"Saako Emma tulla ulos leikkimään?"

Täällä päivät painaa kovaa kyytiä ohi, eikä millään tahdota pysyä perässä. Aamulla noustaan aikaisin, sitten yritetään päivän aikana maalata taloa, istuttaa nurmikkoa ja tehdä muita pihahommia, kunnes illalla sänky kutsuu. Sama rumba alkaa taas seuraavana aamuna. Pari päivää on mennyt täydessä uutispimennossa, kun ei olla ehditty edes tietokonetta tai televisiota avata.

Mummu, pappa ja Vesku-eno tulivat onneksi auttamaan talon maalamisessa, joten se urakka on ihan hyvällä mallilla. Emmakin oli mukana maalaamassa, lähinnä valvojan ominaisuudessa. Pari kertaa se tuli liian lähelle kurkkimaan ja sai vähän maalipisaroita turkkiinsa. Sitten Emma pääsikin mummun ja papan luo lomareissulle, niin minä ja Sami saamme laittaa pihan rauhassa kuntoon. Vähän on kylla haikea fiilis: Emma-vauva ei olekaan enää mikään vauva. Se osaa jo reissata ilman äiskää ja iskää. Meidän tyttö on jo niin iso ja reipas... *Niisk* :')

Mummun kanssa ollaan soiteltu, ihan hyvin siellä menee. Ulkona saa juosta vapaana, ruoka on hyvää ja tekemistä riittää. Ei ole kuulemma ikävöinyt kotiin...

Tässä kuva Emmasta, kun se suorittaa valvovan työnjohtajan vaativaa pestiä:

No tänään kun tulin Samin kanssa kaupasta ja olimme keittiössä purkamassa kauppakasseja, niin ovikello soi. Siellä oli naapurin, noin 3-4-vuotias pikkutyttö. Tyttö kysyi saako Emma tulla ulos leikkimään. Purin huulta, etten olisi nauranut. Tyttö ei tahtonut uskoa kun kerroin, ettei Emma ole kotona, vaan mummun ja papan luona hoidossa. Lupasin tytölle, että menen Emman kanssa sitten moikkaamaan häntä, kunhan Emma muutaman päivän päästä kotiutuu. Likka ei vieläkään uskonut, sillä vajaan tunnin päästä se oli taas soittamassa ovikelloa ja kyselemässä Emmaa ulos. Toisella kertaa viesti taisi mennä jo perille.


Millainen "kulman jengi" noista lapsosista mahtaa oikein muodostua? Muiden mukulat ja meidän Emma? Se karvainen, kuolaava ja haukkuva lapsi :D