Energiaa auringosta

Liekö lämmenneet ilmat vai mikä syynä, kun Emmassa on ollut viime päivinä energiaa kuin pienessä ydinvoimalassa... Heh heh he... :D

Kaikki Emman energia on purkautunut aina iltaisin, jolloin ulos pitäisi päästä koko ajan, mikään leikki ei riitä, eikä ruoka maistu. Jälkimmäinen nyt ei ole mikään yllätys, Emma on kahden viikon aikana syönyt ruokakuppinsa tyhjäksi...ööh... kaksi kertaa? Silti se kasvaa niin, että kohina vaan käy. Pitää hankkia vaaka, jotta voidaan seurata painon kehitystä.

Lämmin lisää janoa, ja Emma onkin juonut reippaasti ulkoilujen jälkeen. Joskus se pitää viedä pikaisesti vielä pissalle, vaikka se juuri pääsi sisälle. Emma latkii niin ahnaasti ja vauhdilla, että suupielistä lentää vettä rinnuksille ja lattialle. Se myös tykkää nukkua päiväunia vesikipponsa tuntumassa. Äskenkin oli maha ja tassut märkiä, kun se heräsi päivätorkuilta. Kuivaan lattian kipon ympäriltä kerran päivässä. Onneksi ei tarvitse stressata lattiasta, oltiin fiksuja ja valittiin kämppään muovimatto :)

Eilen illalla kävimme tahtojen taistoa siitä, kuka "omistaa" tuulikaapin oven. Kyseinen ovi on hieman "löysä", eli Emma saa sen auki tassulla oikeaan kohtaan pamauttamalla. Kun tämä ovi on selvitetty, se siirtyy raapimaan ulko-ovea. Eilen sitten Emma yritti oikein tarmokkaasti saada ovea auki. Se raapi ja kuopi sitä tassuillaan, vinkui, haukkui, ulisi ja murisi. Siitä oli PAKKO päästä läpi (vaikka juuri oli käyty pissalla)! Asetuin tuulikaapin oven eteen seisomaan ja estin kehollani ja käsilläni Emmaa koskemasta oveen. Pari kertaa se yritti hypätä kohti, mutta palautin sen käsilläni lattialle. Emma yritti sivulta ja jalkojeni välistä päästä oveen käsiksi, lisäksi se komensi minua edelleen äänellään. Onneksi sillä on niin lyhyt pinna, eli pian sain sen harhautettua omien lelujensa pariin. Vahvistin vielä omistajuuttani oveen laittamalla eteen pienen lipaston. Pääsimme Samin kanssa rauhassa saunomaan. Yöllä ja tänään Emma on jättänyt oven rauhaan. Nyt lipasto on poissa. Katsotaan mitä tämä ilta tuo tullessaan, kun olemme kaksistaan.

Täällä päin aloittaa pentujen toko-kurssi 8.5. Tekisi niin mieli viedä Emma sinne vähän oppimaan juttuja ja tutustumaan toisiin koiriin. Tulevana viikonloppuna ajelemme Tampereen suunnalle vanhempieni luo. Lähetin viestiä Emman kasvattajalle ja siskon omistajalle, että voitaisiinko järkätä pentusille leikkitreffit. En tiedä voiko tuo karvapallero kohta unohtaa olevansa koira, täällä kun ei ole sille koirakavereita :(

Täytyy kysellä sukulaisilta ja kavereilta ketkä uskaltaisivat ottaa meidät viikonloppuna kylään. Emman olisi hyvä päästä kyllä jo kotia pidemmälle, ettei ala pipo kiristämään. Rokotussuojaa sillä ei tietenkään ole vielä, mutta jos nyt sitten tutustuttaisiin ihmisiin ensin ja koiriin vähän myöhemmin.

Emma 9 viikkoa

Täällä elämä soljuu ihan mukavaan tahtiin. Emma nukkuu paljon, syö tyydyttävästi ja ulkoilee paljon. Jos Emma itse saisi päättää, se haluaisi varmaan olla täysin ulkokoira. Siellä on niin paljon kaikkia ääniä, hajuja, ihmisiä, autoja, kiviä, heiniä... Emma siis syö ulkona edelleen melkein kaiken vastaantulevan orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen :D Kivien syönti on onneksi vähentynyt! Välillä sitä ei saa harhautettua edes namilla tai leluilla. Sisälle Emma kannetaan useammin kuin mitä kävelee omin jaloin.

Emma on nyt  yhdeksänviikkoinen. Yritin eilen illalla napsia siitä kuvia järkkärilläni, mutta lopputulos ei ole kehuttava. Ottaa kuvia sitten salamavalolla tai ilman, Emma pyrkii kita ammollaan ja silmätpyöreinä kohti kameraa. Se näyttää aivan hullulta suurimmassa osassa kuvia. Olen antanut sen haistella ja nuollakin kameraa, mutta ei auta. En tiedä onko se innostusta vai jonkinlaista pelkoa.

Meidän mummolla oli sekarotuinen Köpi-koira, josta on olemassa ehkä yksi valokuva, jossa se ei hauku, ulvo tai murise kameralle. Köpillä oli jokin juttu, että jos ihmisen silmät peittyivät kameran tai vaikkapa kiikareiden taakse, niin se ei tykännyt asiasta yhtään. Se oli selvästi pelkoa.

Mutta tässä vähän kokoelmaa meidän ei-enää-niin-pienestä Emmuskasta:

Lapinkoira nimeltä Teo :)

Tehtiin tänään ajeluretki Poriin. Sami kävi rautakaupassa ostamassa vähän työkaluja, ja sitten Prismassa ruokakaupassa. Samin ollessa ostoksilla, minä ulkoilutin Emmaa parkkialueen laidalla olevassa pusikossa.

Ensin meitä lähestyi nuori nainen pinkki-mustassa veryttelypuvussa. "Mikä ihana sulla on siellä?" kuului jo kaukaa, ja Emmahan riensi heti tekemään tuttavuutta. Nainen kertoi, että hänellä on kotonaan 10-kiloinen westie, samankokoinen kuin mitä Emma on nyt. Emma suukotteli ja kiipesi naisen syliin. Se ei onneksi haitannut: nainen vain naureskeli, että onpahan omalle koiralle hajuja kotiin vietäväksi.

Sitten jostain ilmestyi vanha rouva, jolla oli pieni lapinkoira hihnassa. Emma säikähti tätä koiraa, koska se ensin hieman haukkua räkätti. Emma oli jo etsiä turvaa pakettiautomme alta, mutta sain onneksi nostettua sen pian syliini. Emma tarkkaili sylistäni tätä lapinkoiraa (Teo oli sen nimi) ja Teokin tapitti Emmaa. Molemmat rauhoittuivat ja laskin Emman maahan. Emma antoi Teon kiltisti haistella ja nuuhkia, mutta kun Emma olisi halunnut nuuhkia Teon takamusta, istui Teo maahan. Emma olisi halunnut jopa leikkiä, mutta Teo pelkäsi meidän pientä tyttöä. Teo ei ollut suuren suuri, mutta selvästi kuitenkin Emmaa isompi. Ikää sillä oli puoli vuotta.

Teon omistajan kanssa juteltiin niitä näitä koirista ja samalla yritettiin välttää talutushihnoja sekaantumasta toisiinsa. Teo ei vastannut Emman kutsuun lähteä leikkimään, joten pian Emma kyllästyi ja jatkoi omia nuuskimisiaan. Olen niin ylpeä tuosta meidän prinsessasta. Se osaa niin hienosti käyttäytyä vieraiden kanssa. Lisäksi oli ilo huomata, ettei Emma ainakaan kovasti pelännyt Teoa, ja uskaltautui lopulta leikkimäänkin. Emma käyttäytyi Teon seurassa todella nätisti, ei näykkinyt eikä hyppinyt selkään. Meillä on niin hieno tyttö! <3

Tämähän sujuu jo!

Eikös jokin vanha sanontakin sano, että alku on aina hankalaa? Emma on ollut meillä nyt viikon, eli hän täyttää tänään 8 viikkoa.

Suurin huoli on edelleen Emman ruokahalu. Jos sillä on nälkä, se syö alkuun yksin pienen määrän ruokaa, mutta alkaa sitten vaatimaan seuraa ja loppu ruoka pitää syöttää kämmeneltä. Edelleenkään Emma ei syö aterialla kokonaista mittakipollista.

Olen nyt nukkunut yöt omassa sängyssä ja Emma pärjäilee yksin olohuoneessa. Välillä se tulee portin taakse vinkumaan ja raapimaan, mutta palaa pian omiin touhuihinsa tai käy maate. Raukka on oppinut olemaan yöllä jopa niin hiljaa, että kun herään pissattamaan, niin lattialla onkin jo lätäkkö.

Tänään Emma sai ekat vieraat. Vanhempani ja toinen pikkuveljistäni tulivat auttaman pihatalkoissa, että saadaan muutettua nuo rytökasat ja mutainen maa nätiksi takapihaksi. Puiden pätkimisessä piti käyttää apuna moottorisahaa, jota Emma vähän pelkäsi, mutta me sitten ulkoilimme talon etupuolella. Emma osasi olla todella nätisti vieraiden seurassa, mitä nyt vähän yritti näykkiä. Leikkiseuraa ja rapsutuksiahan on aina mukavaa saada.

Täällä rannikolla ei ole enää lunta. Bongasimme tänään joukon kevään merkkejä: västäräkin, sitruuna- ja neitoperhosia sekä leskenlehtiä, jotka Emma tosin söi... Tuolla tyhjällä tontilla Emman suurinta huvia on heittäytyä mahalleen pehmeälle mättäälle tai heinikkoon, tunkea kuono syvälle maahan ja nuuhkia oikein syvään ja pitkään eri hajuja. Se suorastaan imppaa tuoksuja kuonoonsa, tuhina vaan kuuluu :D

Olemme myös tutustuneet naapuruston lapsiin. Mahtaako johtua vieraskoreudesta vai uutuuden jännityksestä, mutta Emma on ylittänyt kaikki odotukseni siitä, miten nätisti se on antanut lasten silittää itseään. Pyrin aina myös ohjeistamaan muksuja, että rapsuttaisivat leuan alta, ei pään päältä. Lisäksi kannattaa pysyä paikallaan ja antaa Emman haistella rauhassa. Jos juoksee karkuun, niin Emma juoksee perässä.

Aurinkoista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Joko helpottaisi?

Jokohan tässä oltaisiin menossa parempaan suuntaan? Ainakin Emmalla alkaa olla ruokahalua. Jokaisella päivän aterialla menee vajaa mittakipollinen nappuloita kevyesti piimään sekoitettuna. Lisäksi tarjolla on toki vettä ja vähän reilummin pelkkää piimää. Ruoka-ajat meillä on klo 6, 12 ja 18. Aluksi Emma syö ihan reippaasti, mutta sitten keskittyminen herpaantuu, ja syöminen menee leikkimiseksi. Kippo on esillä aina sen vartin, ja jos enempää ei mene, niin sitten kippo nostetaan pois.

Muutama koiranomistaja on lohdutellut minua, että se kivien syönti on pennuilla ihan tavallista, mutta ei tietenkään järin järkevää. Jotkut ovat myös vinkanneet, että himo kiviä kohtaan saattaa johtua kalkin puutteesta. Kasvattaja oli sitä mieltä, että se on vain hölmö tapa, pennulla ei voi olla puutetta kalkista. Annan nyt varmuuden vuoksi tuota piimää vähän enemmän ja ulkona Emma saa pienen pieniä juustopaloja, kun tekee tarpeensa.

Ulkona Emma kulkee vallan hihnassa. Aluksi se sai olla myös vapaana, mutta välillä se innostuu autoista niin paljon, että pelkäämme sen säntäävän tielle. Hihnassa kulkeminen ei sitä suuremmin häiritse, välillä nappaa remmin suuhunsa ja leikkii. Taluttajan tarkkuudestahan se on kiinni, kuinka usein remmi karkaa jalkojen väliin ja mahan alle. Osaa tuo kampoihinkin laittaa: jos suunta on hänen mielestään väärä, niin painaa pepun maahan ja yrittää vetää päätä ulos pannasta. Kasvattajalta saatu nahkapanta on vielä jäykkä ja kireä, joten olemme väännelleet ja käännelleet sitä, sekä hieman suurentaneet reikiä. Emman kärsivällisyys ei vielä riitä odottamaan pannan laittoa ja se alkaa pyristellä vastaan. Siksi panta onkin sillä välillä myös sisällä ollessa.

Oma piha kun on niin kivinen ja kurainen -toistaiseksi- niin olen käyttänyt Emmaa tien toisella puolella olevalla, vapaalla tontilla. Sieltä on joskus jo kaadettu puut, niin siellä on hyvää heinikkoa jossa pomppia ja nuuhkia, sekä pajuja, joita retuuttaa. Olemme myös kävelleet tietä pitkin postilaatikolle takaisin, jos tiellä on ollut rauhallista. Yritän välttää tien vierustoja ja ojia, ettei Emma mene syömään toisten koirien kakkoja ja muita roskia. Kovin utelias tuo tytteli on: seuraa tarkasti ohi meneviä autoja ja ihmisiä, kuuntelee ääniä ja on alkanut nuuhkia maata.

Emma on päässyt uudestaan autoilemaankin. Keskiviikkona tehtiin reissu kaatopaikalle (Sami vei raksajätteitä) ja eilen käytiin kaupassa. Tyttö on todella nätisti kun auto käy, mutta kun ollaan parkissa, niin tekemisen ja ihmettelyn puute tekee siitä levottoman. Muutaman kerran liikkeelle lähdettäessä yrittää tulla syliin, mutta uskoo kyllä, kun muutaman kerran laskee etutassuista takaisin lattialle.

Yöt Emma viettää yksin olkkarissa ja me nukumme makuuhuoneessa, minä tosin vielä lattialla. 2-3 kertaa yössä käydään pissalla, ja kun vesikipossa on vain liru vettä, niin ei tule vahinkoja sisälle. Kaipaan kovasti omaan sänkyyni ja Samin viereen, mutta eiköhän Emma pian opi, että yöllä rauhoitutaan nukkumaan, eikä leikitä. Välillä se kuopii ja puree porttia, mutta ei se siihenkään jaksa kauaa keskittyä ja palaa lelujensa pariin.

Voi kökkö :(

Emma sai nukkua viime yön enimmäkseen yksin, eli nukuin vauvaportin toisella puolella. Totta kai se uikutti ja ruikutti alkuun ja yritti päästä portista läpi, mutta rauhoittui sitten jossain vaiheessa. Kun heräsin parin tunnin päästä pissattamaan Emmaa, niin lattialla oli kakat. Onneksi ne oli helppo siivota pois. Kävimme ulkona ja sitten kävin taas portin toiselle puolelle nukkumaan. Sama vikinä kuului taas, mutta leikin sitkeästi nukkuvaa, niin Emmakin rauhoittui. Kun heräsin toiselle pissatusreissulle, niin lattialla oli taas iso hätä. Ihme kyllä pissavahinkoja ei tullut koko yönä. Sami heräsi viideltä töihin ja hoiti pissatukset. Minä kömmin sohvalle valvomaan Emman puuhia. Nukahdimme molemmat ja heräsimme vasta kahdeksalta. Oho!

Vein Emman heti ulos ja se raukka teki ripulikakat :( Tarjosin päivällä sille reilusti vettä ja piimää. Iltapäivällä soitin kasvattajalle ja purin sydäntäni: paralla on vatsa löysällä ja lisäksi se on keksinyt pahan tavan: ulkona kivet ovat parempi makupala kuin koirannappulat. Kasvattaja käski kitkeä tämän pahan tavan pois. Hän lohdutti myös, että ei koira nälkään kuole. Tyttö syö siis edelleen todella huonosti. Jos ruokaa pitäisi mennä Royal Canin -säkin ohjeiden mukaan nelisen mittakippoa päivässä, niin hyvä jos tuo syö yhden! Apua!

Onneksi iltakakka oli jo koostumukseltaan normaalia. Otimme vetoköyden pihaleluksi ja yritämme sillä houkutella Emmaa leikkimään, jos se innostuu popsimaan kiviä. Siinä vaan saa olla tarkkana, kun kuono nuuhkii maata, että koska kieli tahtoo lipaista kiven suuhun. Emme tahdo sättiä sitä turhaan, ettei se menetä intoaan haistella ympäristöään. 

Nyt illalla oli tarkoitus käyttää Emmaa pikaisesti pissalla. Emma ei valitettavasti ehtinyt pissata, kun ohi juoksi naapuruston muksuja... Ja niillä oli koira hihnassa. Se oli ehkä labbis, ei ihan aikuisen kokoa, eli luultavasti pentu vielä. Tytöt olivat jo juoksemassa meidän pihaan, kun minulle iske paniikki. En ollut varautunut tällaiseen kohtaamiseen, joten taisin turhan ärhäkästi kieltää tyttöjä tulemasta meidän pihaan. Luultavasti se koira on täysin rokotettu ja hyvin pidetty, jos lapsetkin saavat sitä lenkittää. Huusin (tai paremminkin mäkätin) tytöille, että tätä pentua ei ole vielä rokotettu, joten se ei saa nuuhkia muita koiria. Muksut jäivät tuijottamaan suut auki. Nappasin Emman kainaloon ja painuin sisälle. Taisin olla liian kovaääninen ja hätäinen, mutta on se nyt parempi tutustuttaa pentu muihin koiriin (omistajan ollessa) rauhallisemmassa mielentilassa... ja aikuisten kesken.

Noh, olen jo tainut luoda maineeni naapuruston kovaäänisenä ja ilkeänä akkana. Talvella, kun taloamme rakennettiin, yllätin joukon lapsia leikkimässä meidän pihalla! Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, ja nämäkin muksut olivat varmasti pohjimmiltaan ihan kilttejä. Säikähdin vain, kun hangen alla saattoi olla ties mitä raksajätettä: naulaisia lautoja, teräsverkkoa, kattotiilien sirpaleita... Ja eikös muutenkin ole kohteliasta pyytää lupaa tulla toisen pihalle leikkimään? Täytyy joku päivä pyytää anteeksi, jos tyttöjä tai heidän vanhempiaan näkyy ja selittää vähän tarkemmin mitä ja miksi pelästyin. 

Emma kotiutuu

Emma on todella reipas ja rohkea leo-tyttö! Se ei yhtään pelkää astian- tai pyykinpesukonetta, kuistin edustan keikkuvia rappusia tai pihalla tuulen riepottamia pressuja.

Ensimmäinen yö meni vähän itkiessä.  Menimme Samin kanssa ensin omaan sänkyymme, mutta pimeys ja yksin jääminen saivat vuffen hätääntymään. Se vinkui ja poukkoili pitkin taloa. Lattialle tuli pissat ja kakka. Siirryin makuuhuoneen oviaukkoon vauvaportin tuntumaan, mutta Emma yritti purra porttia. Vaihdoin petipaikkani suosiolla sohvalle. Aluksi hauveli yritti kiivetä sohvalle, mutta ohjasin sen joka kerta alas. Lopulta se rauhoittui sohvan viereen lattialle, kun tajusi, että käteni silittää vasta kun hän lakkaa puremasta sitä. Pihalla käytiin muutaman kerran.

Tuo pentu ei sisällä pissaa millään sanomalehdille. Ollaan imeytetty lätäköistä pissaa lehdille, mutta vain kerran on pissa osunut oikeaan paikkaan. Onneksi Emma tulee rohkeasti ulos ja pissaa heti sinne päästyään. Yhdellä pissatuskäynnillä Emma pinkoi suoraan mutaan. Siitä seurasi tietenkin tassujen pesu, mikä ei ollut yhtään hyvä juttu. Ruoka on maistunut nihkeästi. Nappulat ja piimä menevät paremmin erikeen kuin sekoitettuna. Lisäksi Emma ei syö yksin, vaan jomman kumman meistä pitää olla läsnä. Nappulat jäävät helposti lattialle pyörimään, koska pentu jaksaa keskittyä sen kolme sekuntia. Kun me leikimme syövämme samoja nappuloita, tulee hän nopeasti paikalle ja ottaa osansa. Toivotaan, että ruokailu sujuu tänään ilman leikkimisiä.

Pentulaatikossa Emma oli nauhaton pentu, eli se ei ole tottunut kaulapantaan. Saimme kasvattajalta nahkapannan, mutta se on todella jäykkä ja hankala saada paikalleen. Sitä ei saa nopeasti napsautettua kiinni, eikä pennun pinna kestä odottaa. Se alkaa pistää vastaan. Myöskään pentupaketissa tullut kampa ei ole kiva, koska se on niin tiheä, että se tukistaa jos on takkuja. Totuttelemme näin alkuun harjaamisen saloihin vanhalla hiusharjallani, jossa on pyöreät muovipiikit. Sami opetti aikansa kuluksi Emmalle istu ja maahan käskyt. Eilen ne sujui, tänään menee vähän nihkeämmin. Tyttö alkaa selvästi kotiutumaan, koska tänään on ollut vähän riehumista ja niskurointia ilmassa.

Viime yönä käytiin parin tunnin välein ulkona, eikä vahinkoja tullut sisälle ollenkaan! Nukuin taas alkuyön sohvalla ja Sami otti vahtivuoron aamuyöstä. Välillä pentu heräili ja ihmetteli kun kukaan ei leikitä. Onneksi hän tyytyi pieneen painimatsiin pahmolelujensa kanssa ja kävi sitten taas nukkumaan. Jos pentu nukkuu taas iltapäivällä yhtä paljon kuin tähänkin asti, voisimme harjoitella yksinjäämisen alkeita.

Smile! :)

Ensimmäisen päivän tunnelmia

Haimme pennun tänään jo kymmeneltä aamulla. Kasvattajan kanssa luonnollisesti kerrattiin sopimusasioita, vakuutusjuttuja, ruokinta- ja terveydenhuoltojuttuja ja kaikkia yleisiä asioita. Pentu oli kanssamme keittiössä. Se oli todella leikkisällä tuulella ja kaipasi kovasti huomiota. Loput energiat purettiin vielä ulkosalla ennen autoon menoa.

Automatkalla pennelin käytös ylitti kaikki odotukset. Jouduin vain muutaman kerran palauttamaan pennun takaisin jalkatilaan, jonne se lopulta käpertyi sanomalehtien ja pentukopasta saadun huovan päälle. Kasvattajan pihasta ajoi moottoritielle noin pari minuuttia, ja tuona aikana pentu jo rauhoittui silmin nähden. Saimme onneksi ajaa enimmäkseen isoja teitä, eli auto liikkui ja hurisi tasaisesti. Pentu ei säikähtänyt edes auton käynnistämistä, vaikka automme on diesel pakettiauto.

Matkan ensimmäisen puoliskon Lempäälä-Huittinen pentu nukkui todella rauhallisesti. Välillä piti ojentaa kättä jalkatilaan ja kokeilla liikkuuko kylkiluut :D Huittisissa pysähdyttiin hetkeksi ja koira sai tilkan vettä. Matkan jatkuessa pentu sinnitteli hetken hereillä ja kun se hoksasi, että jalkatilasta ei pääse pois, niin nukahti uudelleen. Oikaisimme viimeiset kilometrit lyhyempää reittiä, jotta olisimme nopeammin kotona. Tuo reitti oli vähän mutkikkaampi ja mäkisempi, mutta koira ei hätkähtänyt pomppuisaa kyytiä. Matkapahoinvointia ei esiintynyt ja ekat pissatkin tuli vasta kotipihassa.

Kotona penneli söi ja joi heti alkuun. Lelukopasta löytyi heti suosikkilelu. Emma -se on siis hänen nimensä- kulki lelu suussa pitkin taloa ja ihmetteli kenen kanssa sillä voisi leikkiä. Koko päivän aikana ei ole näkynyt merkkejä ikävästä. Ruokaa on mennyt hyvin vähän, vettä sitäkin enemmän. Yksi kakka ja muutamat pissatkin on tehty jo ulos. Sisällä on pissattu nyt neljästi, eikä niistä yhdetkään ole osuneet sanomalehdille. Omistajaa lievästi harmittaa tämä... Uni maittaa pitkissä pätkissä. Välillä juostaan niin että töminä käy ja lelut saavat kovaa kyytiä.

Kirjoitellaan sitten huomenna miten ensimmäisen yö sujui.

H-hetki lähestyy!

Huomenna perjantaina hyppäämme autoon ja suuntaamme viikonlopuksi vanhempieni luo. Perjantai-iltana käymme moikkaamassa kaveriani ja tämän avomiestä, joka täyttää pyöreitä. Lauantaina olisi tarkoitus käydä katsomassa sukulaisia ja kerätä heiltä mukaan kaikki ylimääräiset sanomalehdet, sekä siivota auto ulkoa ja sisältä. Ilta varmaan menee perinteisesti saunoessa. Ja sunnuntaina herätään reippaina hakemaan hauva-vauvaa! Kolme yötä, niin meillä on oma koira!

Kun tuomme pennun kotiin, se matkustaa repsikan jalkatilassa. Muita vaihtoehtoja meillä ei edes ole, koska meillä on pakettiauto. Siksi auto on hyvä siivota sisältä, ja hakumatkalle pitää muistaa ottaa mukaan huopa, vesikippo ja vettä. Jos pentu on stressaantunut, se läähättää, jolloin se menettää nestettä. Saamme kasvattajalta mukaan ruokasäkin, eli pennelille on tuttua ruokaa, kun se saapuu uuteen kotiin.

Teen tässä parhaillaan muita viime hetken järjestelyjä. Eli kierrän kaikki nurkat, ettei missään ole mitään pureskeltavaksi sopimatonta, rullaan matot pois ja tiskaan koiran uudet kipot puhtaiksi. Lisäksi viherkasvit pitää nostaa korkealle ja siivota eteisestä kengät kaappiin piiloon. Talon voisi myös imuroida vielä kerran läpi. En halua pelästyttää pentua imurilla, kun se vasta tutustuu paikkoihin.

Nukkumajärjestelyjä olen miettinyt kovasti. Lähtökohta on siis se, että koiran paikka ei ole makuuhuoneessa. Oviaukkoon on jo hankittu vauvaportti, ettei koira pääse huoneeseen, mutta se pystyy kuitenkin näkemään ja haistamaan meidät. Ongelmana on oma makuupaikkani. Nukunko ensimmäiset yöt pennun lähellä olohuoneessa tai eteisessä, vai nukkuisinko makuuhuoneen lattialla heti vauvaportin takana.  Jos nukkuisin ensimmäiset yöt portin välittömässä läheisyydessä, olisi siitä jatkossa lyhyt matka siirtyä pikku hiljaa omaan sänkyyn. Olohuoneesta on makkariin vähän pidempi matka, eli saisin nukkua lattialla ainakin parisen viikkoa, jos siirrän petiäni vähitellen makuuhuoneen puolelle.

Kolmas vaihtoehto olisi tietenkin antaa pennun nukkua ensimmäiset yöt makuuhuoneessa, ja siirtää sen petiä vähitellen portin toiselle puolelle. Tämä vaihtoehto tuntuu kyllä pentua kohtaan epäreilulta, jos se ensin pääsee makuhuoneeseen lähelle meitä, ja yht'äkkiä sillä ei ole oikeutta päästä sinne.

 Eiköhän tämä tästä järjesty. Uskotte varmaan, miten paljon meitä jännittää!