Emman ensimmäinen viikonloppu maalla

Kylläpäs nyt meidän Emmaa hemmotellaan. Samilla meni viikonlopun työvuorot uusiksi, joten ystävällisesti hän heitti minut ja Emman vanhempieni luo maaseudun  rauhaan, ettei meidän tarvitse vain möllöttää kotona ja tyytyä toistemme seuraan.

Vanhemmillani on iso tontti keskellä metsää, ja naapureitakin on vain pari. Emma sai olla pihalla vapaana, ja sehän sille passasi :D Kiltisti se pysyi pihapiirissä. Vapaana juokseminen oli niin kivaa, että jos sille yritti laittaa hihnan ja viedä lenkille, niin neiti iski peffan maahan ja ulisi, että nyt ei mennä mihinkään. Onneksi pettymys ei ollut suuri, kun tänään tultiin takaisin kotiin pieneen taloon ja pieneen pihaan. Protestointia ei ole vielä ollut ilmassa

Tuttuun tapaan Emma hurmasi kaikki, erityisesti "pappansa". Pappa mokoma opetti Emmaa pahoille tavoille, mm. kerjäämään ruokapöydältä ja istumaan sohvalla. Lisäksi pappa sujautti Emmalle ties mitä herkkuja, kun en ollut näkemässä. "Mummu" puolestaan ei hirveästi tykännyt, kun Emma makasi kukkapenkeissä, toi turkissaan roskia sisälle, ja sottasi ruokapaikkansa. Eno-miehet, eli teini-ikäiset pikkuveljeni onneksi jaksoivat juosta Emman perässä, ja siitäkös Emma nautti! Toissailtana se juoksutti poikia pitkin pihaa, kun oli onnistunut pihistämään sählypallon. Pitkäkoipisilla pojilla ei ollut mitään saumaa, kun Emma vaihtoi vauhdista suuntaa ja keksi piiloutua pihakalusteiden alle. Taisi ihan vahingossa hoksata, että sinne pojat eivät pysty sitä seuraamaan :D

Emma sai jopa pari uutta koirakaveria. Turhautumisen määrä oli tosin suuri, kun kumpikaan koira ei oikein osannut leikkiä Emman kanssa. Ensimmäinen kaveri oli Cavalier Kingcharlesinspanieli Petu, ikää muistaakseni kuusi vuotta. Petu tavattiin sen omassa pihassa. Petu oli todella kiinnostunut Emmasta, molemmat nuuhkivat toisiaan varovaisesti. Petulla ei hirveästi ole ollut koirakavereita, joten Emman leikkiin kutsut meni siltä täysin ohi ymmärryksen.

Toinen tuttavuus oli Remu-vaari. Remu asuu pientilalla lähellä vanhempieni kotia. Remu on jo vanha, sillä on huonot jalat ja lisäksi se on sokea. Emma yritti Remuakin monta kertaa komentaa kanssaan leikkimään, mutta Remu vain nuuhkii Emmaa ja sitten maata, että missä oli pyörinyt. Koska Remu ei näe, kehittyi näille kahdella vahingossa eräänlainen piilosleikki: Remu keskittyy nuuhkimaan maata, jolloin Emma siirtyy sivummalle. Sitten Remu alkaa nuuhkimalla etsiä Emmaa, että mihin se nyt livahti. Sitten Emma lähestyy Remua sivulta ja tökkää kuonolla, että tässä ollaan.

Tässä muutama kuva viikonlopun varrelta:

Nukuin Emman kanssa saunatuvassa, kun mummu pelkäsi, että Emma laittaa sisällä lattian tulvimaan (pissasta). Emma nukkuikin tuvassa hyvin, mutta terassin kapeita portaita oli vähän hankalaa kiivetä ylös ja alas. Papan pitää leventää niitä.

 Teemu-enon rapsuteltavana :)

Emma ja "pappa" saunan terassilla

Bonnien My Endless Love, 10 viikkoa

Emma yritti sitkeästi houkutella Remu-vanhusta leikkimään, mutta sokeana Remu ei pystynyt vastaamaan Emman kutsuun. Remu kävi pitkin viikonloppua kyläilemässä, siinä niillä kului aika toisiaan nuuskien ja ympyrää kiertäen. Ovat selvästi kavereita keskenään. 

 

 "Painitaanko?"

 Paras paikka ottaa nokkaunet oli mummun kukkapenkki. Jostain syystä mummu ei vaan tykännyt...

Hauskaa Vappua kaikille!

Energiaa auringosta

Liekö lämmenneet ilmat vai mikä syynä, kun Emmassa on ollut viime päivinä energiaa kuin pienessä ydinvoimalassa... Heh heh he... :D

Kaikki Emman energia on purkautunut aina iltaisin, jolloin ulos pitäisi päästä koko ajan, mikään leikki ei riitä, eikä ruoka maistu. Jälkimmäinen nyt ei ole mikään yllätys, Emma on kahden viikon aikana syönyt ruokakuppinsa tyhjäksi...ööh... kaksi kertaa? Silti se kasvaa niin, että kohina vaan käy. Pitää hankkia vaaka, jotta voidaan seurata painon kehitystä.

Lämmin lisää janoa, ja Emma onkin juonut reippaasti ulkoilujen jälkeen. Joskus se pitää viedä pikaisesti vielä pissalle, vaikka se juuri pääsi sisälle. Emma latkii niin ahnaasti ja vauhdilla, että suupielistä lentää vettä rinnuksille ja lattialle. Se myös tykkää nukkua päiväunia vesikipponsa tuntumassa. Äskenkin oli maha ja tassut märkiä, kun se heräsi päivätorkuilta. Kuivaan lattian kipon ympäriltä kerran päivässä. Onneksi ei tarvitse stressata lattiasta, oltiin fiksuja ja valittiin kämppään muovimatto :)

Eilen illalla kävimme tahtojen taistoa siitä, kuka "omistaa" tuulikaapin oven. Kyseinen ovi on hieman "löysä", eli Emma saa sen auki tassulla oikeaan kohtaan pamauttamalla. Kun tämä ovi on selvitetty, se siirtyy raapimaan ulko-ovea. Eilen sitten Emma yritti oikein tarmokkaasti saada ovea auki. Se raapi ja kuopi sitä tassuillaan, vinkui, haukkui, ulisi ja murisi. Siitä oli PAKKO päästä läpi (vaikka juuri oli käyty pissalla)! Asetuin tuulikaapin oven eteen seisomaan ja estin kehollani ja käsilläni Emmaa koskemasta oveen. Pari kertaa se yritti hypätä kohti, mutta palautin sen käsilläni lattialle. Emma yritti sivulta ja jalkojeni välistä päästä oveen käsiksi, lisäksi se komensi minua edelleen äänellään. Onneksi sillä on niin lyhyt pinna, eli pian sain sen harhautettua omien lelujensa pariin. Vahvistin vielä omistajuuttani oveen laittamalla eteen pienen lipaston. Pääsimme Samin kanssa rauhassa saunomaan. Yöllä ja tänään Emma on jättänyt oven rauhaan. Nyt lipasto on poissa. Katsotaan mitä tämä ilta tuo tullessaan, kun olemme kaksistaan.

Täällä päin aloittaa pentujen toko-kurssi 8.5. Tekisi niin mieli viedä Emma sinne vähän oppimaan juttuja ja tutustumaan toisiin koiriin. Tulevana viikonloppuna ajelemme Tampereen suunnalle vanhempieni luo. Lähetin viestiä Emman kasvattajalle ja siskon omistajalle, että voitaisiinko järkätä pentusille leikkitreffit. En tiedä voiko tuo karvapallero kohta unohtaa olevansa koira, täällä kun ei ole sille koirakavereita :(

Täytyy kysellä sukulaisilta ja kavereilta ketkä uskaltaisivat ottaa meidät viikonloppuna kylään. Emman olisi hyvä päästä kyllä jo kotia pidemmälle, ettei ala pipo kiristämään. Rokotussuojaa sillä ei tietenkään ole vielä, mutta jos nyt sitten tutustuttaisiin ihmisiin ensin ja koiriin vähän myöhemmin.

Emma 9 viikkoa

Täällä elämä soljuu ihan mukavaan tahtiin. Emma nukkuu paljon, syö tyydyttävästi ja ulkoilee paljon. Jos Emma itse saisi päättää, se haluaisi varmaan olla täysin ulkokoira. Siellä on niin paljon kaikkia ääniä, hajuja, ihmisiä, autoja, kiviä, heiniä... Emma siis syö ulkona edelleen melkein kaiken vastaantulevan orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen :D Kivien syönti on onneksi vähentynyt! Välillä sitä ei saa harhautettua edes namilla tai leluilla. Sisälle Emma kannetaan useammin kuin mitä kävelee omin jaloin.

Emma on nyt  yhdeksänviikkoinen. Yritin eilen illalla napsia siitä kuvia järkkärilläni, mutta lopputulos ei ole kehuttava. Ottaa kuvia sitten salamavalolla tai ilman, Emma pyrkii kita ammollaan ja silmätpyöreinä kohti kameraa. Se näyttää aivan hullulta suurimmassa osassa kuvia. Olen antanut sen haistella ja nuollakin kameraa, mutta ei auta. En tiedä onko se innostusta vai jonkinlaista pelkoa.

Meidän mummolla oli sekarotuinen Köpi-koira, josta on olemassa ehkä yksi valokuva, jossa se ei hauku, ulvo tai murise kameralle. Köpillä oli jokin juttu, että jos ihmisen silmät peittyivät kameran tai vaikkapa kiikareiden taakse, niin se ei tykännyt asiasta yhtään. Se oli selvästi pelkoa.

Mutta tässä vähän kokoelmaa meidän ei-enää-niin-pienestä Emmuskasta:

Lapinkoira nimeltä Teo :)

Tehtiin tänään ajeluretki Poriin. Sami kävi rautakaupassa ostamassa vähän työkaluja, ja sitten Prismassa ruokakaupassa. Samin ollessa ostoksilla, minä ulkoilutin Emmaa parkkialueen laidalla olevassa pusikossa.

Ensin meitä lähestyi nuori nainen pinkki-mustassa veryttelypuvussa. "Mikä ihana sulla on siellä?" kuului jo kaukaa, ja Emmahan riensi heti tekemään tuttavuutta. Nainen kertoi, että hänellä on kotonaan 10-kiloinen westie, samankokoinen kuin mitä Emma on nyt. Emma suukotteli ja kiipesi naisen syliin. Se ei onneksi haitannut: nainen vain naureskeli, että onpahan omalle koiralle hajuja kotiin vietäväksi.

Sitten jostain ilmestyi vanha rouva, jolla oli pieni lapinkoira hihnassa. Emma säikähti tätä koiraa, koska se ensin hieman haukkua räkätti. Emma oli jo etsiä turvaa pakettiautomme alta, mutta sain onneksi nostettua sen pian syliini. Emma tarkkaili sylistäni tätä lapinkoiraa (Teo oli sen nimi) ja Teokin tapitti Emmaa. Molemmat rauhoittuivat ja laskin Emman maahan. Emma antoi Teon kiltisti haistella ja nuuhkia, mutta kun Emma olisi halunnut nuuhkia Teon takamusta, istui Teo maahan. Emma olisi halunnut jopa leikkiä, mutta Teo pelkäsi meidän pientä tyttöä. Teo ei ollut suuren suuri, mutta selvästi kuitenkin Emmaa isompi. Ikää sillä oli puoli vuotta.

Teon omistajan kanssa juteltiin niitä näitä koirista ja samalla yritettiin välttää talutushihnoja sekaantumasta toisiinsa. Teo ei vastannut Emman kutsuun lähteä leikkimään, joten pian Emma kyllästyi ja jatkoi omia nuuskimisiaan. Olen niin ylpeä tuosta meidän prinsessasta. Se osaa niin hienosti käyttäytyä vieraiden kanssa. Lisäksi oli ilo huomata, ettei Emma ainakaan kovasti pelännyt Teoa, ja uskaltautui lopulta leikkimäänkin. Emma käyttäytyi Teon seurassa todella nätisti, ei näykkinyt eikä hyppinyt selkään. Meillä on niin hieno tyttö! <3

Tämähän sujuu jo!

Eikös jokin vanha sanontakin sano, että alku on aina hankalaa? Emma on ollut meillä nyt viikon, eli hän täyttää tänään 8 viikkoa.

Suurin huoli on edelleen Emman ruokahalu. Jos sillä on nälkä, se syö alkuun yksin pienen määrän ruokaa, mutta alkaa sitten vaatimaan seuraa ja loppu ruoka pitää syöttää kämmeneltä. Edelleenkään Emma ei syö aterialla kokonaista mittakipollista.

Olen nyt nukkunut yöt omassa sängyssä ja Emma pärjäilee yksin olohuoneessa. Välillä se tulee portin taakse vinkumaan ja raapimaan, mutta palaa pian omiin touhuihinsa tai käy maate. Raukka on oppinut olemaan yöllä jopa niin hiljaa, että kun herään pissattamaan, niin lattialla onkin jo lätäkkö.

Tänään Emma sai ekat vieraat. Vanhempani ja toinen pikkuveljistäni tulivat auttaman pihatalkoissa, että saadaan muutettua nuo rytökasat ja mutainen maa nätiksi takapihaksi. Puiden pätkimisessä piti käyttää apuna moottorisahaa, jota Emma vähän pelkäsi, mutta me sitten ulkoilimme talon etupuolella. Emma osasi olla todella nätisti vieraiden seurassa, mitä nyt vähän yritti näykkiä. Leikkiseuraa ja rapsutuksiahan on aina mukavaa saada.

Täällä rannikolla ei ole enää lunta. Bongasimme tänään joukon kevään merkkejä: västäräkin, sitruuna- ja neitoperhosia sekä leskenlehtiä, jotka Emma tosin söi... Tuolla tyhjällä tontilla Emman suurinta huvia on heittäytyä mahalleen pehmeälle mättäälle tai heinikkoon, tunkea kuono syvälle maahan ja nuuhkia oikein syvään ja pitkään eri hajuja. Se suorastaan imppaa tuoksuja kuonoonsa, tuhina vaan kuuluu :D

Olemme myös tutustuneet naapuruston lapsiin. Mahtaako johtua vieraskoreudesta vai uutuuden jännityksestä, mutta Emma on ylittänyt kaikki odotukseni siitä, miten nätisti se on antanut lasten silittää itseään. Pyrin aina myös ohjeistamaan muksuja, että rapsuttaisivat leuan alta, ei pään päältä. Lisäksi kannattaa pysyä paikallaan ja antaa Emman haistella rauhassa. Jos juoksee karkuun, niin Emma juoksee perässä.

Aurinkoista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!