Iso koira ja vieraat lapset

Nyt on paha mieli ja suru puserossa. Ehkä vähän jopa itkettää. Mitään kovin traagista ei ole tapahtunut, mutta kyllä tämä pahalta tuntuu.

Emma hurmasi silloin pienenä paaperona korttelin lapset, erityisesti tytöt. Emman ensimmäisiä lapsikavereita olivat katumme isot tytöt, noin 10-6-vuotiaat, jotka saavat jo poistua pihasta vanhempien luvalla. Kaikki on sujunut ihan hyvin. Isojen tyttöjen myötä vähän pienemmätkin ovat uskaltautuneet tutustua Emmaan.

Jotkut pelkäävät Emmaa, mutta kun muu porukka juoksee tuhatta ja sataa rapsuttamaan koiraa, on pienempien "pakko" tulla perässä, vaikka Emman iso koko (tai ylipäätään koira) kuinka hirvittäisi. Paria tyttöä piti kerran hieman ojentaa, kun ensin juoksivat koiraa kohti hihkuen "EmmaEmmaEmma!", mutta sitten kun koira hihnassa nykäisi kohti, niin juoksivat kiljuen pois. Sanoin, että jos Emmaa ei aio nätisti rapsuttaa, ei sen luo tarvitse tulla ollenkaan. Ymmärrän, että lapset saattavat pelätä koiraa, mutta miksi sitä silloin pitää ylipäätään lähestyä? Eivätkö he vain voisi pysyä poissa?

Tänään, kun tulin koiran kanssa iltalenkiltä, niin muutama isompi tyttö tuli tiellä vastaan. Tytöt tekivät taas aloitteen lässyttelemällä Emmalle, joka tietenkin meni pyytämään kavereilta rapsutuksia. Näiden tyttöjen kanssa on ihan kiva jutella kaikesta koiriin ja Emmaan liittyvistä jutuista. Nämä tytöt kun osaavat jo itsekin sanoa Emmalle ei, jos se liikaa läpsii tassuillaan tai aikoo näykkiä. He tajuavat, että 6-kuukautinen koira on vielä pentu, ja että Emma on ISO, kun se painaa jo yli 40 kiloa. Sitten siihen tuli yksi poika, ja jostain pölähti vielä muita huomattavasti pienempi tyttö, olisiko ollut 4-vuotias.

Kerron tähän sen verran taustoja, että me olemme asuneet tällä kadulla maaliskuusta asti, eli kuusi kuukautta. Emme tunne naapureitamme, joten en osaa kaikkien naapuruston lasten nimiä, enkä tiedä tarkkaan kuinka vanhoja he ovat. Voin vain arvailla kuinka vanha kukin on, tai kuka on kenenkin sisko tai veli.

Kaikki sujui ihan hyvin. Emma oli minulla koko ajan hihnassa, se käyttäytyi todella maltillisesti: häntä heilui ja koira nuuski lapsia, mutta se ei hyppinyt tai juoksennellut ympäriinsä. Sitten Emma kaatoi sen kaikista pienimmän tytön, ja aivan vahingossa. Emma vain käveli liian likeltä ohi ja tyttö horjahti. Hirveä huuto ja poru. Yksi isompi tyttö lohdutti pienintä. En itse voinut paremmin tarkistaa tytön kuntoa, koska pitelin hihnasta kaksin käsin kiinni. Näin kyllä, että käsissä ei ollut naarmuja. Tyttö taisi siis enemmänkin säikähtää. Emmakin kävi nuuhkaisemassa pientä ja lohdutti nuolemalla kämmenselkiä.

Itkevää tyttöä huudeltiin kotipihaan, ja isompi tyttö lähti saattamaan. Sitten kutsu kävi muillekin tytöille ja minä toin Emman kotiin. Totta kai ymmärrän, että tyttöä sattui, kun maahan mätkähti. Olen minäkin joskus kaatunut. Mutta ei Emma tehnyt mitään väärää. Tajuavatkohan vanhemmat, että se oli vahinko? Toivon vain, että tytöt eivät kotona satuile, että Emma puri tai hyppäsi pikkutyttöä päin. Emma ei ole vaarallinen, se on maailman kiltein koira. Se ei hypi päin, se ei vahdi ruokaansa eikä reviiriään. Se ei koskaan pihalla ollessaan hauku. Mutta se on pentu, 40-kiloinen pentu.

Samille kävi kerran pissatusreissulla näin: lauma isoja tyttöjä juoksi taas Emman luo. Kaikki meni hyvin, kunnes joukkoon liittyi yksi pienempi tyttö. Saattoi olla jopa sama tyttö, joka tänään kaatui. Emma nuuhkaisi tytön naamaa märällä kuonollaan, jolloin tyttö alkoi oikein kunnolla parkua, että hän pelkää Emmaa. Minä kuulin sen parkumisen sisälle asti. Tiesin, että mitään "pahaa" ei ole tapahtunut, koska Sami ei torunut Emmaa. Avasin ulko-oven ja käskin Emman sisälle. Näin tilanne raukesi, kun Emman oli tultava kotiin, niin lastenkin oli lähdettävä.

Emma on tosiaan kiltti, mutta pentumaisen kohelo. Muutkin koirat pyrkivät nuolemaan ihmisten naamoja, mutta leonberginkoiran on helppo nuolaista lapsen kasvoja, kun ne ovat samalla tasolla koiran kuonon kanssa. Minun pitää omistajana tietenkin huolehtia koirastani ja varmistaa, ettei se ole haitaksi tai vahingoksi muille. Onko tähän tilanteeseen mitään muuta ratkaisua, kuin kieltää kaikkia lapsia tervehtimästä Emmaa?  Olisi kurjaa alkaa lokeroimaan lapsia, tyyliin "sinä olet jo kyllin iso rapsuttamaan Emmaa, mutta sinä olet vielä liian pieni". Pelkään rapsuttelukiellon myös antavan Emmasta väärän kuvan vanhemmille. Luulevat sitä pian vaaralliseksi. Elleivät luule jo... Tässä kadulla on yhdeksän taloa, ja vain kahdessa on koiria. Yhdenkään Emmaa säännöllisesti rapsuttelevan ipanan kotona ei ole omaa koiraa, enkä tiedä onko koskaan ollutkaan. Koiran käytöstä voi ymmärtää vain jos on sellaisen joskus omistanut.

Osa kadun muksuista on kyllä ihania, ja todella fiksuja. Yksikin eskarilaispoika huhuilee välillä varovasti omalta pihalta, että voinko laittaa Emman hihnaan, hän haluaisi tulla moikkaamaan. Tämä poika kysyy aina ensin vanhemmiltaan luvan, ja myös minulta, että saako tervehtiä Emmaa. Ymmärrän hyvin pojan varovaisuuden, koska Emma on istuessaan  hänen korkuisensa :D Tämä poika osaa todella nätisti silitellä ja rapsutella. Hänenkin kanssaan juttelen aina kaikesta Emmaan liittyvästä, kuten mitä se syö tai missä se nukkuu, mitkä ovat sen lempileluja, jne. Aivan ihana poika <3 Ja Emmakin osaa arvostaa tätä kaveria ja käyttäytyy aina todella nätisti. Se varmaan aistii pojan arkuuden. Ja minä tietysti varmistan ja vahdin Emmaa, ettei sen "pokka" petä.

Toivottavasti naapuruston aikuiset ymmärtävät Emman olevan iso pentu, ja että kaikkien pienimpien ei kannata tervehtiä sitä ilman vanhempien valvontaa. Minä pystyn kyllä valvomaan Emmaa, mutta Emma ja kolmekin muksua samaan aikaan vaatii kyllä hermoja. Ja jos lapset todellakin pelkäävät koiria, taikka vain Emmaa, niin ei sitä ole pakko tulla rapsuttelemaan...