Kesä meni jo...

Hhrrrrrr! Hämäännyin aamuisesta auringon paisteesta niin pahasti, että astuin ensin ovesta ulos pelkkä t-paita päällä. Tein ovella täyskäännöksen ja hain päälleni hupparin ja vielä kaulahuivinkin. Varmistin vielä lämpömittarista lukemat ja ulkona oli VAIN 9 astetta plussan puolella... Vielä pari viikkoa sitten aamulenkille saattoi lähteä ihan huoletta t-paidassa.

Eli kesä tuli ja meni. Kohti märkää ja kylmää syksyä mennään. Menneeseen kesään mahtuu paljon tapahtumia, joten käyn niistä läpi tärkeimmät:

1. Emma ei tänäkään kesänä oppinut uimaan. Harmin paikka. Tuo koira ei vaan uskalla irroittaa takatassujaan pohjasta ja anna veden kelluttaa. Hankin sille jopa kelluntaliivit, mutta ei nistä mitään apua ollut. Emman ainoa "sukellus" tapahtui niin, että Sami yritti laittaa sille liivejä liukkaalla laiturilla. Emma ei moisesta toimenpiteestä tykännyt, joten se väisti vähän liikaa ja molskahti veteen.

2. Emma tapasi ensimmäistä kertaa tätinsä ja setänsä. Samin äiti ja sisarpuolet kävivät Suomessa  ja vietimme heidän kanssaan päivän mökillä.

3. Korttelissamme vierailee kettu! Näin sen ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla, samana päivänä, kun terassia rakennettiin. Kettu oli livahtanut takapihallemme jostain aidan kolosesta, eihän sellainen eläin kovin suurta reikää tarvitse mahtuakseen siitä läpi. Yllätin ketun haistelemasta Emman leluja, hurja vahtikoira oli itse sisällä nukkumassa autuaan tietämättömänä, että hänen tontillaan on tunkeilija. Avasin takaoven, niin kettu pakeni naapurin puolelle turvaan ja katseli minua sieltä käsin. Huomasin, että ketturaasulla ei ollut häntää! Tai ainakaan se ei ollut kovin paksu. Säikähdin, että sillä saattaisi olla kapi.

Soitin siitä paikalliseen metsästysseuraan ja sieltäkin ehdotettiin hännättömyyden syyksi joko kapia tai sitten kettu on niin nälkiintynyt, että sen hännästä on pudonnut kaikki karva. Tämän perusteella he eivät tulleet vielä loukottamaan sitä, mutta käskivät ottaa heti yhteyttä, jos kettua vielä näkyy ja se vaikuttaa selvästi kapiselta.

En ole nähnyt kettua enää sen jälkeen, mutta naapurit ovat toisinaan tehneet siitä havaintoja. Olen yrittänyt skarpata ja siivota aina iltaisin kaikki Emman lelut ja herkut turvaan, ettei repolainen vie nitä mennessään. Kerran Emman kongi löytyi naapurin trampoliinin alta ja kerran se löytyi haudattuna etupihan kukkapenkistä. Yksi pehmolelu on mystisesti kadonnut. Liekö se hukkunut mummun ja papan pihalle tai sitten ketunpoikaset ovat saaneet siitä riepoteltavaa.

4. Meillä yläkertaprojekti etenee kovaa vauhtia. Samin kanssa eilen päätimme, että sitten kun yläkerran katto- ja seinäpaneelit ovat paikoillaan, eikä yläkerrassa tehdä enää pölyttäviä sirkkelihommia, niin suurennetaan olohuoneen katon reikää ja tilataan portaat. Näin Emma pääsee osallistumaan pintatöihin, eli maalaamiseen ja tapetointiin. Se yhä osoittaa mieltään tikkaiden juurella, kun muut kiipeää ylös karkuun, eikä hän pääse perässä.

Loppuun vielä vähän kuvakimaraa: