Emma ihmetteli maahan satanutta lunta jo aamupissalla, mutta koska äipällä oli kiire töihin, niin ilo jäi lyhytaikaiseksi. Ja koska mulla oli käsilaukku ja autonavaimet matkassa, niin Emma oli heti tietysti tulossa mukaan autoon. Esimies tuskin tykkäisi hyvää, jos menisin Emma mukanani töihin, joten palluran oli nyt vaan jäätävä yksin kotiin. Sami mokoma on laivalla humputtelemassa...
Iltapäivällä en tiennyt kummasta tuo hurtta iloitsi enemmän, minusta vai valkoisesta maasta. Lunta tuli kuitenkin pitkin päivää, joten sitä siis riitti. Kävimme pikaisesti hakemassa päivän postit ja Emma sai siinä samalla tehtyä pikaisesti tarpeensa. Sitten oli jo pakko päästä sisälle hakemaan lämpimämpää vaatetta, jotta päästiin lenkille.
Lenkkipolulla ei ollut muita, joten Emma sai juosta vapaana. Se meni siksakkia pitkin polkua. En tiedä miksi sen on koko ajan yritettävä juosta kuono maassa ja samala nuuskia, koska se tahtoo aina tupsahtaa nenälleen, kun ylävartalon painopiste laskee liian alas. Ja nyt on muuten ihan oikeasti kylmä! Sen tietää siitä, että Emma jätti lempipuuhansa väliin, eli kurakujanjuoksun. Yhdessä ojassa se kävi kastelemassa tassunsa, mutta se ei tainnut tuntua kivalta, koska Emma nousi sieltä vikkelästi ylös, eikä mennyt enää toista kertaa :D
Olen täällä blogissakin toivonut ja valittanut, että tulisipa talvi ja pakkaset mahdollisimman pian, jotta ei tarvitsisi aina lenkkien jälkeen pestä ojissa seikkaillutta koiraa. Noh... Toivoin taas ihan vääriä asioita. Lenkin jälkeen Emman tassuissa oli aivan valtavat lumipaakut! Tiesin kyllä, että lumi paakkuuntuu tassuishin ja takkuuntuu karvoihin, mutta että näin lyhyellä lenkillä sitä jää sellaiset määrät! Täytyy varmaan yrittää pysyä auratuilla teillä, ettei koiran tarvitse aina painaa menemään umpihangessa. Ja kun hiihtokausi alkaa, niin tuolla meidän pururadalla on silloin kävely- ja koirien ulkoiluttamiskielto. Eli varmaankin marraskuusta maaliskuulle lenkkeillään maanteillä ja umpimetsissä.
Ja vielä muutama kuva meidän junnusta, kun se nauttii ensilumesta :)
