Punkkisotaa, huonoja luita ja synttäreitä

Keskiviikkona saavuttiin taas maaseudulle ja koiranomistajan sisäinen rauha järkkyi heti, kun mummu löysi Emman masusta jonkun jäljen. Se oli noin peukaloni pään kokoinen, punertava keskeltä ja siinä oli selkeät tummanpunaiset reunat.
 
Soittelin eläinlääkärille ja sieltä ei heti osattu sanoa mikä Emmaa olisi voinut purra. Emma ei sitä jälkeä pureskele, eli oletan, että se kohta ei kutise. Jälki ei muuttunut päivän ja yön aikana mihinkään, joten en suotta vienyt Emmaa vastaanotolle. Nyt jälki alkaa olla jo haihtumaan päin.

Alkoi vaan pyöriä päässä, että olisiko se voinut olla punkin purema. Seuraavana päivänä marssin apteekkin ja ostin kukkarolleni sopivat Frontline Vet paikallisvaleluliuokset. En ostanut Bayvanticia, koska olen kuullut kauhutarinoita, miten koirat saa siitä ihan hirveitä oireita. Naapuri käyttää omille koirilleen Exspottia, eikä hän ole löytänyt koiristaan meidän asuinalueella asumisensa aikana punkkeja. Exspot oli vaan tällä hetkellä mulle liian kallis. Emman kasvattaja puolestaan kertoi, että magneettilaatta (ilmeisesti Shoo!TAG) ajaa saman asian kuin nuo "myrkyt". Mun on vaan tosi vaikeaa uskoa, että jokin koiran kaulassa killuva magneettiläpyskä ajaisia punkit pois...

Vielä Emman niskanahassa tai karvoituksessa ei näy mitään oireita karkotteesta. Mutta paras väline taistella punkkeja vastaan IMO on ehdottomasti omat silmät ja punkkipihdit. Sukulainen vinkkasi, että hänen koiransa kasvattaja suositteli punkkien irroittamiseen sahahampaista verhonipsua. Se kuulostaa ihan fiksulta, kun miettii miten kovia ja sitkeitä otuksia punkit ovat.

Sitten niihin huonoihin luihin. Ostin Emmalle kaupasta Rainbow -herkkuluita, sellaisia isompia patukoita, jotta sillä olisi jotain pureskeltavaa. Kotona sillä on ohuempia Ami-merkkisiä herkkuluita, ja näissä Rainbow-patukoissa vaikutti muistini perusteella olevan samat ainesosat. Kauppareissun jälkeen kotona Emma sai yhden Rainbow -herkkuluun "jälkiruuaksi". Se ahmi luun yllättävän nopeasti. Sitten se oksensi kaiken vasta syömänsä ruuan keittiön matolle. Makkarapalat eivät olleet vielä ehtineet edes sulaa. No annoin vaan vettä perään ja jäin tarkkailemaan koiraa. En vielä siinä vaiheessa osannut epäillä mikä olisi aiheuttanut oksentelun. Myöhemmin annoin Emmalle toisen Rainbow -herkkuluun ja se oksensi jälleen. Eli ne patukat päätyi roskiin, onneksi eivät olleet kalliita. Pakkasin kotoa Emmalle muutaman Ami-tikun matkaan, mutta nyt se karsastaa niitä. Jospa se ajan kanssa toipuu tästä episodista ja alkaa taas tykätä vanhasta, tutusta Ami -herkusta.

Tänään Emman kokemuspiiri taas hieman laajeni. Käytiin Aapo-pojan 5-vuotissynttäreillä. Aapon kotona on kaksi cavalieria, Mia ja Lilli. Emma osasi käyttäytä ihan nätisti, mitä nyt yritti kerjätä herkkuja kaikilta vierailta. Se oli utelias vanhemmista, mutta itseään huomattavasti pienemmistä nartuista, eikä onneksi jyrännyt niitä koollaan ja voimillaan. Kerrostalon vieressä oli nurmialue, jolla Emma sai hetken kirmata vapaana Lillin perässä. Mia on niin hieno leidi, että se vain makoili tyynen rauhallisena nurmikolla ja seurasi toisten kohellusta. Emma matkusti myös ensimmäistä ketaa elämässään hississä, se kun ei uskaltanut laskeutua kerrostalon portaita alas. Emma ei varmaan edes älynnyt, että tämä on jokin uusi ja outo juttu. Pukkaisin sen takamuksesta hissiin, ovi kiinni ja matkaan. Laskeuduttiin toisesta kerroksesta kellariin. Alhaalla hissi hieman nytkähti, mutta ei haitannut.

Juttelin Aapon äidin kanssa koiranäyttelyistä. Hän tarjoutui joskus seuraksi näyttelyyn, niin minäkin saisin jonkun käsityksen siitä, mitä siellä tapahtuu ja miksi. Olisihan se kiva joskus saada Emmasta jonkinlainen arvio, että onko se rakenteeltaan ja liikkeiltään hyvä. Luonteeltaanhan se on 100 % ihana, mitä nyt pennuille tyypilliseen tapaan välillä vähän kohelo.