Ja loppuun vähän tarinaakin: Sami karkasi muutamaksi päiväksi kaverinsa kanssa Sisiliaan, 30 asteen helteisiin, joten minä ja Emma tapamme aikaa mummolassa. Tänään tarjotaan synttäreiden kunniaksi kahvit muutamalle tutulle. Mummu leipoi kakunkin!
Kotona on tapahtunut paljon ja paljon tulee vielä tapahtumaan. Olemme rakentaneet pihavajaa, ja sen vuoksi Avustaja-Emma onkin ollut täällä mummolassa taas pidempään hoidossa, "poissa jaloista".
Loppukesä ja syksy on ollut Emmalle ihanaa aikaa, koska ulkoa löytyy kaikkea hyvää syötävää! Emma oppi käymään mansikkavarkaissa mummon mansikkamaalla. Se osasi erottaa kypsät mansikat raaoista, pienimmät mansut tuppasivat mennä suuhun karoineen päivineen, isommista se taasen haukkasi vain sen muhevimman pään :) Mustikat ja vadelmatkin ovat ihan älyhyviä! Noin isolla kuonolla niitä on vain vaikea poimia itse, joten ne Emma nauttii ihmisten kämmeniltä (tai suoraan ämpäreistä). Punaiset viinimarjatkin ovat hyviä, mutta mustat viinimarjat ja marja-aroniat eivät maistu. Emma nuuhkaisee niitä, ja perääntyy tuhahtaen. Ne eivät ilmeisesti tuoksukaan hyvälle....
Paljon onnea Emmalle! Toinen on jo niin iso neitokainen.
VastaaPoistaTuo koirien marjanpoiminta on kyllä niin huvittavaa. :D Mä toivon, että tuo meidän marjahirmu ei bongaa aidan paremmalla puolella olevia naapurin mansikoita. Siinä kohtaa voisi hiukka hävettää.
Onnea Emmalle! :)
VastaaPoistaEmma kiittää! :D
VastaaPoistaPaljon onnea "pikku-rinsessalle"! Hänestä on tullut oikein kaunis neitokainen. :)
VastaaPoistaOnnittelut Emmalle täältäpäinkin! :)) Ei ole enää mikään aivan pieni tyttönen, tuntuu että viimeksi kun kuvia katseli, oli koira pieni ja nukkui kukkapuskassa... :D
VastaaPoistaKiitos Jonna ja Chambyonna! Sitä ihmettelee, että mihin tämä aika oikein katoaa! Tuntuu siltä, että vaikka Emma on fyysisesti kasvanut, niin silti se on päivä päivältä pahempi sylivauva, joka vaatii jatkuvasti rapsutuksia ja leikkiseuraa. Vauvapentuna se oli niin omatoiminen ja rohkea :D Kukkapuskissa se nukkuisi varmaan vieläkin, ellei mummu olisi virittänyt verkkoaitaa kukkapenkkien ympärille ;)
VastaaPoistaHihi, unohdin mainita, että meijänki koirat on kovia marjastajia! :D Meijän neitokaisten kuonot on juuri sitä marjastusmallia, että osaavat itse syödä puskista... Tosin maistuvat myös kädestä tarjottuna. Punaiset viinimarjat on myös meidän neitokaisten mieleen, mustat on kans yök. Karviaiset jäi meikäläiseltä tänä kesänä syömättä, kun nää siepot veti koko raakileita täynnä olevan puskan tyhjäksi. Kivan näköstä kakkaa tuli, kun ne marjathan ei siellä masussa sula, vaan tulevat samannäkösinä ulos minkä näkösenä menivät sisäänki. :D
VastaaPoistaHauskaa! Itse en tiennyt, että koiran vatsa ei sulata maissia. Kerran sitten tarjosin Emmalle äitini tekemää risottoa, jossa oli maissia. Parin tunnin päästä tongin koiran jätöksiä pihalla, että mikä täällä oikein kellertää... Noloa :D
VastaaPoistaPuolukat alkavat olla kypsiä, ja nekin maistuvat meidän karhunpennulle :) Jännää, että koirat voi tykätä jostain niinkin happamasta.
Royal Caninin kalenterissa oli mielenkiintoista tietoa koiran elimistöstä: "Koska koirat ovat lihansyöjiä, niiden elimistö on tottunut lihaan. Ne nielaisevat ruokansa maistamatta sitä. Ruoka kulkee vatsalaukkuun palasina. Ruuansulatus on nopeaa ja lihansyöjän ravintoon kuulumattomat ruoka-aineet hylätään, jos niitä on suuria määriä. Koiralla on vain vähän makusilmuja; niillä ei siis juurikaan ole makuaistia." Tässä lienee syyt, miksi marjat ja vihannekset "maistuvat", mutta eivät sula koiran masussa. :)
VastaaPoista