Liekö lämmenneet ilmat vai mikä syynä, kun Emmassa on ollut viime päivinä energiaa kuin pienessä ydinvoimalassa... Heh heh he... :D
Kaikki Emman energia on purkautunut aina iltaisin, jolloin ulos pitäisi päästä koko ajan, mikään leikki ei riitä, eikä ruoka maistu. Jälkimmäinen nyt ei ole mikään yllätys, Emma on kahden viikon aikana syönyt ruokakuppinsa tyhjäksi...ööh... kaksi kertaa? Silti se kasvaa niin, että kohina vaan käy. Pitää hankkia vaaka, jotta voidaan seurata painon kehitystä.
Lämmin lisää janoa, ja Emma onkin juonut reippaasti ulkoilujen jälkeen. Joskus se pitää viedä pikaisesti vielä pissalle, vaikka se juuri pääsi sisälle. Emma latkii niin ahnaasti ja vauhdilla, että suupielistä lentää vettä rinnuksille ja lattialle. Se myös tykkää nukkua päiväunia vesikipponsa tuntumassa. Äskenkin oli maha ja tassut märkiä, kun se heräsi päivätorkuilta. Kuivaan lattian kipon ympäriltä kerran päivässä. Onneksi ei tarvitse stressata lattiasta, oltiin fiksuja ja valittiin kämppään muovimatto :)
Eilen illalla kävimme tahtojen taistoa siitä, kuka "omistaa" tuulikaapin oven. Kyseinen ovi on hieman "löysä", eli Emma saa sen auki tassulla oikeaan kohtaan pamauttamalla. Kun tämä ovi on selvitetty, se siirtyy raapimaan ulko-ovea. Eilen sitten Emma yritti oikein tarmokkaasti saada ovea auki. Se raapi ja kuopi sitä tassuillaan, vinkui, haukkui, ulisi ja murisi. Siitä oli PAKKO päästä läpi (vaikka juuri oli käyty pissalla)! Asetuin tuulikaapin oven eteen seisomaan ja estin kehollani ja käsilläni Emmaa koskemasta oveen. Pari kertaa se yritti hypätä kohti, mutta palautin sen käsilläni lattialle. Emma yritti sivulta ja jalkojeni välistä päästä oveen käsiksi, lisäksi se komensi minua edelleen äänellään. Onneksi sillä on niin lyhyt pinna, eli pian sain sen harhautettua omien lelujensa pariin. Vahvistin vielä omistajuuttani oveen laittamalla eteen pienen lipaston. Pääsimme Samin kanssa rauhassa saunomaan. Yöllä ja tänään Emma on jättänyt oven rauhaan. Nyt lipasto on poissa. Katsotaan mitä tämä ilta tuo tullessaan, kun olemme kaksistaan.
Täällä päin aloittaa pentujen toko-kurssi 8.5. Tekisi niin mieli viedä Emma sinne vähän oppimaan juttuja ja tutustumaan toisiin koiriin. Tulevana viikonloppuna ajelemme Tampereen suunnalle vanhempieni luo. Lähetin viestiä Emman kasvattajalle ja siskon omistajalle, että voitaisiinko järkätä pentusille leikkitreffit. En tiedä voiko tuo karvapallero kohta unohtaa olevansa koira, täällä kun ei ole sille koirakavereita :(
Täytyy kysellä sukulaisilta ja kavereilta ketkä uskaltaisivat ottaa meidät viikonloppuna kylään. Emman olisi hyvä päästä kyllä jo kotia pidemmälle, ettei ala pipo kiristämään. Rokotussuojaa sillä ei tietenkään ole vielä, mutta jos nyt sitten tutustuttaisiin ihmisiin ensin ja koiriin vähän myöhemmin.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Emma 9 viikkoa
Täällä elämä soljuu ihan mukavaan tahtiin. Emma nukkuu paljon, syö tyydyttävästi ja ulkoilee paljon. Jos Emma itse saisi päättää, se haluaisi varmaan olla täysin ulkokoira. Siellä on niin paljon kaikkia ääniä, hajuja, ihmisiä, autoja, kiviä, heiniä... Emma siis syö ulkona edelleen melkein kaiken vastaantulevan orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen :D Kivien syönti on onneksi vähentynyt! Välillä sitä ei saa harhautettua edes namilla tai leluilla. Sisälle Emma kannetaan useammin kuin mitä kävelee omin jaloin.
Emma on nyt yhdeksänviikkoinen. Yritin eilen illalla napsia siitä kuvia järkkärilläni, mutta lopputulos ei ole kehuttava. Ottaa kuvia sitten salamavalolla tai ilman, Emma pyrkii kita ammollaan ja silmätpyöreinä kohti kameraa. Se näyttää aivan hullulta suurimmassa osassa kuvia. Olen antanut sen haistella ja nuollakin kameraa, mutta ei auta. En tiedä onko se innostusta vai jonkinlaista pelkoa.
Meidän mummolla oli sekarotuinen Köpi-koira, josta on olemassa ehkä yksi valokuva, jossa se ei hauku, ulvo tai murise kameralle. Köpillä oli jokin juttu, että jos ihmisen silmät peittyivät kameran tai vaikkapa kiikareiden taakse, niin se ei tykännyt asiasta yhtään. Se oli selvästi pelkoa.
Mutta tässä vähän kokoelmaa meidän ei-enää-niin-pienestä Emmuskasta:
Emma on nyt yhdeksänviikkoinen. Yritin eilen illalla napsia siitä kuvia järkkärilläni, mutta lopputulos ei ole kehuttava. Ottaa kuvia sitten salamavalolla tai ilman, Emma pyrkii kita ammollaan ja silmätpyöreinä kohti kameraa. Se näyttää aivan hullulta suurimmassa osassa kuvia. Olen antanut sen haistella ja nuollakin kameraa, mutta ei auta. En tiedä onko se innostusta vai jonkinlaista pelkoa.
Meidän mummolla oli sekarotuinen Köpi-koira, josta on olemassa ehkä yksi valokuva, jossa se ei hauku, ulvo tai murise kameralle. Köpillä oli jokin juttu, että jos ihmisen silmät peittyivät kameran tai vaikkapa kiikareiden taakse, niin se ei tykännyt asiasta yhtään. Se oli selvästi pelkoa.
Mutta tässä vähän kokoelmaa meidän ei-enää-niin-pienestä Emmuskasta:
torstai 19. huhtikuuta 2012
Lapinkoira nimeltä Teo :)
Tehtiin tänään ajeluretki Poriin. Sami kävi rautakaupassa ostamassa vähän työkaluja, ja sitten Prismassa ruokakaupassa. Samin ollessa ostoksilla, minä ulkoilutin Emmaa parkkialueen laidalla olevassa pusikossa.
Ensin meitä lähestyi nuori nainen pinkki-mustassa veryttelypuvussa. "Mikä ihana sulla on siellä?" kuului jo kaukaa, ja Emmahan riensi heti tekemään tuttavuutta. Nainen kertoi, että hänellä on kotonaan 10-kiloinen westie, samankokoinen kuin mitä Emma on nyt. Emma suukotteli ja kiipesi naisen syliin. Se ei onneksi haitannut: nainen vain naureskeli, että onpahan omalle koiralle hajuja kotiin vietäväksi.
Sitten jostain ilmestyi vanha rouva, jolla oli pieni lapinkoira hihnassa. Emma säikähti tätä koiraa, koska se ensin hieman haukkua räkätti. Emma oli jo etsiä turvaa pakettiautomme alta, mutta sain onneksi nostettua sen pian syliini. Emma tarkkaili sylistäni tätä lapinkoiraa (Teo oli sen nimi) ja Teokin tapitti Emmaa. Molemmat rauhoittuivat ja laskin Emman maahan. Emma antoi Teon kiltisti haistella ja nuuhkia, mutta kun Emma olisi halunnut nuuhkia Teon takamusta, istui Teo maahan. Emma olisi halunnut jopa leikkiä, mutta Teo pelkäsi meidän pientä tyttöä. Teo ei ollut suuren suuri, mutta selvästi kuitenkin Emmaa isompi. Ikää sillä oli puoli vuotta.
Teon omistajan kanssa juteltiin niitä näitä koirista ja samalla yritettiin välttää talutushihnoja sekaantumasta toisiinsa. Teo ei vastannut Emman kutsuun lähteä leikkimään, joten pian Emma kyllästyi ja jatkoi omia nuuskimisiaan. Olen niin ylpeä tuosta meidän prinsessasta. Se osaa niin hienosti käyttäytyä vieraiden kanssa. Lisäksi oli ilo huomata, ettei Emma ainakaan kovasti pelännyt Teoa, ja uskaltautui lopulta leikkimäänkin. Emma käyttäytyi Teon seurassa todella nätisti, ei näykkinyt eikä hyppinyt selkään. Meillä on niin hieno tyttö! <3
Ensin meitä lähestyi nuori nainen pinkki-mustassa veryttelypuvussa. "Mikä ihana sulla on siellä?" kuului jo kaukaa, ja Emmahan riensi heti tekemään tuttavuutta. Nainen kertoi, että hänellä on kotonaan 10-kiloinen westie, samankokoinen kuin mitä Emma on nyt. Emma suukotteli ja kiipesi naisen syliin. Se ei onneksi haitannut: nainen vain naureskeli, että onpahan omalle koiralle hajuja kotiin vietäväksi.
Sitten jostain ilmestyi vanha rouva, jolla oli pieni lapinkoira hihnassa. Emma säikähti tätä koiraa, koska se ensin hieman haukkua räkätti. Emma oli jo etsiä turvaa pakettiautomme alta, mutta sain onneksi nostettua sen pian syliini. Emma tarkkaili sylistäni tätä lapinkoiraa (Teo oli sen nimi) ja Teokin tapitti Emmaa. Molemmat rauhoittuivat ja laskin Emman maahan. Emma antoi Teon kiltisti haistella ja nuuhkia, mutta kun Emma olisi halunnut nuuhkia Teon takamusta, istui Teo maahan. Emma olisi halunnut jopa leikkiä, mutta Teo pelkäsi meidän pientä tyttöä. Teo ei ollut suuren suuri, mutta selvästi kuitenkin Emmaa isompi. Ikää sillä oli puoli vuotta.
Teon omistajan kanssa juteltiin niitä näitä koirista ja samalla yritettiin välttää talutushihnoja sekaantumasta toisiinsa. Teo ei vastannut Emman kutsuun lähteä leikkimään, joten pian Emma kyllästyi ja jatkoi omia nuuskimisiaan. Olen niin ylpeä tuosta meidän prinsessasta. Se osaa niin hienosti käyttäytyä vieraiden kanssa. Lisäksi oli ilo huomata, ettei Emma ainakaan kovasti pelännyt Teoa, ja uskaltautui lopulta leikkimäänkin. Emma käyttäytyi Teon seurassa todella nätisti, ei näykkinyt eikä hyppinyt selkään. Meillä on niin hieno tyttö! <3
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Tämähän sujuu jo!
Eikös jokin vanha sanontakin sano, että alku on aina hankalaa? Emma on ollut meillä nyt viikon, eli hän täyttää tänään 8 viikkoa.
Suurin huoli on edelleen Emman ruokahalu. Jos sillä on nälkä, se syö alkuun yksin pienen määrän ruokaa, mutta alkaa sitten vaatimaan seuraa ja loppu ruoka pitää syöttää kämmeneltä. Edelleenkään Emma ei syö aterialla kokonaista mittakipollista.
Olen nyt nukkunut yöt omassa sängyssä ja Emma pärjäilee yksin olohuoneessa. Välillä se tulee portin taakse vinkumaan ja raapimaan, mutta palaa pian omiin touhuihinsa tai käy maate. Raukka on oppinut olemaan yöllä jopa niin hiljaa, että kun herään pissattamaan, niin lattialla onkin jo lätäkkö.
Tänään Emma sai ekat vieraat. Vanhempani ja toinen pikkuveljistäni tulivat auttaman pihatalkoissa, että saadaan muutettua nuo rytökasat ja mutainen maa nätiksi takapihaksi. Puiden pätkimisessä piti käyttää apuna moottorisahaa, jota Emma vähän pelkäsi, mutta me sitten ulkoilimme talon etupuolella. Emma osasi olla todella nätisti vieraiden seurassa, mitä nyt vähän yritti näykkiä. Leikkiseuraa ja rapsutuksiahan on aina mukavaa saada.
Täällä rannikolla ei ole enää lunta. Bongasimme tänään joukon kevään merkkejä: västäräkin, sitruuna- ja neitoperhosia sekä leskenlehtiä, jotka Emma tosin söi... Tuolla tyhjällä tontilla Emman suurinta huvia on heittäytyä mahalleen pehmeälle mättäälle tai heinikkoon, tunkea kuono syvälle maahan ja nuuhkia oikein syvään ja pitkään eri hajuja. Se suorastaan imppaa tuoksuja kuonoonsa, tuhina vaan kuuluu :D
Olemme myös tutustuneet naapuruston lapsiin. Mahtaako johtua vieraskoreudesta vai uutuuden jännityksestä, mutta Emma on ylittänyt kaikki odotukseni siitä, miten nätisti se on antanut lasten silittää itseään. Pyrin aina myös ohjeistamaan muksuja, että rapsuttaisivat leuan alta, ei pään päältä. Lisäksi kannattaa pysyä paikallaan ja antaa Emman haistella rauhassa. Jos juoksee karkuun, niin Emma juoksee perässä.
Aurinkoista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Suurin huoli on edelleen Emman ruokahalu. Jos sillä on nälkä, se syö alkuun yksin pienen määrän ruokaa, mutta alkaa sitten vaatimaan seuraa ja loppu ruoka pitää syöttää kämmeneltä. Edelleenkään Emma ei syö aterialla kokonaista mittakipollista.
Olen nyt nukkunut yöt omassa sängyssä ja Emma pärjäilee yksin olohuoneessa. Välillä se tulee portin taakse vinkumaan ja raapimaan, mutta palaa pian omiin touhuihinsa tai käy maate. Raukka on oppinut olemaan yöllä jopa niin hiljaa, että kun herään pissattamaan, niin lattialla onkin jo lätäkkö.
Tänään Emma sai ekat vieraat. Vanhempani ja toinen pikkuveljistäni tulivat auttaman pihatalkoissa, että saadaan muutettua nuo rytökasat ja mutainen maa nätiksi takapihaksi. Puiden pätkimisessä piti käyttää apuna moottorisahaa, jota Emma vähän pelkäsi, mutta me sitten ulkoilimme talon etupuolella. Emma osasi olla todella nätisti vieraiden seurassa, mitä nyt vähän yritti näykkiä. Leikkiseuraa ja rapsutuksiahan on aina mukavaa saada.
Täällä rannikolla ei ole enää lunta. Bongasimme tänään joukon kevään merkkejä: västäräkin, sitruuna- ja neitoperhosia sekä leskenlehtiä, jotka Emma tosin söi... Tuolla tyhjällä tontilla Emman suurinta huvia on heittäytyä mahalleen pehmeälle mättäälle tai heinikkoon, tunkea kuono syvälle maahan ja nuuhkia oikein syvään ja pitkään eri hajuja. Se suorastaan imppaa tuoksuja kuonoonsa, tuhina vaan kuuluu :D
Olemme myös tutustuneet naapuruston lapsiin. Mahtaako johtua vieraskoreudesta vai uutuuden jännityksestä, mutta Emma on ylittänyt kaikki odotukseni siitä, miten nätisti se on antanut lasten silittää itseään. Pyrin aina myös ohjeistamaan muksuja, että rapsuttaisivat leuan alta, ei pään päältä. Lisäksi kannattaa pysyä paikallaan ja antaa Emman haistella rauhassa. Jos juoksee karkuun, niin Emma juoksee perässä.
Aurinkoista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Joko helpottaisi?
Jokohan tässä oltaisiin menossa parempaan suuntaan? Ainakin Emmalla alkaa olla ruokahalua. Jokaisella päivän aterialla menee vajaa mittakipollinen nappuloita kevyesti piimään sekoitettuna. Lisäksi tarjolla on toki vettä ja vähän reilummin pelkkää piimää. Ruoka-ajat meillä on klo 6, 12 ja 18. Aluksi Emma syö ihan reippaasti, mutta sitten keskittyminen herpaantuu, ja syöminen menee leikkimiseksi. Kippo on esillä aina sen vartin, ja jos enempää ei mene, niin sitten kippo nostetaan pois.
Muutama koiranomistaja on lohdutellut minua, että se kivien syönti on pennuilla ihan tavallista, mutta ei tietenkään järin järkevää. Jotkut ovat myös vinkanneet, että himo kiviä kohtaan saattaa johtua kalkin puutteesta. Kasvattaja oli sitä mieltä, että se on vain hölmö tapa, pennulla ei voi olla puutetta kalkista. Annan nyt varmuuden vuoksi tuota piimää vähän enemmän ja ulkona Emma saa pienen pieniä juustopaloja, kun tekee tarpeensa.
Ulkona Emma kulkee vallan hihnassa. Aluksi se sai olla myös vapaana, mutta välillä se innostuu autoista niin paljon, että pelkäämme sen säntäävän tielle. Hihnassa kulkeminen ei sitä suuremmin häiritse, välillä nappaa remmin suuhunsa ja leikkii. Taluttajan tarkkuudestahan se on kiinni, kuinka usein remmi karkaa jalkojen väliin ja mahan alle. Osaa tuo kampoihinkin laittaa: jos suunta on hänen mielestään väärä, niin painaa pepun maahan ja yrittää vetää päätä ulos pannasta. Kasvattajalta saatu nahkapanta on vielä jäykkä ja kireä, joten olemme väännelleet ja käännelleet sitä, sekä hieman suurentaneet reikiä. Emman kärsivällisyys ei vielä riitä odottamaan pannan laittoa ja se alkaa pyristellä vastaan. Siksi panta onkin sillä välillä myös sisällä ollessa.
Oma piha kun on niin kivinen ja kurainen -toistaiseksi- niin olen käyttänyt Emmaa tien toisella puolella olevalla, vapaalla tontilla. Sieltä on joskus jo kaadettu puut, niin siellä on hyvää heinikkoa jossa pomppia ja nuuhkia, sekä pajuja, joita retuuttaa. Olemme myös kävelleet tietä pitkin postilaatikolle takaisin, jos tiellä on ollut rauhallista. Yritän välttää tien vierustoja ja ojia, ettei Emma mene syömään toisten koirien kakkoja ja muita roskia. Kovin utelias tuo tytteli on: seuraa tarkasti ohi meneviä autoja ja ihmisiä, kuuntelee ääniä ja on alkanut nuuhkia maata.
Emma on päässyt uudestaan autoilemaankin. Keskiviikkona tehtiin reissu kaatopaikalle (Sami vei raksajätteitä) ja eilen käytiin kaupassa. Tyttö on todella nätisti kun auto käy, mutta kun ollaan parkissa, niin tekemisen ja ihmettelyn puute tekee siitä levottoman. Muutaman kerran liikkeelle lähdettäessä yrittää tulla syliin, mutta uskoo kyllä, kun muutaman kerran laskee etutassuista takaisin lattialle.
Yöt Emma viettää yksin olkkarissa ja me nukumme makuuhuoneessa, minä tosin vielä lattialla. 2-3 kertaa yössä käydään pissalla, ja kun vesikipossa on vain liru vettä, niin ei tule vahinkoja sisälle. Kaipaan kovasti omaan sänkyyni ja Samin viereen, mutta eiköhän Emma pian opi, että yöllä rauhoitutaan nukkumaan, eikä leikitä. Välillä se kuopii ja puree porttia, mutta ei se siihenkään jaksa kauaa keskittyä ja palaa lelujensa pariin.
Muutama koiranomistaja on lohdutellut minua, että se kivien syönti on pennuilla ihan tavallista, mutta ei tietenkään järin järkevää. Jotkut ovat myös vinkanneet, että himo kiviä kohtaan saattaa johtua kalkin puutteesta. Kasvattaja oli sitä mieltä, että se on vain hölmö tapa, pennulla ei voi olla puutetta kalkista. Annan nyt varmuuden vuoksi tuota piimää vähän enemmän ja ulkona Emma saa pienen pieniä juustopaloja, kun tekee tarpeensa.
Ulkona Emma kulkee vallan hihnassa. Aluksi se sai olla myös vapaana, mutta välillä se innostuu autoista niin paljon, että pelkäämme sen säntäävän tielle. Hihnassa kulkeminen ei sitä suuremmin häiritse, välillä nappaa remmin suuhunsa ja leikkii. Taluttajan tarkkuudestahan se on kiinni, kuinka usein remmi karkaa jalkojen väliin ja mahan alle. Osaa tuo kampoihinkin laittaa: jos suunta on hänen mielestään väärä, niin painaa pepun maahan ja yrittää vetää päätä ulos pannasta. Kasvattajalta saatu nahkapanta on vielä jäykkä ja kireä, joten olemme väännelleet ja käännelleet sitä, sekä hieman suurentaneet reikiä. Emman kärsivällisyys ei vielä riitä odottamaan pannan laittoa ja se alkaa pyristellä vastaan. Siksi panta onkin sillä välillä myös sisällä ollessa.
Oma piha kun on niin kivinen ja kurainen -toistaiseksi- niin olen käyttänyt Emmaa tien toisella puolella olevalla, vapaalla tontilla. Sieltä on joskus jo kaadettu puut, niin siellä on hyvää heinikkoa jossa pomppia ja nuuhkia, sekä pajuja, joita retuuttaa. Olemme myös kävelleet tietä pitkin postilaatikolle takaisin, jos tiellä on ollut rauhallista. Yritän välttää tien vierustoja ja ojia, ettei Emma mene syömään toisten koirien kakkoja ja muita roskia. Kovin utelias tuo tytteli on: seuraa tarkasti ohi meneviä autoja ja ihmisiä, kuuntelee ääniä ja on alkanut nuuhkia maata.
Emma on päässyt uudestaan autoilemaankin. Keskiviikkona tehtiin reissu kaatopaikalle (Sami vei raksajätteitä) ja eilen käytiin kaupassa. Tyttö on todella nätisti kun auto käy, mutta kun ollaan parkissa, niin tekemisen ja ihmettelyn puute tekee siitä levottoman. Muutaman kerran liikkeelle lähdettäessä yrittää tulla syliin, mutta uskoo kyllä, kun muutaman kerran laskee etutassuista takaisin lattialle.
Yöt Emma viettää yksin olkkarissa ja me nukumme makuuhuoneessa, minä tosin vielä lattialla. 2-3 kertaa yössä käydään pissalla, ja kun vesikipossa on vain liru vettä, niin ei tule vahinkoja sisälle. Kaipaan kovasti omaan sänkyyni ja Samin viereen, mutta eiköhän Emma pian opi, että yöllä rauhoitutaan nukkumaan, eikä leikitä. Välillä se kuopii ja puree porttia, mutta ei se siihenkään jaksa kauaa keskittyä ja palaa lelujensa pariin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)