Hot spot

Emman loma mummolassa sai ikävän käänteen muutama päivä sitten. Viikko sitten oli todella lämmintä, joten mummolan poppoo kävi mökillä uimassa ja vilvoittelemassa. Emma oli totta kai mukana. Ulkona Emma leikki paljon vesiletkulla, ja joi ahnaasti vettä. Kaikki se vedellä lutraaminen sai Emman korvanaluskarvat takkuuntumaan, kun mummu ja pappa eivät heti luttaamisen jälkeen hoksanneet kammata karvoja suoriksi. Ensin mummu bongasi takut, sitten ne samat takut alkoivat tuntua kosteilta, ja eilen ne jo haisivatkin pahalle.

Eläinlääkärireissuhan siitä sitten tuli. Hirvitti vain se lasku: olisin kotipaikkakunnalla selvinnyt varmasti alle satasella, mummolan eläinlääkäri veloitti 130 hoidosta ja lääkkeistä. Emma sai Kefavet-antibiootteja, 500 milligrammaa, 3 kappaletta päivässä. Lisäksi haavoihin määrättiin Betadinen ihonpuhdistusliuosta ja FucidermVet -geeliä. Eläinlääkäri oli ajellut tulehdusalueilta karvat pois. Emma oli kuulemma vain nauttinut toimenpiteestä: se laittoi silmät kiinni ja painoi päätään konetta vasten. Taisi tehdä hyvää saada ilmaa hautuvalle iholle.

Nyt kaikki märät asiat onkin sitten pannassa: vettä ei tarjoilla vesiletkusta, mökille ei mennä, eikä Emman anneta maata märässä ruohikossa. Sille on tehty oma oleskelupaikka takaterassille, missä on paljon mukavampi olla, kuin sisällä. (Vanhempieni talo on jo vanha, ilmanvaihtokone ei viilennä sisälle tulevaa ilmaa, vain puhalluksen voimakkuutta voi säätää. Onneksi meillä kotona on iv-kone, jolla sisäilmaa voi viilentää.) Terassin suu on tukittu penkeillä, jotta Emma pysyy "kuivalla maalla", eikä karkaile nurmikolle hinkkaamaan päätään ruohikkoon. Myös korvien rapsuttelu on ehdottomasti kielletty.

Minä saavuin tänne mummolaan tänään. Sain kyllä iloisen vastaanoton, mutta en ihan niin iloista kuin pappa, joka saapui heti jälkeeni. Pappa oli kuitenkin poissa vain puoli tuntia, minä ja Emma emme ole nähneet viikkoon. Ei ole epäselvää, kuka on papan pikku-prinsessa... Emman korvanaluset ovat kyllä härskin näköiset, kun iho on ruvella ja karvat on ajettu pois. Onneksi iho on kuitenkin kuiva, eikä enää hautunut ja kostea. Kauheasti tuo karvavauva on ehtinyt viikossa kasvaa. Mummu jotain russutti, että se on tottelematon riiviö. Kyllä se muisti ihan hyvin kaikki istu-, paikka-, tänne- ja maahan -käskyt, kun kävin äsken sen kanssa metsälenkillä.

Huomenna joudun jättämään Emman taas hetkeksi mummun vahdittavaksi. Menen Vesku-enon kanssa  perinteiselle, jokakesäiselle festarireissulle Tampereelle. Perinteinen tarkoittaa tässä tapauksessa kolmansia festareita. Keksittiin pari vuotta sitten, että otamme tavoitteeksi käydä ainakin yksillä festareilla per kesä :)


Tässä vielä tietoa hot spotista eläinlääkäriasema Aistin nettisivuilta lainattuna:

"Hot spot on märkivä pinnallinen ihotulehdus, joka on koirilla hyvin yleinen, etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla roduilla, kuten kultaiset- ja labradorinnoutajat, rottweilerit, bernhardilaiset, berninpaimenkoirat ja saksanpaimenkoirat. Sairaudelle on tyypillistä hyvin nopea alku ja nopea oireiden paheneminen: aamulla koiran ihossa saattaa näkyä euron kolikon suuruinen punoittava alue ja illalla alue voi olla jo kämmenen kokoinen.
Hot spot-tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan pysty aiheuttamaan tulehdusta, vaan aina vaaditaan jokin altistava ihovaurio. Melkein aina tulehdus on koiran itse aiheuttama ja pahentama: raapiminen ja nuoleminen ovat tavallisimpia syitä tulehduksen alkamiselle ja niin myös pahenemiselle. Raapimisen ja nuolemisen tai puremisen syynä on melkein poikkeuksetta ulkoloisten tai allergian aiheuttama kutina tai jokin kipu, esim. tulehtuneet anaalirauhaset tai kipeät nivelet voivat saada koiran puremaan kipeitä kohtia.
Hot spoteja tavataan kaikkina vuodenaikoina, mutta kesällä ne ovat huomattavasti yleisimpiä: kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa bakteerit viihtyvät erinomaisesti.
Tyypillinen hot spot leesio on kirkkaanpunainen kostea turvoksissa oleva ihovaurio. Joskus tulehtunut iho voi olla paksun karstan peitossa, jonka alta paljastuu vereslihalla oleva karvaton alue.
Ensiapuna on karvojen ajo tulehtuneelta iholta ja sen ympäriltä sekä puhdistus hellävaraisella puhdistusaineella (esim. veteen laimennetulla Betadine-paikallisantiseptilla), puhdistuksen jälkeen on tärkeää kuivata iho hiustenkuivaajalla tai pehmeällä hyvin kosteutta imevällä paperilla. Sen jälkeen iholle voi suihkuttaa rauhoittavaa ja desinfioivaa ainetta, esim. Dermacool tai K-Hex. Alueen raapiminen ja nuoleminen on estettävä. Hyvin usein tulehtunut iho on sen verran kipeä, että karvojen ajo onnistuu vain rauhoituksessa. Joskus hot spotin näköinen ihovaurio saattaakin olla syvä ihotulehdus, joka on huomattavasti vaikeampi hoitaa ja vaatii pitkää antibioottikuuria. Jos olet huomannut tai epäilet koirallasi hot spot-ihottumaa, ota aina yhteys eläinlääkäriin."

"Saako Emma tulla ulos leikkimään?"

Täällä päivät painaa kovaa kyytiä ohi, eikä millään tahdota pysyä perässä. Aamulla noustaan aikaisin, sitten yritetään päivän aikana maalata taloa, istuttaa nurmikkoa ja tehdä muita pihahommia, kunnes illalla sänky kutsuu. Sama rumba alkaa taas seuraavana aamuna. Pari päivää on mennyt täydessä uutispimennossa, kun ei olla ehditty edes tietokonetta tai televisiota avata.

Mummu, pappa ja Vesku-eno tulivat onneksi auttamaan talon maalamisessa, joten se urakka on ihan hyvällä mallilla. Emmakin oli mukana maalaamassa, lähinnä valvojan ominaisuudessa. Pari kertaa se tuli liian lähelle kurkkimaan ja sai vähän maalipisaroita turkkiinsa. Sitten Emma pääsikin mummun ja papan luo lomareissulle, niin minä ja Sami saamme laittaa pihan rauhassa kuntoon. Vähän on kylla haikea fiilis: Emma-vauva ei olekaan enää mikään vauva. Se osaa jo reissata ilman äiskää ja iskää. Meidän tyttö on jo niin iso ja reipas... *Niisk* :')

Mummun kanssa ollaan soiteltu, ihan hyvin siellä menee. Ulkona saa juosta vapaana, ruoka on hyvää ja tekemistä riittää. Ei ole kuulemma ikävöinyt kotiin...

Tässä kuva Emmasta, kun se suorittaa valvovan työnjohtajan vaativaa pestiä:

No tänään kun tulin Samin kanssa kaupasta ja olimme keittiössä purkamassa kauppakasseja, niin ovikello soi. Siellä oli naapurin, noin 3-4-vuotias pikkutyttö. Tyttö kysyi saako Emma tulla ulos leikkimään. Purin huulta, etten olisi nauranut. Tyttö ei tahtonut uskoa kun kerroin, ettei Emma ole kotona, vaan mummun ja papan luona hoidossa. Lupasin tytölle, että menen Emman kanssa sitten moikkaamaan häntä, kunhan Emma muutaman päivän päästä kotiutuu. Likka ei vieläkään uskonut, sillä vajaan tunnin päästä se oli taas soittamassa ovikelloa ja kyselemässä Emmaa ulos. Toisella kertaa viesti taisi mennä jo perille.


Millainen "kulman jengi" noista lapsosista mahtaa oikein muodostua? Muiden mukulat ja meidän Emma? Se karvainen, kuolaava ja haukkuva lapsi :D

Onko Emman piha pilalla?

Meidän juhannus sujui todella rauhallisesti. Sami meni perjantaina yövuoroon, joten lauantaina nukuttiin koko perhe pitkään. Iltapäivällä sitten suunnattiin pakun nokka kohti mummolaa ja mökkiä. Mökillä Sami yritti houkutella  Emmaa uimaan. Vesi oli liian kylmää uimiseen, mutta kahlasimme Emman kanssa rannassa. Emma kasteli taas vain mahansa. Se ei uskaltanut vielä "antautua" vedelle, eli olisi nostanut tassut pohjasta ja alkanut polskia. Kunhan järvivesi vielä lämpiää ja mekin uskallamme mennä kunnolla uimaan, niin eiköhän Emmakin  sitten seuraa perässä ja opi polskimaan.

Juhannuksen jälkeen ei palattukaan ihan normaaliin arkeen. Olen varmaan aiemmin maininnut, että meidän talomme valmistui vasta viime talvena. Nyt oli tarkoitus maalata talo ulkoa, mutta säät eivät ole sitä sallineet. Vesku-eno tuli mummolasta meidän mukaamme maalaustalkoisiin, jos tiistaina olisikin ollut aurinkoista, mutta ei ollut. Emma oli hieman ihmeissään, kun se hyppäsi pakusta ja näki Veskun meidän pihassa. Vesalle tehtiin yöksi peti olohuoneen lattialle. Emma tuli ulkoa pissareissulta ja oli haltioissaan uudesta hienosta pedistään. Vesku sai nukkua sohvalla. 

Tiistaina meille pölähti talkoohommiin myös mummu ja pappa. Se maalaus tosiaan jäi tekemättä, mutta tiistaina täällä oli kova trafiikki, kun maanrakennusurakoitsija tuli tekemään meidän pihaa! Eli nyt tontille on levitetty sepeliä ja multaa. Sepeli ei ole vielä painunut, eli se on todella pehmeää jalkojen alla. Multaan on puolestaan lisätty possunkakkaa lannoitteeksi, eli täällä leijuu hyvät aromit. Emma on vähän pulassa tuolla ulkona. Hänen hieno savipeltonsa on aivan myllätty! Uusi multa upottaa tassujen alla, se haiseekin oudolle, eikä äiskä anna syödä sitä. Palloakaan ei saa pelata, ennen kuin nurmikko on alkanut kasvaa. Sora on niin pehmeää, ettei siihen voi edes pissiä! Voi kökkö! :(

Eiköhän Emman mieli muutu, kunhan se nurmikko tosiaan alkaa kasvaa, ja pihasta tulee ihanan pehmeä lekottelupaikka :)

Siinäkin riitti ihmeteltävää, kun mummu, pappa ja Vesku nukkuivat kaikki kolme olohuoneen lattialla, Emman paikalla! Onneksi Emma antoi vieraiden nukkua rauhassa ja kävi tassuttelemassa heidät hereille vasta aamulla. Se itse nukkui kohteliaasti eteisessä.

Jalkapalloa

Ollaan taas kaksistaan kotona. Ulkona on niin ihana sää, aurinkoista ja viileää, joten vein Emman ulkoilemaan. Pelailtiin siinä vähän fudista, mutta kuten aina, peli päättyi siihen kun Emma omi pallon itselleen ja kävi heinikkoon pureskelemaan sitä. Naapuri oli omien koiriensa kanssa lenkillä, ja vapaana juoksennelleet pojat säntäsivät moikkaamaan Emmaa. Emma on jo isompi (korkeampi) kuin naapurin Miska-lapinkoira.  Kuvissa siis nyt 17 viikkoinen Emmuskan roikale :)

Punkkisotaa, huonoja luita ja synttäreitä

Keskiviikkona saavuttiin taas maaseudulle ja koiranomistajan sisäinen rauha järkkyi heti, kun mummu löysi Emman masusta jonkun jäljen. Se oli noin peukaloni pään kokoinen, punertava keskeltä ja siinä oli selkeät tummanpunaiset reunat.
 
Soittelin eläinlääkärille ja sieltä ei heti osattu sanoa mikä Emmaa olisi voinut purra. Emma ei sitä jälkeä pureskele, eli oletan, että se kohta ei kutise. Jälki ei muuttunut päivän ja yön aikana mihinkään, joten en suotta vienyt Emmaa vastaanotolle. Nyt jälki alkaa olla jo haihtumaan päin.

Alkoi vaan pyöriä päässä, että olisiko se voinut olla punkin purema. Seuraavana päivänä marssin apteekkin ja ostin kukkarolleni sopivat Frontline Vet paikallisvaleluliuokset. En ostanut Bayvanticia, koska olen kuullut kauhutarinoita, miten koirat saa siitä ihan hirveitä oireita. Naapuri käyttää omille koirilleen Exspottia, eikä hän ole löytänyt koiristaan meidän asuinalueella asumisensa aikana punkkeja. Exspot oli vaan tällä hetkellä mulle liian kallis. Emman kasvattaja puolestaan kertoi, että magneettilaatta (ilmeisesti Shoo!TAG) ajaa saman asian kuin nuo "myrkyt". Mun on vaan tosi vaikeaa uskoa, että jokin koiran kaulassa killuva magneettiläpyskä ajaisia punkit pois...

Vielä Emman niskanahassa tai karvoituksessa ei näy mitään oireita karkotteesta. Mutta paras väline taistella punkkeja vastaan IMO on ehdottomasti omat silmät ja punkkipihdit. Sukulainen vinkkasi, että hänen koiransa kasvattaja suositteli punkkien irroittamiseen sahahampaista verhonipsua. Se kuulostaa ihan fiksulta, kun miettii miten kovia ja sitkeitä otuksia punkit ovat.

Sitten niihin huonoihin luihin. Ostin Emmalle kaupasta Rainbow -herkkuluita, sellaisia isompia patukoita, jotta sillä olisi jotain pureskeltavaa. Kotona sillä on ohuempia Ami-merkkisiä herkkuluita, ja näissä Rainbow-patukoissa vaikutti muistini perusteella olevan samat ainesosat. Kauppareissun jälkeen kotona Emma sai yhden Rainbow -herkkuluun "jälkiruuaksi". Se ahmi luun yllättävän nopeasti. Sitten se oksensi kaiken vasta syömänsä ruuan keittiön matolle. Makkarapalat eivät olleet vielä ehtineet edes sulaa. No annoin vaan vettä perään ja jäin tarkkailemaan koiraa. En vielä siinä vaiheessa osannut epäillä mikä olisi aiheuttanut oksentelun. Myöhemmin annoin Emmalle toisen Rainbow -herkkuluun ja se oksensi jälleen. Eli ne patukat päätyi roskiin, onneksi eivät olleet kalliita. Pakkasin kotoa Emmalle muutaman Ami-tikun matkaan, mutta nyt se karsastaa niitä. Jospa se ajan kanssa toipuu tästä episodista ja alkaa taas tykätä vanhasta, tutusta Ami -herkusta.

Tänään Emman kokemuspiiri taas hieman laajeni. Käytiin Aapo-pojan 5-vuotissynttäreillä. Aapon kotona on kaksi cavalieria, Mia ja Lilli. Emma osasi käyttäytä ihan nätisti, mitä nyt yritti kerjätä herkkuja kaikilta vierailta. Se oli utelias vanhemmista, mutta itseään huomattavasti pienemmistä nartuista, eikä onneksi jyrännyt niitä koollaan ja voimillaan. Kerrostalon vieressä oli nurmialue, jolla Emma sai hetken kirmata vapaana Lillin perässä. Mia on niin hieno leidi, että se vain makoili tyynen rauhallisena nurmikolla ja seurasi toisten kohellusta. Emma matkusti myös ensimmäistä ketaa elämässään hississä, se kun ei uskaltanut laskeutua kerrostalon portaita alas. Emma ei varmaan edes älynnyt, että tämä on jokin uusi ja outo juttu. Pukkaisin sen takamuksesta hissiin, ovi kiinni ja matkaan. Laskeuduttiin toisesta kerroksesta kellariin. Alhaalla hissi hieman nytkähti, mutta ei haitannut.

Juttelin Aapon äidin kanssa koiranäyttelyistä. Hän tarjoutui joskus seuraksi näyttelyyn, niin minäkin saisin jonkun käsityksen siitä, mitä siellä tapahtuu ja miksi. Olisihan se kiva joskus saada Emmasta jonkinlainen arvio, että onko se rakenteeltaan ja liikkeiltään hyvä. Luonteeltaanhan se on 100 % ihana, mitä nyt pennuille tyypilliseen tapaan välillä vähän kohelo.