Emmalle sattui eilen oudoin pissavahinko ikinä! Se oli nukkunut jo jonkin aikaa päiväunia, aika pitkäänkin itseasiassa, ja ajattelin käytää tilaisuuden hyväkseni. Hipsin jääkaapille hakemaan itselleni iltapäiväherkkua: ruissipsejä ja ruohosipulituorejuustoa, nam! Emmakin tykkää ruissipseistä, ja kun jääkaapin ovi kolahti kiinni, niin jo hipsi neiti paikalle ottamaan osansa.
Annoin Emmalle yhden sipsin ja se kävi maahan makuulle herkuttelemaan. Sitten se nousi ylös ja tallusteli vesikipolle. Kohta, josta Emma nousi ylös, lainehti pissasta ja turkista tippui pissatippoja. Vika oli kyllä minun, hidasälyisen omistajan, kun en älynnyt viedä koiraa ulos heti sen herättyä. Pissaa oli reippaasti ja se tuoksui todella vahvasti, joten vein Emman pesulle.
Tähän asti ollaan pesty vain Emman tassuja, jos ne ovat olleet kuraiset tai Emma on kävellyt pissalätäköidensä yli. Olin yksin kotona, mutta onneksi meillä on kylpyamme. Nostin koiran ammeeseen ja pesin sen osittain, eli jalat, mahan, peffan ja selän. En kastellut sen päätä ollenkaan. Pesuaineena käytin Virbacin fysiologista sampoota. (käytän Emman korviin saman valmitajan puhdistusainetta). Annostelin sitä noin 10 centin kolikon verran ja oli kyllä hyvin vaahtoavaa tavaraa.
Pari kertaa Emma yritti karata, mutta sain sen pysymään ammeessa. Onneksi se ei rimpuillut kovasti, joten se ei myöskään liukastellut. Taisi parka olla kauhusta kankeana. Kylläpä siitä valuikin harmaata vettä! Sitten ohjasin märän, pikaisesti pyyhkeellä kuivatun koira-raasun vessaan, jossa yritin kuivata sitä föönillä. Emma pakeni vessanpytyn ja seinän väliin, mutta se olikin onneksi umpikuja, joten sain edes vähän kuivattua sitä. Föönini on vaan niin vanha ja tehoton, ettei siitä ollut juuri mitään apua. Emma selvisi tästäkin koettelemuksesta hienosti, joten se sai palkkioksi possunkorvan.
Mussutettuaan possunkorvan se pissasi taas, tällä kertaa olohuoneeseen keskelle omaa leikkipaikkaansa. Pyyhin pahimmat pissat pois, pesin lätäkön kohdan ja keräsin Emman lelut pois. Olin niin hyvässä vauhdissa, että samalla vaivalla imuroin huushollin läpi, poistin vanhat pissapaperit, pyyhin niiden alustat ja laitoin uudet paperit. Sain siivottua koiran ja kämpän!
Pesukeikka kannatti, sillä Emman turkki tuoksuu nyt huomattavasti paremmalle. Vastapainoksi sen hengitys tuntuu nyt haisevan aivan järkyttvälle. Jos tänään harjattaisiin hampaat... ;)
Aluksi turkinhoito oli Emman kanssa hieman ongelmallista, kun kampa tarttui takkuihin kiinni ja kampaaminen sattui. Sitten otin käyttöön vanhan hiusharjani, mutta se ei oikein "pure" tuohon pohjavillaan. Petu-spanielin omistaja antoi minun kokeilla käyttämiään välineitä. Petulla kun on oikein kiharainen päällyskarva ja varmaankin tuplaten pohjavillaa kuin mitä cavaliereilla normaalisti on. En tiedä voiko tätä edes kutsua kammaksi tai harjaksi, mutta hirvittävän hyvä peli se on! En ole tähän mennessä saanut Emmasta karvan karvaa irti, mutta tämä kyllä poisti vaivatta irtoavaa pohjavillaa.
Tuotetta valmistaa saksalainen Nobby, ja ostin omani toijalalaisesta Canis Major -eläintarvikeliikkeestä. Härveli pitää härskin kuuloista, riipivää ääntä, mutta sillä kampaaminen ei tukista, eikä siten satu. Tällä Emma antaa kammata, tosin ongelmana on edelleen paikallaan pysyminen. Jossain vaiheessa kaunistautuminen saa riittää ja Emma päättää lampsia tiehensä.
Minullakin on kylpyamme ja siinä oli tosi helppo pestä Nanaa. Siistiä ja vaivatonta. Tosin sitten, kun Nana hyppäsi/ autettiin ammeesta pois, piti olla pitävä matto, jotta jalat eivät lipsuneet. Minulla on ammeessakin liukuestematto eli siinä oli Nanan hyvä seistä. Kun toinen puoli oli pesty se kääntyi ja sitten saatiin toinenkin puoli pestyä ja hyvin huuhdeltua.
VastaaPoistaRapsutuksia pikkuiselle!
Hanna