 2013
"1-vuotisneuvolassa"
Emma tosiaan täytti vähän aikaa sitten vuoden, joten eilen käytiin eläinlääkärissä ottamassa rokotukset.
Eläinlääkäri oli aikataulustaan vähän myöhässä, joten jouduimme jonkin aikaa odottamaan vastaanotolle pääsyä. Yritettiin saada Emma käymään ulkona pissalla, mutta piha oli tulvillaan kaikkia ihania hajuja, niin eihän siitä pissaamisesta mitään tullut. Sitten siihen pihaan tuli nuori poika, jolla oli mukaan varmasti maailman pienin koira! Se oli ikkupikkuriikkinen yorkshirenterrierin pentu! Se oli niin pieni, että sen pystyisi pesemään vaikka leivontakulhossa!
Kovin rohkea tämä pieni taapero oli. Kysyin pojalta koiran ikää. Muistaakseni tämä vastasi neljä kuukautta, joten olihan se vielä aivan vauva. Pikku-yorkki "veti kovasti" hihnassa kohti Emmaa. Emma onneksi ymmärsi, että nyt nuuskitaan oikein pientä vauvaa, joten se kävi kohteliaasti maahan makaamaan ja varovasti nuuski pentua. Se oli kyllä suloisin otus, mitä olen vähään aikaan nähnyt. Taisin jättää sinne eläinlääkärin pihaan loputkin aivosoluni.
Vastaanotolla Emma oli oma kohelo itsensä, eli kaikki paikat olisi pitänyt saada tutkia ja nuuhkia läpi. Samin käsi jo melkein sinersi. Vaaka näytti 55,6 kiloa. Emma ei siis ole ainakaan laihtumalla laihtunut. Liekö läski tiivistynyt lihakseksi, koska koira on selvästi hoikempi kuin mitä tammikuussa, mutta painoa on tullut joulukuun punnituksesta kilo lisää. Rokotteet pistettiin niskaan ja Emma ei taaskaan tajunnut mitä tapahtui. Se vain yritti kurkkia olkansa yli, että mitä siellä selässä oikein puuhaillaan.
Eläinlääkäri hoiti paperiasiat kuntoon. Sillä aikaa juttelimme hänen avustajansa kanssa. Avustaja kehui, että Emma on todella rohkea ja reipas rotunsa edustaja. Hänen sanojensa mukaan leonbergit yleensä jähmettyvät kauhusta oven suuhun, jos ne näkevät vieraita ihmisiä. Millaisia leonbergejä siellä vastaanotolla on oikein käynyt??? Itse en ole tavannut yhtäkään arkaa lellukkaa.... Emman koko tuli myös puheeksi. Avustaja sanoi sen olevan todella korkea nartuksi, mikä nyt ei ollut meille uusi tieto.
Lääkäri sanoi rokotteiden olevan voimassa seuraavat kolme vuotta, jos Suomessa pysytään eikä lähdetä reissuun. Kotona Sami oli jo huokaista, että tarvitseeko Emma tosiaan viedä seuraavan kerran vasta kolmen vuoden päästä uudelleen eläinlääkäriin. Muistutin sitten vuoden päästä edessä olevista lonkka- ja kyynärpääkuvauksista ja silmien tutkimisesta ja siitä, että niihin sitä rahaa sitten vasta meneekin...
Eläinlääkäri oli aikataulustaan vähän myöhässä, joten jouduimme jonkin aikaa odottamaan vastaanotolle pääsyä. Yritettiin saada Emma käymään ulkona pissalla, mutta piha oli tulvillaan kaikkia ihania hajuja, niin eihän siitä pissaamisesta mitään tullut. Sitten siihen pihaan tuli nuori poika, jolla oli mukaan varmasti maailman pienin koira! Se oli ikkupikkuriikkinen yorkshirenterrierin pentu! Se oli niin pieni, että sen pystyisi pesemään vaikka leivontakulhossa!
Kovin rohkea tämä pieni taapero oli. Kysyin pojalta koiran ikää. Muistaakseni tämä vastasi neljä kuukautta, joten olihan se vielä aivan vauva. Pikku-yorkki "veti kovasti" hihnassa kohti Emmaa. Emma onneksi ymmärsi, että nyt nuuskitaan oikein pientä vauvaa, joten se kävi kohteliaasti maahan makaamaan ja varovasti nuuski pentua. Se oli kyllä suloisin otus, mitä olen vähään aikaan nähnyt. Taisin jättää sinne eläinlääkärin pihaan loputkin aivosoluni.
Vastaanotolla Emma oli oma kohelo itsensä, eli kaikki paikat olisi pitänyt saada tutkia ja nuuhkia läpi. Samin käsi jo melkein sinersi. Vaaka näytti 55,6 kiloa. Emma ei siis ole ainakaan laihtumalla laihtunut. Liekö läski tiivistynyt lihakseksi, koska koira on selvästi hoikempi kuin mitä tammikuussa, mutta painoa on tullut joulukuun punnituksesta kilo lisää. Rokotteet pistettiin niskaan ja Emma ei taaskaan tajunnut mitä tapahtui. Se vain yritti kurkkia olkansa yli, että mitä siellä selässä oikein puuhaillaan.
Eläinlääkäri hoiti paperiasiat kuntoon. Sillä aikaa juttelimme hänen avustajansa kanssa. Avustaja kehui, että Emma on todella rohkea ja reipas rotunsa edustaja. Hänen sanojensa mukaan leonbergit yleensä jähmettyvät kauhusta oven suuhun, jos ne näkevät vieraita ihmisiä. Millaisia leonbergejä siellä vastaanotolla on oikein käynyt??? Itse en ole tavannut yhtäkään arkaa lellukkaa.... Emman koko tuli myös puheeksi. Avustaja sanoi sen olevan todella korkea nartuksi, mikä nyt ei ollut meille uusi tieto.
Lääkäri sanoi rokotteiden olevan voimassa seuraavat kolme vuotta, jos Suomessa pysytään eikä lähdetä reissuun. Kotona Sami oli jo huokaista, että tarvitseeko Emma tosiaan viedä seuraavan kerran vasta kolmen vuoden päästä uudelleen eläinlääkäriin. Muistutin sitten vuoden päästä edessä olevista lonkka- ja kyynärpääkuvauksista ja silmien tutkimisesta ja siitä, että niihin sitä rahaa sitten vasta meneekin...
maanantai 8. lokakuuta 2012
Histiosytooma
Olemme Samin kanssa viettäneet pari viikkoa levottomia hetkiä, kun Sami yksi päivä löysi Emman vasemmasta lonkasta, ihon pinnasta noin pikkusormenpääni kokoisen, ihonvärisen patin. Parin viikon aikana sama patti moninkertaisti kokonsa, paisuen noin peukalonpääni kokoiseksi ja väriltään se muuttui tummanpunaiseksi. Emma ei onneksi itse liiemmin välittänyt kyseisestä patista: se ei aristanut, eikä Emma pureskellut taikka nuollut sitä.
Tänään sitten päästiin eläinlääkäriin näyttämään pattia. Onneksi kyseessä on vain histiosytooma-tyyppinen ihotulehdus. Ei mitään käsitystä, mikä on histiosytooma, mutta hoidoksi saatiin fuciderm-rasvaa ja pesuja Betadine-liuoksella. Ei siis mikään vakava juttu. Patilla tosin kestää kauan parantua, jopa kolme viikkoa voi kestää. Emma sai kaulurin siltä varalta, että se innostuu itse hoitamaan haavaa pureskelemalla ja nuolemalla.
Nyt sillä ei ole kauluria, koska koira vain törmäili joka paikkaan kaulurin kanssa. Se myös tuntuu unohtaneen kaljun läikän kankussaan, vain muutaman kerran ollaan jouduttu estämään sitä nuolemasta pattia. Laitoin kasvattajalle viestiä, että miten nyt toimitaan, kun toisella on kalju kankku ja punainen patti, että voiko niiden kanssa mennä pentunäyttelyyn. Tarkoitus kun oli ilmoittaa Emma marraskuussa pidettävään Best In puppy-showhun....
Sain jatkaa töissä vielä kaksi viikkoa. Emmalla on siis huomenna edessään ensimmäinen päivä vallan yksin kotona. Mitenkähän se pärjää sen 8 ja puoli tuntia? Sotasuunnitelmaan kuuluu jättää olohuoneen sälekaihtimet kiinni, ettei hurja laumanvartijamme ota suotta tehtäväkseen valvoa koko naapurustoa terassin oven lasi-ikkunan kautta. Ovikellokin pitää napsauttaa pois päältä, ettei naapuruston kersat vain käy rimputtelemassa sitä. Vettä pitää jättää maltillisesti tarjolle, ettei lattiat ui pissasta ja piilottaa vaikka yksi naudankorva jonnekin koloon, mikä on sitten iloinen yllätys kun Emma sen sieltä löytää. Ja aamulla olisi tietenkin hyvä, jos Emma malttaisi kakata, niin ei tarvitse koko päivää kärsiä.
Katsotaan mitä tapahtuu ja raportoidaan sitten miten koira pärjäsi :)
Tänään sitten päästiin eläinlääkäriin näyttämään pattia. Onneksi kyseessä on vain histiosytooma-tyyppinen ihotulehdus. Ei mitään käsitystä, mikä on histiosytooma, mutta hoidoksi saatiin fuciderm-rasvaa ja pesuja Betadine-liuoksella. Ei siis mikään vakava juttu. Patilla tosin kestää kauan parantua, jopa kolme viikkoa voi kestää. Emma sai kaulurin siltä varalta, että se innostuu itse hoitamaan haavaa pureskelemalla ja nuolemalla.
Nyt sillä ei ole kauluria, koska koira vain törmäili joka paikkaan kaulurin kanssa. Se myös tuntuu unohtaneen kaljun läikän kankussaan, vain muutaman kerran ollaan jouduttu estämään sitä nuolemasta pattia. Laitoin kasvattajalle viestiä, että miten nyt toimitaan, kun toisella on kalju kankku ja punainen patti, että voiko niiden kanssa mennä pentunäyttelyyn. Tarkoitus kun oli ilmoittaa Emma marraskuussa pidettävään Best In puppy-showhun....
Sain jatkaa töissä vielä kaksi viikkoa. Emmalla on siis huomenna edessään ensimmäinen päivä vallan yksin kotona. Mitenkähän se pärjää sen 8 ja puoli tuntia? Sotasuunnitelmaan kuuluu jättää olohuoneen sälekaihtimet kiinni, ettei hurja laumanvartijamme ota suotta tehtäväkseen valvoa koko naapurustoa terassin oven lasi-ikkunan kautta. Ovikellokin pitää napsauttaa pois päältä, ettei naapuruston kersat vain käy rimputtelemassa sitä. Vettä pitää jättää maltillisesti tarjolle, ettei lattiat ui pissasta ja piilottaa vaikka yksi naudankorva jonnekin koloon, mikä on sitten iloinen yllätys kun Emma sen sieltä löytää. Ja aamulla olisi tietenkin hyvä, jos Emma malttaisi kakata, niin ei tarvitse koko päivää kärsiä.
Katsotaan mitä tapahtuu ja raportoidaan sitten miten koira pärjäsi :)
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Hot spot
Emman loma mummolassa sai ikävän käänteen muutama päivä sitten. Viikko sitten oli todella lämmintä, joten mummolan poppoo kävi mökillä uimassa ja vilvoittelemassa. Emma oli totta kai mukana. Ulkona Emma leikki paljon vesiletkulla, ja joi ahnaasti vettä. Kaikki se vedellä lutraaminen sai Emman korvanaluskarvat takkuuntumaan, kun mummu ja pappa eivät heti luttaamisen jälkeen hoksanneet kammata karvoja suoriksi. Ensin mummu bongasi takut, sitten ne samat takut alkoivat tuntua kosteilta, ja eilen ne jo haisivatkin pahalle.
Eläinlääkärireissuhan siitä sitten tuli. Hirvitti vain se lasku: olisin kotipaikkakunnalla selvinnyt varmasti alle satasella, mummolan eläinlääkäri veloitti 130 hoidosta ja lääkkeistä. Emma sai Kefavet-antibiootteja, 500 milligrammaa, 3 kappaletta päivässä. Lisäksi haavoihin määrättiin Betadinen ihonpuhdistusliuosta ja FucidermVet -geeliä. Eläinlääkäri oli ajellut tulehdusalueilta karvat pois. Emma oli kuulemma vain nauttinut toimenpiteestä: se laittoi silmät kiinni ja painoi päätään konetta vasten. Taisi tehdä hyvää saada ilmaa hautuvalle iholle.
Nyt kaikki märät asiat onkin sitten pannassa: vettä ei tarjoilla vesiletkusta, mökille ei mennä, eikä Emman anneta maata märässä ruohikossa. Sille on tehty oma oleskelupaikka takaterassille, missä on paljon mukavampi olla, kuin sisällä. (Vanhempieni talo on jo vanha, ilmanvaihtokone ei viilennä sisälle tulevaa ilmaa, vain puhalluksen voimakkuutta voi säätää. Onneksi meillä kotona on iv-kone, jolla sisäilmaa voi viilentää.) Terassin suu on tukittu penkeillä, jotta Emma pysyy "kuivalla maalla", eikä karkaile nurmikolle hinkkaamaan päätään ruohikkoon. Myös korvien rapsuttelu on ehdottomasti kielletty.
Minä saavuin tänne mummolaan tänään. Sain kyllä iloisen vastaanoton, mutta en ihan niin iloista kuin pappa, joka saapui heti jälkeeni. Pappa oli kuitenkin poissa vain puoli tuntia, minä ja Emma emme ole nähneet viikkoon. Ei ole epäselvää, kuka on papan pikku-prinsessa... Emman korvanaluset ovat kyllä härskin näköiset, kun iho on ruvella ja karvat on ajettu pois. Onneksi iho on kuitenkin kuiva, eikä enää hautunut ja kostea. Kauheasti tuo karvavauva on ehtinyt viikossa kasvaa. Mummu jotain russutti, että se on tottelematon riiviö. Kyllä se muisti ihan hyvin kaikki istu-, paikka-, tänne- ja maahan -käskyt, kun kävin äsken sen kanssa metsälenkillä.
Huomenna joudun jättämään Emman taas hetkeksi mummun vahdittavaksi. Menen Vesku-enon kanssa perinteiselle, jokakesäiselle festarireissulle Tampereelle. Perinteinen tarkoittaa tässä tapauksessa kolmansia festareita. Keksittiin pari vuotta sitten, että otamme tavoitteeksi käydä ainakin yksillä festareilla per kesä :)
Tässä vielä tietoa hot spotista eläinlääkäriasema Aistin nettisivuilta lainattuna:
"Hot spot on märkivä pinnallinen ihotulehdus, joka on koirilla hyvin yleinen, etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla roduilla, kuten kultaiset- ja labradorinnoutajat, rottweilerit, bernhardilaiset, berninpaimenkoirat ja saksanpaimenkoirat. Sairaudelle on tyypillistä hyvin nopea alku ja nopea oireiden paheneminen: aamulla koiran ihossa saattaa näkyä euron kolikon suuruinen punoittava alue ja illalla alue voi olla jo kämmenen kokoinen.
Hot spot-tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan pysty aiheuttamaan tulehdusta, vaan aina vaaditaan jokin altistava ihovaurio. Melkein aina tulehdus on koiran itse aiheuttama ja pahentama: raapiminen ja nuoleminen ovat tavallisimpia syitä tulehduksen alkamiselle ja niin myös pahenemiselle. Raapimisen ja nuolemisen tai puremisen syynä on melkein poikkeuksetta ulkoloisten tai allergian aiheuttama kutina tai jokin kipu, esim. tulehtuneet anaalirauhaset tai kipeät nivelet voivat saada koiran puremaan kipeitä kohtia.
Hot spoteja tavataan kaikkina vuodenaikoina, mutta kesällä ne ovat huomattavasti yleisimpiä: kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa bakteerit viihtyvät erinomaisesti.
Tyypillinen hot spot leesio on kirkkaanpunainen kostea turvoksissa oleva ihovaurio. Joskus tulehtunut iho voi olla paksun karstan peitossa, jonka alta paljastuu vereslihalla oleva karvaton alue.
Ensiapuna on karvojen ajo tulehtuneelta iholta ja sen ympäriltä sekä puhdistus hellävaraisella puhdistusaineella (esim. veteen laimennetulla Betadine-paikallisantiseptilla), puhdistuksen jälkeen on tärkeää kuivata iho hiustenkuivaajalla tai pehmeällä hyvin kosteutta imevällä paperilla. Sen jälkeen iholle voi suihkuttaa rauhoittavaa ja desinfioivaa ainetta, esim. Dermacool tai K-Hex. Alueen raapiminen ja nuoleminen on estettävä. Hyvin usein tulehtunut iho on sen verran kipeä, että karvojen ajo onnistuu vain rauhoituksessa. Joskus hot spotin näköinen ihovaurio saattaakin olla syvä ihotulehdus, joka on huomattavasti vaikeampi hoitaa ja vaatii pitkää antibioottikuuria. Jos olet huomannut tai epäilet koirallasi hot spot-ihottumaa, ota aina yhteys eläinlääkäriin."
Eläinlääkärireissuhan siitä sitten tuli. Hirvitti vain se lasku: olisin kotipaikkakunnalla selvinnyt varmasti alle satasella, mummolan eläinlääkäri veloitti 130 hoidosta ja lääkkeistä. Emma sai Kefavet-antibiootteja, 500 milligrammaa, 3 kappaletta päivässä. Lisäksi haavoihin määrättiin Betadinen ihonpuhdistusliuosta ja FucidermVet -geeliä. Eläinlääkäri oli ajellut tulehdusalueilta karvat pois. Emma oli kuulemma vain nauttinut toimenpiteestä: se laittoi silmät kiinni ja painoi päätään konetta vasten. Taisi tehdä hyvää saada ilmaa hautuvalle iholle.
Nyt kaikki märät asiat onkin sitten pannassa: vettä ei tarjoilla vesiletkusta, mökille ei mennä, eikä Emman anneta maata märässä ruohikossa. Sille on tehty oma oleskelupaikka takaterassille, missä on paljon mukavampi olla, kuin sisällä. (Vanhempieni talo on jo vanha, ilmanvaihtokone ei viilennä sisälle tulevaa ilmaa, vain puhalluksen voimakkuutta voi säätää. Onneksi meillä kotona on iv-kone, jolla sisäilmaa voi viilentää.) Terassin suu on tukittu penkeillä, jotta Emma pysyy "kuivalla maalla", eikä karkaile nurmikolle hinkkaamaan päätään ruohikkoon. Myös korvien rapsuttelu on ehdottomasti kielletty.
Minä saavuin tänne mummolaan tänään. Sain kyllä iloisen vastaanoton, mutta en ihan niin iloista kuin pappa, joka saapui heti jälkeeni. Pappa oli kuitenkin poissa vain puoli tuntia, minä ja Emma emme ole nähneet viikkoon. Ei ole epäselvää, kuka on papan pikku-prinsessa... Emman korvanaluset ovat kyllä härskin näköiset, kun iho on ruvella ja karvat on ajettu pois. Onneksi iho on kuitenkin kuiva, eikä enää hautunut ja kostea. Kauheasti tuo karvavauva on ehtinyt viikossa kasvaa. Mummu jotain russutti, että se on tottelematon riiviö. Kyllä se muisti ihan hyvin kaikki istu-, paikka-, tänne- ja maahan -käskyt, kun kävin äsken sen kanssa metsälenkillä.
Huomenna joudun jättämään Emman taas hetkeksi mummun vahdittavaksi. Menen Vesku-enon kanssa perinteiselle, jokakesäiselle festarireissulle Tampereelle. Perinteinen tarkoittaa tässä tapauksessa kolmansia festareita. Keksittiin pari vuotta sitten, että otamme tavoitteeksi käydä ainakin yksillä festareilla per kesä :)
Tässä vielä tietoa hot spotista eläinlääkäriasema Aistin nettisivuilta lainattuna:
"Hot spot on märkivä pinnallinen ihotulehdus, joka on koirilla hyvin yleinen, etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla roduilla, kuten kultaiset- ja labradorinnoutajat, rottweilerit, bernhardilaiset, berninpaimenkoirat ja saksanpaimenkoirat. Sairaudelle on tyypillistä hyvin nopea alku ja nopea oireiden paheneminen: aamulla koiran ihossa saattaa näkyä euron kolikon suuruinen punoittava alue ja illalla alue voi olla jo kämmenen kokoinen.
Hot spot-tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan pysty aiheuttamaan tulehdusta, vaan aina vaaditaan jokin altistava ihovaurio. Melkein aina tulehdus on koiran itse aiheuttama ja pahentama: raapiminen ja nuoleminen ovat tavallisimpia syitä tulehduksen alkamiselle ja niin myös pahenemiselle. Raapimisen ja nuolemisen tai puremisen syynä on melkein poikkeuksetta ulkoloisten tai allergian aiheuttama kutina tai jokin kipu, esim. tulehtuneet anaalirauhaset tai kipeät nivelet voivat saada koiran puremaan kipeitä kohtia.
Hot spoteja tavataan kaikkina vuodenaikoina, mutta kesällä ne ovat huomattavasti yleisimpiä: kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa bakteerit viihtyvät erinomaisesti.
Tyypillinen hot spot leesio on kirkkaanpunainen kostea turvoksissa oleva ihovaurio. Joskus tulehtunut iho voi olla paksun karstan peitossa, jonka alta paljastuu vereslihalla oleva karvaton alue.
Ensiapuna on karvojen ajo tulehtuneelta iholta ja sen ympäriltä sekä puhdistus hellävaraisella puhdistusaineella (esim. veteen laimennetulla Betadine-paikallisantiseptilla), puhdistuksen jälkeen on tärkeää kuivata iho hiustenkuivaajalla tai pehmeällä hyvin kosteutta imevällä paperilla. Sen jälkeen iholle voi suihkuttaa rauhoittavaa ja desinfioivaa ainetta, esim. Dermacool tai K-Hex. Alueen raapiminen ja nuoleminen on estettävä. Hyvin usein tulehtunut iho on sen verran kipeä, että karvojen ajo onnistuu vain rauhoituksessa. Joskus hot spotin näköinen ihovaurio saattaakin olla syvä ihotulehdus, joka on huomattavasti vaikeampi hoitaa ja vaatii pitkää antibioottikuuria. Jos olet huomannut tai epäilet koirallasi hot spot-ihottumaa, ota aina yhteys eläinlääkäriin."
torstai 31. toukokuuta 2012
Vahvistusrokotteet otettu
Käytiin tänään ottamassa Emmalle vahvistusrokotteet. Eläinlääkäri tarkisti myös Emman masun, kun siellä oli viimeksi se tulehtunut pahkura. Antibiootit olivat tehonneet todella hyvin, koska patista ei näy jälkeäkään, enkä enää edes muista kunnolla kummalla puolen masua patti oli :D
Nyt ei putsattu korvia, ei katsottu hampaita, eikä leikattu kynsiä. Avauduin eläinlääkärille Emman löysästä vatsasta. Hän suositteli alkuun maitohappobakteerikuuria, ja jos siitä ei ole apua, syy voi olla ruokavaliossa. Seuraavan kerran mennäänkin vastaanotolle (toivottavasti vasta sitten) kun on Emman 1-vuotissynttärit.
Niin, se vaaka näytti 16,6 kiloa. Lääkärin mielestä se on ihan sopiva paino. Pitäisiköhän mun alkaa käydä kuntosalilla, vai tyydynkö kasvattamaan hauista nostelemalla Emmaa? :)
Nyt odotellaan pappaa hakemaan meitä TAAS landelle viikonlopuksi. Johan me tässä ehdittiinkin olla kaksi päivää kotona... Lauantaina on serkun yo-juhlat, ja Emmahan vaan nauttii, kun se pääsee taas vapaana juoksemaan pitkin porukoiden takapihaa ja touhuamaan papan kanssa.
Nyt ei putsattu korvia, ei katsottu hampaita, eikä leikattu kynsiä. Avauduin eläinlääkärille Emman löysästä vatsasta. Hän suositteli alkuun maitohappobakteerikuuria, ja jos siitä ei ole apua, syy voi olla ruokavaliossa. Seuraavan kerran mennäänkin vastaanotolle (toivottavasti vasta sitten) kun on Emman 1-vuotissynttärit.
Niin, se vaaka näytti 16,6 kiloa. Lääkärin mielestä se on ihan sopiva paino. Pitäisiköhän mun alkaa käydä kuntosalilla, vai tyydynkö kasvattamaan hauista nostelemalla Emmaa? :)
Nyt odotellaan pappaa hakemaan meitä TAAS landelle viikonlopuksi. Johan me tässä ehdittiinkin olla kaksi päivää kotona... Lauantaina on serkun yo-juhlat, ja Emmahan vaan nauttii, kun se pääsee taas vapaana juoksemaan pitkin porukoiden takapihaa ja touhuamaan papan kanssa.
torstai 3. toukokuuta 2012
Eka reissu eläinlääkäriin
Emma kävi tänään ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä. Reissu meni ihan mukavasti, vaikka kahdestaan oltiinkin liikkeellä. Emma istuskeli nätisti auton lattialla, vaikka poikkeuksellisesti repsikan paikalla ei istunut ketään seuran pitäjää.
Vastaanotolla Emma nuuhki ja tutki joka nurkan ja kolon. Eläinlääkäri totesi, että se on ihan normaali ja terve pentu (*helpottunut vihellys...*). Tutkimuspöydällä pitelin Emmaa kaksi käsin kiinni, ettei se vaan olisi loikannut alas tai pudonnut. Koko ajan sen piti päästä siitä pöydältä johonkin. Lääkäri vähän puhdisti korvia ja leikkasi kynnetkin. Emma vikisi ja väänsi kuin olisi muka oikeastikin sattunut. Sitten se sai ekan rokotuksen. Se olikin koko keikan helpoin vaihe, koska Emma oli jopa sen neljä sekuntia paikoillaan. Näytin eläinlääkärille Emman mahassa olevaa punaista pattia. Aluksi tämä patti muistutti isoa finniä, mutta nyt viikonlopun aikana se oli kasvanut aikalailla. Eläinlääkäri sai jopa puristettua sieltä hieman märkää. Kotiin vietäväksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja patti tarkistetaan uudelleen kuun lopussa, kun mennään ottamaan vahvistusrokotteet.
Kirjoitinko aiemmin, että täällä alkaisi ensi viikolla pentujen TOKO-kurssi?? Kurssille menevällä pennulla pitäisi olla ikää 4-7 kuukautta ja oletettavasti kaikki rokotukset kunnossa, vaikka sitä ei missään mainita. Emmalla on nyt ekat piikit saatuna, mutta ikää sillä ei ole vielä edes kolmea kuukautta. Taidan varmuuden vuoksi jättää ilmoittautumatta koko kurssille. Voi olla, että tuolla 10-viikkoisella ei ole vielä tarpeeksi keskittymiskykyä, jotta se jaksaisi kuunnella koko tuntia. Pidän peukut pystyssä, että myöhemmin kesällä tai sitten syksyllä alkaisi uusi pentu TOKO. Mennään sinne sitten kun rokotukset on kunnossa, ja vähän enemmän järkeä ja malttia päässä :)
Vai toivonko liikoja....? :D
Edit: Aloin tulla eilen sen verran mökkihöperöksi, että änkesin illalla väkisin Samin mukaan kauppareissulle. Emma oli siis ensimmäistä kertaa yksin kotona. Lähtiessä se jäi uikuttamaan oven taakse, mutta kun noin puolen tunnin päästä tultiin takaisin, istui se omassa pesässään leikkimässä. Palkkioksi hienosta käytöksestä se sai erikoisnamia. On meillä hieno tyttö!
Vastaanotolla Emma nuuhki ja tutki joka nurkan ja kolon. Eläinlääkäri totesi, että se on ihan normaali ja terve pentu (*helpottunut vihellys...*). Tutkimuspöydällä pitelin Emmaa kaksi käsin kiinni, ettei se vaan olisi loikannut alas tai pudonnut. Koko ajan sen piti päästä siitä pöydältä johonkin. Lääkäri vähän puhdisti korvia ja leikkasi kynnetkin. Emma vikisi ja väänsi kuin olisi muka oikeastikin sattunut. Sitten se sai ekan rokotuksen. Se olikin koko keikan helpoin vaihe, koska Emma oli jopa sen neljä sekuntia paikoillaan. Näytin eläinlääkärille Emman mahassa olevaa punaista pattia. Aluksi tämä patti muistutti isoa finniä, mutta nyt viikonlopun aikana se oli kasvanut aikalailla. Eläinlääkäri sai jopa puristettua sieltä hieman märkää. Kotiin vietäväksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja patti tarkistetaan uudelleen kuun lopussa, kun mennään ottamaan vahvistusrokotteet.
Kirjoitinko aiemmin, että täällä alkaisi ensi viikolla pentujen TOKO-kurssi?? Kurssille menevällä pennulla pitäisi olla ikää 4-7 kuukautta ja oletettavasti kaikki rokotukset kunnossa, vaikka sitä ei missään mainita. Emmalla on nyt ekat piikit saatuna, mutta ikää sillä ei ole vielä edes kolmea kuukautta. Taidan varmuuden vuoksi jättää ilmoittautumatta koko kurssille. Voi olla, että tuolla 10-viikkoisella ei ole vielä tarpeeksi keskittymiskykyä, jotta se jaksaisi kuunnella koko tuntia. Pidän peukut pystyssä, että myöhemmin kesällä tai sitten syksyllä alkaisi uusi pentu TOKO. Mennään sinne sitten kun rokotukset on kunnossa, ja vähän enemmän järkeä ja malttia päässä :)
Vai toivonko liikoja....? :D
Edit: Aloin tulla eilen sen verran mökkihöperöksi, että änkesin illalla väkisin Samin mukaan kauppareissulle. Emma oli siis ensimmäistä kertaa yksin kotona. Lähtiessä se jäi uikuttamaan oven taakse, mutta kun noin puolen tunnin päästä tultiin takaisin, istui se omassa pesässään leikkimässä. Palkkioksi hienosta käytöksestä se sai erikoisnamia. On meillä hieno tyttö!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)