Tehtiin tänään ajeluretki Poriin. Sami kävi rautakaupassa ostamassa vähän työkaluja, ja sitten Prismassa ruokakaupassa. Samin ollessa ostoksilla, minä ulkoilutin Emmaa parkkialueen laidalla olevassa pusikossa.
Ensin meitä lähestyi nuori nainen pinkki-mustassa veryttelypuvussa. "Mikä ihana sulla on siellä?" kuului jo kaukaa, ja Emmahan riensi heti tekemään tuttavuutta. Nainen kertoi, että hänellä on kotonaan 10-kiloinen westie, samankokoinen kuin mitä Emma on nyt. Emma suukotteli ja kiipesi naisen syliin. Se ei onneksi haitannut: nainen vain naureskeli, että onpahan omalle koiralle hajuja kotiin vietäväksi.
Sitten jostain ilmestyi vanha rouva, jolla oli pieni lapinkoira hihnassa. Emma säikähti tätä koiraa, koska se ensin hieman haukkua räkätti. Emma oli jo etsiä turvaa pakettiautomme alta, mutta sain onneksi nostettua sen pian syliini. Emma tarkkaili sylistäni tätä lapinkoiraa (Teo oli sen nimi) ja Teokin tapitti Emmaa. Molemmat rauhoittuivat ja laskin Emman maahan. Emma antoi Teon kiltisti haistella ja nuuhkia, mutta kun Emma olisi halunnut nuuhkia Teon takamusta, istui Teo maahan. Emma olisi halunnut jopa leikkiä, mutta Teo pelkäsi meidän pientä tyttöä. Teo ei ollut suuren suuri, mutta selvästi kuitenkin Emmaa isompi. Ikää sillä oli puoli vuotta.
Teon omistajan kanssa juteltiin niitä näitä koirista ja samalla yritettiin välttää talutushihnoja sekaantumasta toisiinsa. Teo ei vastannut Emman kutsuun lähteä leikkimään, joten pian Emma kyllästyi ja jatkoi omia nuuskimisiaan. Olen niin ylpeä tuosta meidän prinsessasta. Se osaa niin hienosti käyttäytyä vieraiden kanssa. Lisäksi oli ilo huomata, ettei Emma ainakaan kovasti pelännyt Teoa, ja uskaltautui lopulta leikkimäänkin. Emma käyttäytyi Teon seurassa todella nätisti, ei näykkinyt eikä hyppinyt selkään. Meillä on niin hieno tyttö! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset ja terveiset