12 viikkoinen ahmatti ja riiviö

Emma täytti 12 viikkoa ja siitä kyllä huomaa, ettei se ole enää mikään vauva. Kokoa on jo niin paljon, etten kohta jaksa nostaa sitä. Jos aiemmin valitin Emman syömättömyydestä, niin nyt siitä on tullut häikäilemättömän ahne! Aina kun joku käy jääkaapilla, puuhailee keittiötasolla jotain tai yrittää syödä, on Emma haukkana vieressä. Eikä se ole myöskään nirso. Mikä maistuu ihmisille, maistuu myös Emmalle. Sille on taidettu salaa syöttää ties mitä herkkuja, niin nyt sitä on vaikea saada syömään terveellistä nappularavintoa. Olen nyt tarjonnut nappuloihin sekoitettuna pieniä määriä kotiruokaa, kuten keitetyn perunan tai pari. Lisäksi "maustan" Emman annoksia joko tavallisella tai raejuustolla, kanalla, jauhelihalla, mitä nyt kaapissa sattuu olevaan mietoja maustamattomia ihmisten ruokia.

Emma jaksaa tehdä myös pieniä kävelylenkkejä. Sen vain pitää olla sopivassa mielentilassa, jotta sen saa naapurustoa pidemmälle. Välillä Emma havahtuu lenkin alkumetreillä, että "hei, nyt ollaan liian kaukana kotoa!", alkaa vikistä ja vetää takaisin kotiin. Sinne se sitten paineleekin juoksujalkaa ja minä yritän juosta perässä hihna käsivarren jatkeena. Emma kiskoo siis edelleen todella kovaa. Yritän aina vain pysähtyä, ja matka jatkuu vasta kun Emma "löysää". Jos Emma jää nuuhkimaan, niin pidän hihnan tiukalla menosuuntaan, ja usein muutaman kerran nuuhkaistuaan uusia löytöjään Emma jatkaakin reippaasti matkaa. Olisin jo aiemmin ostanut Emmalle valjaat, mutta eläinkaupan myyjä kertoi, että hänet oltiin nauraa pentukurssilta pihalle, kun hän oli vienyt sinne oman hihnassa vetävän pentunsa valjaissa. Koira saa kuulemma valjaista lisää voimaa kiskomiseen, joten panta on siksi parempi vaihtoehto. Emma vain välillä kiskaisee niin kovaa, että kurkusta kuuluu korahdus. Taidan harkita uudelleen niiden valjaiden hankkimista...

Perustaitoja treenataan siis edelleen. Istu, maahan ja paikka sujuu sisätiloissa kuin unelma. Ulkona se ei tahdo keskittyä. Jotenkin tuntuu, että Emman on vaikea omaksua nyt mitään uutta. Liekö tämä jokin "suvantovaihe", jos se nyt vasta alkaisi kunnolla oppimaan. Kovasti yritän etsiä läheltä edullisia toko-kursseja, johon sen voisi viedä. Tai sitten pitää kysellä eläinkaupan myyjiltä tai eläinlääkäriltä, olisiko heillä antaa jotain vinkkejä lähiseudun koiratoiminnasta. Kynsienleikkuuta kokeiltiin taas eilen. Saatiin etutassujen kynnet leikattua. Sami piteli kiinni ja minä napsin vähän kärjistä pois. Tänään kokeillaan takatassuja.

Tänään tuo riiviö tuunasi kankaisen lelukorinsa uuteen uskoon, eli yhdestä nurkasta on kangas revitty rikki ja korin metallikehikko paistaa näkyvillä. Nyt täytyy panostaa ajanvieteleluihin, ja olemme ostaneet Emmalle erilaisia puruluita -ja korppuja! Perusvehnäkorppuja, joita sen on hyvä rouskuttaa, kun ne ovat karkeita. Muruja on tosin pitkin taloa...

Emmalla alkaa esiintyä myös yhä enemmän koiramaisia tapoja. Se piilottelee herkkujaan nurkkiin tai ulos. Lisäksi se on oppinut kaivamaan. Vieläkin se arkailee haukkuvia koiria, mutta jos toinen koira ei hauku, on sitä pakko päästä tervehtimään. Jos toinen koira on välinpitämätön, ainahan voi tervehtiä sen taluttajaa!

Tuon koiran pelottomuus on kyllä uskomatonta. Naapuriin tuli eilen kaivinkone ja kuorma-auto töihin. Ne oli kauheen kiinnostavia, jopa käynnissä ollessaan. Ne oli pakko tutkia. Emma oli kyllä hieman hölmistynyt, kun ne yht'äkkiä tulivatkin meidän pihaan viemään jätemaakasoja pois. Istuimme kuistilla ja katselimme kuinka kaivuri teki kuormaa. Sitten se kasojen paikalle syntynyt monttu piti tietenkin tarkistaa. Sieltä nousi varmasti ihana märän mullan ja lahoavian juurakoiden tuoksu. Emman mielestä multa on nannaa. Tähän himoon kuulemma auttaa naudan maha. Laitetaanpa ostolistalle.

Ja Emma on taas alkanut himoita kiviä. Isompia lohkareita se jopa nuolee. Ajattelin kysyä apteekista kalkkitabletteja, joissa ei olisi kauheasti lisänä mitään vitamiineja tai hivenaineita. Niistä voisin sitten tarjota pienen murun päivässä. Tai sitten lisään ruokaan enemmän juustoa ja piimää, en tiedä... Emmalla ollut maitorauhastulehdus muuten helpotti antibioottikuurin myötä. Kaikki tabletit menivät hyvin alas. Punkkien torjuntaan ajattelin kokeilla valkosipulia ruokaan lisättynä, joko rouheena tai öljynä. Luin leonet.fi -sivustolta, että jotkut leot ovat saaneet voimakkaita oireita punkkipannoista ja iholle laitettavista karkotteista. Kokeilen tuota valkosipulia ja hankin punkkipihdit. Eikös punkkeja ole vähän vaihdellen kesästä toiseen, joskus niitä on runsaasti, joku kesä taas vähän vähemmän?