On ollut tämä tammikuu niin kiireistä ja hektistä aikaa, ettei olla edes blogia ehditty päivittää!
Aloitetaan nyt vaikka kertomalla onko niihin ennen joulua listattuihin ongelmiin löytynyt ratkaisuja. No onneksi on! Emman lenkkeilyttäminen täällä kotona on nyt paljon helpompaa kuin syksyllä. Tärkeintä on vaan antaa Emman kuulostella ja seurailla autoja katseellaan, jolloin ne eivät yllätä sitä ja lenkki voi jatkua hyvillä mielin. Välillä Emma ottaa muutaman nopeamman askeleen eteenpäin, jos se ei ole huomannut meitä takaapäin ohittavaa autoa. Voimakkaat hihnassa nyppäämiset ovat jääneet vallan pois! Hyvä Emma!
Minä ja Sami aloitimme nyt uudet elämäntavat, eli tarkoitus on harrastaa enemmän liikuntaa ja syödä terveellisemmin. Minä laihdutin jo syksyllä hiljaa itsekseni seitsemän kiloa pois, joten nyt ne kilot eivät enää niin helposti lähdekään. Sami sen sijaan iloitsee, kun kiloja tippuu pois samaa tahtia hikipisaroiden kanssa. Lisäksi Sami on onnellinen uusista silmistään, sillä se kävi viikolla laserleikkauksessa ja pääsi eroon silmälaseista. Onneksi leikkauksen jälkeen Sami sai mukaansa suojalasit, joita se pitää nukkuessaan ja -varmuuden vuoksi- Emman kanssa lenkkeillessäkin. Jos Emma vaikka innostuukin hyppäämään ja tassu osuu kasvoihin, niin silmät ovat toivottavasti lasien takana suojassa.
Teimme yhtenä päivänä koiran kanssa kaikki lenkit Sport Tracker päällä. Sen perusteella voi arvioida, että Emma saa päivän aikana 4-5 kilometriä lenkkiä. Sami tekee vapaapäivinään koiran kanssa aamulenkit, koska se on mua aamuvirkumpi. Minä vien yleensä iltapäivä- ja iltalenkit. Joskus lenkkeillään yhdessä koko lauma. Ja kun Samilla on aamuvuoro, jää kaikki kolme lenkkiä mun vastuulle. Eli vaikka koiralle kertyy päivässä paljon kilometrejä, on ne kuitenkin jaettu osiin.
Sitten siihen herkkujen vahtimiseen. Herkkujen lisäksi Emma omii itselleen välillä myös lelujaan, varsinkin jos ne ovat uusia. Olen nyt hoitanut ongelmaa sillä, että varaan taskuuni palan jotain melkein yhtä ihanaa herkkua. Sitten Emman lähellä viskaan herkun vähän matkan päähän ja kun Emma hakee namin, otan sen vahtiman esineen käteeni. Sitten katselen esinettä ja pyörittelen sitä käsissäni. Kun totean sen turvalliseksi, annan sen takaisin Emmalle kehujen kera. Näin se oppii, että jos sen johonkin tavaraan koskee, niin sen saa myös takaisin eikä se katoa välttämättä mihinkään.
Emman juoksutkin ovat menneet jo ohitse. Tosin se viimeinen viikko alkoi jo käydä mun ja Samin voimille, kun Emman kanssa piti painia ja riehua, koska ei sitä naapurin poikakoirienkaan kanssa voinut päästää telmimään. Soitettiin sitten Minna-kasvattajalle ja saatiin lupa viedä Emma moikkaamaan siskoaan.
Siskoksilla leikki sujui ja paini maistui. Emma on yhä pullukka tyttö, se tiedetään, mutta siskonsa kanssa ne ovat yhtä korkeita. Pentueen kolmas tyttö on kuulemma siskojaan kymmenisen senttiä matalampi. Minna napsi tytöistä kuvia, jotka minä nyt julmasti kopioin tänne Naamakirjasta. Kuvat on siis ottanut Minna Bonnien Kennelistä:
Emma vasemmalla, Didi oikealla
Emma takana, Didi edessä
Näin nätisti Emma seisoo...
...ja on sillä nätti nassukin <3
Mummolassa on ollaan vierailtu taas ahkerasti, Emma meistä ahkerimmin. Nyt palattiin taas hetkeksi kotiin, kunnes reilun viikon päästä minut ja koira ajetaan pois kotoa. Sami jatkaa kaverinsa kanssa yläkerran rakentamista, joten naisväen pitää saada pois jaloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset ja terveiset