Vahvistusrokotteet otettu

Käytiin tänään ottamassa Emmalle vahvistusrokotteet. Eläinlääkäri tarkisti myös Emman masun, kun siellä oli viimeksi se tulehtunut pahkura. Antibiootit olivat tehonneet todella hyvin, koska patista ei näy jälkeäkään, enkä enää edes muista kunnolla kummalla puolen masua patti oli :D

Nyt ei putsattu korvia, ei katsottu hampaita, eikä leikattu kynsiä. Avauduin eläinlääkärille Emman löysästä vatsasta. Hän suositteli alkuun maitohappobakteerikuuria, ja jos siitä ei ole apua, syy voi olla ruokavaliossa. Seuraavan kerran mennäänkin vastaanotolle (toivottavasti vasta sitten) kun on Emman 1-vuotissynttärit.

Niin, se vaaka näytti 16,6 kiloa. Lääkärin mielestä se on ihan sopiva paino. Pitäisiköhän mun alkaa käydä kuntosalilla, vai tyydynkö kasvattamaan hauista nostelemalla Emmaa? :)

Nyt odotellaan pappaa hakemaan meitä TAAS landelle viikonlopuksi. Johan me tässä ehdittiinkin olla kaksi päivää kotona... Lauantaina on serkun yo-juhlat, ja Emmahan vaan nauttii, kun se pääsee taas vapaana juoksemaan pitkin porukoiden takapihaa ja touhuamaan papan kanssa.

Kun koira sängylle loikkasi...

Ennen Emman tuloa taloon, hankimme makuuhuoneen oviaukkoon vauvaportin, jotta saamme nukkua yöt rauhassa, eikä sänky likaannu kurasta tai koirankarvoista. Alkuun portti hoitikin hyvin tehtävänsä, lähinnä siksi kun Samia inhotti yli kaiken ajatus siitä, että mahkuuhuoneen lattialta joskus löytyisi pissat tai kakkakasa. Minua puistattaa edelleen ajatus kuraisesta sängystä ja koirankarvoista lakanoissa.

Käymme kuitenkin makuuhuoneessa pitkin päivää. Joko viemme pyykkejä kaappiin tai haemme sieltä ties mitä tavaraa. Aluksi Emma karkaili makuuhuoneeseen, jos portti jäi meiltä auki. Se oli tietenkin utelias, kun ei ollut aiemmin päässyt kyseiseen huoneeseen. Sitten aloin jättää porttia yöksi auki, jos Sami oli yövuorossa ja olimme Emman kanssa kaksistaan. Näin se pääsee lähelle minua, jos sillä on jokin hätä. Minä en herää ihan pieneen vinkunaan, omaan sen verran hyvät unenlahjat.

No nyt koira on jo lähes sisäsiisti, ja makkarin portti on enää kiinni vain niinä öinä jolloin Sami on kotona. Sami on niin herkkäuninen ja kun Emma tylsistyy, se tulisi varmasti makkariin vaatimaan leikkiseuraa. Aamuisin se hipsii herättelemään meitä, jos portti vaan on auki. Sami on Emman suosikki, koska se "kiipeää" etutassuillaan niin lähelle Samin päätä kuin vaan pääsee ja nuolee sitten puhtaaksi hiukset ja kasvot. Se ei ole mitenkään erityisen miellyttävä herätys, varsinkin jos Emma on yöllä herkutellut possunkorvalla tai vastaavalla.

No tänään Sami sitten lähti töihin kello 6 ja Emma pyöri makuuhuoneessa Samin pukiessa päälleen. Minä halusin nukkua vielä. Emma yritti herätellä minua Samin puolelta käsin. Nousin ylös omalta puoleltani, enkä sekuntiakaan liian aikaisin: Emma saikin ponnistettua takajalkansa sängylle, sitten se laukkasi sängyn poikki, kompastui peittooni ja kieri kyljellään lattialle. Peittoni pyöri mukana ja toimi onneksi jarruna sekä pehmusteena. Samilla oli myös hyvät refleksit ja hän sai Emmasta otteen, jolloin laskeutuminen pehmeni vähän lisää. Emma ei edes tajunnut mitä tapahtui. Se juoksi onnessaan eteiseen, jossa se antoi minulle tutun aamutervehdyksensä.

Eli Emman koivista löytyy nyt sen verran paljon voimaa ja mittaa, että perinteiselle runkopatjalle hyppääminen ei tuota sille vaikeuksia. Nyt portti on pakko pitää aina öisin kiinni. En halua herätä yli 15 -kiloiseen "leopommiin". Se tekee aivan varmasti kipeää. Tästä sen huomaa, mitä tapahtuu, kun alkaa lepsuilla säännöissä... Oma moka.

Emma esikoulussa

Viikonlopun viettomme täällä maalla venyi hieman pidemmäksi kuin piti, eli eilisen sijasta lähdemme takaisin kotiin vasta tänään iltapäivällä. Äitini, joka on eskarin täti, sai aamulla ajatuksen että Emmahan voisi tulla käymään esikoululla. No mikäs siinä. Emmahan rakastaa lapsia yli kaiken ja se on tuollainen iloinen, mutta rauhallinen persoona. Lisäksi luotin siihen, että eskarin lapsilta löytyy tapoja, onhan meidän äiti siellä töissä... ;)

Muutama lapsi hieman arasteli Emmaa ja he tyytyivät tarkkailemaan sitä kauempaa. Yksi rohkeampi lapsi oli jostain syystä kiinnostuneempi Emman hihnasta. Hän halusi jopa taluttaa Emmaa, mutta en antanut kokeilla. Emma kun olisi kerran tempaissut kunnolla, niin tyttö olisi varmasti mennyt nurin. Vilkkaiden poikien kanssa oli kivaa pelata palloa. Voi sitä riemun määrää, kun Emma osasi hienosti kuljettaa palloa. Otti Emma sen välillä sääntöjen vastaisesti suuhunsakin, mistä tietysti nousi pieni haloo. Ja aikuiset Emma hurmasi kahta kauheammin. Sitä kehuttiin niin suloiseksi, kiltiksi ja rauhalliseksi. Aina kun joku vaan rapsutti, niin Emma heitti selälleen maahan ja paljasti mahansa. Vierailumme kesti vain noin puolisen tuntia, mutta olihan siinä ihmeteltävää ja touhuttavaa, joten Emma oli aivan rättiväsynyt kun päästiin takaisin porukoille. Ruokaa vaan masu täyteen ja päikkäreille.

Toissapäivänä käytimme Emmaa mökillä. Jos joku ihminen olisi rohkaistunut järveen uimaan, niin olisi Emmakin varmasti loikannut mukaan polskimaan. Nyt se tyytyi vain kastelemaan mahansa.

Torstaina piipahdetaan taas eläinlääkärissä ottamassa vahvistusrokotteet ja samalla saadaan Emma puntariin. Veikkaan vaa'an näyttävän jo yli viittätoista kiloa :)

Avulias Emma

Emman maha on onneksi muutamassa päivässä vähän helpottanut. Se oli todennäköisesti syönyt ulkona jotain sopimatonta, ja siitä kuravatsa. Ulkona on nyt tiukka kuri, ja kaikki heinät, kivet ja kepit on maistelukiellossa. Haistaa saa, mutta ei maistaa. Vettä on tankattu paljon, kun sääkin on ollut näin lämmin ja aurinkoinen.

Toisena ongelmana on viime päivinä ollut Emman haluttomuus lähteä lenkille. Muutama päivä meni niin, että Emma tahtoi olla vain omassa pihassa. Tiellä se löi jarrut päälle ja halusi palata kotiin. Tänään kuitenkin pääsimme lenkille! Nyt on torstai ja viimeksi Emma suostui lenkille lauantaina. Yhteisenä tekijänä näissä kahdessa lenkissä on Samin mukanaolo. Ilmeisesti Emma tajusi lenkkeilyn olevan hauskempaa koko perheen voimin. Tai sitten iskä on kivempaa lenkkiseuraa kuin äiskä... Kiitti vaan, Emma...

Perjantaina meillä kävi taas mummu, pappa ja Vesku-eno kylässä. Emma ja pappa olivat nähneet viimeksi kaksi päivää sitten, mutta voi sitä vinkunan ja suukkojen määrää mitä pappa taas sai. Ja mummu oli mustasukkainen :D Mummu halusi välttämättä pestä ikkunat, kun olen itse siinä niin saamaton. Emma oli tyypilliseen tapaansa koko ajan vieressä katselemassa. Aivan kuin se haluaisi auttaa, mutta todellisuudessahan se yrittää saada leikin aikaiseksi varastamalla jotain. Nyt se kyttäsi sinistä kuivauslastaa, jonka se saikin kerran pihistettyä ja vietyä piiloon. Mummu jotain nurisi, että Emma on muka tiellä... Emmahan haluaa vain auttaa! Se on aina läsnä, mitä ikinä teemmekin. Seurakoira mikä seurakoira, suuremmassa kokoluokassa vain :) Tässä se auttaa Samia laittamaan ruokaa:

Emma on ottanut monissa asioissa huimia edistysaskelia. Sisällä ollessa sille tarvitsee vain sanoa "pissalle", niin se menee jo tuulikaapin ovelle odottamaan. Ulkona puolestaan se ymmärtää ottaa suunnan kohti kuistia, kun sille sanoo "sisälle". Tämän Emma oppi niin, että aina sisälle mennessä se päättäväisesti nostettiin kuistille, josta se hihnan avulla ohjattiin kynnyksen yli. Kynnystä ylittäessä Emmalle sanottiin sisälle-sana, ja sitten kehuttiin maasta taivaisiin. Ulkona se on oppinut hieman "hellittämään", jos ohi painelee auto tai polkupyörä. Emmaa kehoitetaan istumaan alas ja sitten taas kehutaan vuolaasti, kun se ei säntäile liikkuvien perään. Sisällä ei tapahdu enää vahinkoja, jos minä ja Sami vain panostamme pissareissuihin. Sanomalehtiä meillä ei juuri enää käytetä.

Pesulla jouduttiin käymään jo toisen kerran, kun Emma ystävällisesti heitti kuraojaan mahalleen. Kynsienleikkuukaan ei ole enää sodankäyntiä, vaan päättäväisellä asenteella toinen pitelee koiraa ja toinen leikkaa.

Viikonlopuksi mennään taas maalle. Täytyy käydä moikkailemassa koirakaverit ja keksiä jokin uusi kyläilypaikka, jotta Emman kokemuspiiri kasvaa.

"Väh väh!" sanoo meidän Emma :)

Vatsa vekkulilla :(

Emman vatsa on kuralla! Se ei ole ollenkaan kiva juttu. Maha on ollut jo muutaman päivän löysällä, joten olen rajoittanut Emman ruokavalion veteen, nappuloihin ja juustoon. Herkkuina ja "välipaloina" se saa ennestään tuttuja rouhetikkuja, nameja, juustonpaloja, possunkorvia tai härkäpuikkoja. Juuri äsken kävimme ulkoilemassa ja sieltä tuli pelkkää punaruskeaa kuraa. Tähän asti kakka on tullut ulos edes jonkinlaisia pökäleinä, jotka ovat tosin levinneet käsiin kun niitä on yrittänyt kerätä. Ja pyydän anteeksi, jos jonkun mielestä kuvaan asioita liiankin tarkasti.

Pitäydynkö nyt tässä vesi- ja nappuladieetissä, vai pitäisikö siihen lisätä piimää? Sietääkö koirien vatsa muuten laktoosia??? Eli jos tulevaisuudessa ostan Emmalla juustoa tai piimää, niin ostanko tavallista vai laktoositonta? Entäs naudan maha? Se ilmeisesti tasapainottaa vatsan bakteereja, mutta kun Emma ei ole sitä aiemmin syönyt, niin voiko se pahentaa tilannetta? Onko kuivatuilla naudan mahasta tehdyillä herkuilla samaa vaikutusta kuin pakastetavaralla?

Kaikki hyvät neuvot tulevat nyt tarpeeseen!