Jokohan tässä oltaisiin menossa parempaan suuntaan? Ainakin Emmalla alkaa olla ruokahalua. Jokaisella päivän aterialla menee vajaa mittakipollinen nappuloita kevyesti piimään sekoitettuna. Lisäksi tarjolla on toki vettä ja vähän reilummin pelkkää piimää. Ruoka-ajat meillä on klo 6, 12 ja 18. Aluksi Emma syö ihan reippaasti, mutta sitten keskittyminen herpaantuu, ja syöminen menee leikkimiseksi. Kippo on esillä aina sen vartin, ja jos enempää ei mene, niin sitten kippo nostetaan pois.
Muutama koiranomistaja on lohdutellut minua, että se kivien syönti on pennuilla ihan tavallista, mutta ei tietenkään järin järkevää. Jotkut ovat myös vinkanneet, että himo kiviä kohtaan saattaa johtua kalkin puutteesta. Kasvattaja oli sitä mieltä, että se on vain hölmö tapa, pennulla ei voi olla puutetta kalkista. Annan nyt varmuuden vuoksi tuota piimää vähän enemmän ja ulkona Emma saa pienen pieniä juustopaloja, kun tekee tarpeensa.
Ulkona Emma kulkee vallan hihnassa. Aluksi se sai olla myös vapaana, mutta välillä se innostuu autoista niin paljon, että pelkäämme sen säntäävän tielle. Hihnassa kulkeminen ei sitä suuremmin häiritse, välillä nappaa remmin suuhunsa ja leikkii. Taluttajan tarkkuudestahan se on kiinni, kuinka usein remmi karkaa jalkojen väliin ja mahan alle. Osaa tuo kampoihinkin laittaa: jos suunta on hänen mielestään väärä, niin painaa pepun maahan ja yrittää vetää päätä ulos pannasta. Kasvattajalta saatu nahkapanta on vielä jäykkä ja kireä, joten olemme väännelleet ja käännelleet sitä, sekä hieman suurentaneet reikiä. Emman kärsivällisyys ei vielä riitä odottamaan pannan laittoa ja se alkaa pyristellä vastaan. Siksi panta onkin sillä välillä myös sisällä ollessa.
Oma piha kun on niin kivinen ja kurainen -toistaiseksi- niin olen käyttänyt Emmaa tien toisella puolella olevalla, vapaalla tontilla. Sieltä on joskus jo kaadettu puut, niin siellä on hyvää heinikkoa jossa pomppia ja nuuhkia, sekä pajuja, joita retuuttaa. Olemme myös kävelleet tietä pitkin postilaatikolle takaisin, jos tiellä on ollut rauhallista. Yritän välttää tien vierustoja ja ojia, ettei Emma mene syömään toisten koirien kakkoja ja muita roskia. Kovin utelias tuo tytteli on: seuraa tarkasti ohi meneviä autoja ja ihmisiä, kuuntelee ääniä ja on alkanut nuuhkia maata.
Emma on päässyt uudestaan autoilemaankin. Keskiviikkona tehtiin reissu kaatopaikalle (Sami vei raksajätteitä) ja eilen käytiin kaupassa. Tyttö on todella nätisti kun auto käy, mutta kun ollaan parkissa, niin tekemisen ja ihmettelyn puute tekee siitä levottoman. Muutaman kerran liikkeelle lähdettäessä yrittää tulla syliin, mutta uskoo kyllä, kun muutaman kerran laskee etutassuista takaisin lattialle.
Yöt Emma viettää yksin olkkarissa ja me nukumme makuuhuoneessa, minä tosin vielä lattialla. 2-3 kertaa yössä käydään pissalla, ja kun vesikipossa on vain liru vettä, niin ei tule vahinkoja sisälle. Kaipaan kovasti omaan sänkyyni ja Samin viereen, mutta eiköhän Emma pian opi, että yöllä rauhoitutaan nukkumaan, eikä leikitä. Välillä se kuopii ja puree porttia, mutta ei se siihenkään jaksa kauaa keskittyä ja palaa lelujensa pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset ja terveiset