Tämähän sujuu jo!

Eikös jokin vanha sanontakin sano, että alku on aina hankalaa? Emma on ollut meillä nyt viikon, eli hän täyttää tänään 8 viikkoa.

Suurin huoli on edelleen Emman ruokahalu. Jos sillä on nälkä, se syö alkuun yksin pienen määrän ruokaa, mutta alkaa sitten vaatimaan seuraa ja loppu ruoka pitää syöttää kämmeneltä. Edelleenkään Emma ei syö aterialla kokonaista mittakipollista.

Olen nyt nukkunut yöt omassa sängyssä ja Emma pärjäilee yksin olohuoneessa. Välillä se tulee portin taakse vinkumaan ja raapimaan, mutta palaa pian omiin touhuihinsa tai käy maate. Raukka on oppinut olemaan yöllä jopa niin hiljaa, että kun herään pissattamaan, niin lattialla onkin jo lätäkkö.

Tänään Emma sai ekat vieraat. Vanhempani ja toinen pikkuveljistäni tulivat auttaman pihatalkoissa, että saadaan muutettua nuo rytökasat ja mutainen maa nätiksi takapihaksi. Puiden pätkimisessä piti käyttää apuna moottorisahaa, jota Emma vähän pelkäsi, mutta me sitten ulkoilimme talon etupuolella. Emma osasi olla todella nätisti vieraiden seurassa, mitä nyt vähän yritti näykkiä. Leikkiseuraa ja rapsutuksiahan on aina mukavaa saada.

Täällä rannikolla ei ole enää lunta. Bongasimme tänään joukon kevään merkkejä: västäräkin, sitruuna- ja neitoperhosia sekä leskenlehtiä, jotka Emma tosin söi... Tuolla tyhjällä tontilla Emman suurinta huvia on heittäytyä mahalleen pehmeälle mättäälle tai heinikkoon, tunkea kuono syvälle maahan ja nuuhkia oikein syvään ja pitkään eri hajuja. Se suorastaan imppaa tuoksuja kuonoonsa, tuhina vaan kuuluu :D

Olemme myös tutustuneet naapuruston lapsiin. Mahtaako johtua vieraskoreudesta vai uutuuden jännityksestä, mutta Emma on ylittänyt kaikki odotukseni siitä, miten nätisti se on antanut lasten silittää itseään. Pyrin aina myös ohjeistamaan muksuja, että rapsuttaisivat leuan alta, ei pään päältä. Lisäksi kannattaa pysyä paikallaan ja antaa Emman haistella rauhassa. Jos juoksee karkuun, niin Emma juoksee perässä.

Aurinkoista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!