Alkuun jatkoa viime päivityksen kettu-kevennykselle: eilen aamupäivällä lenkillä ohitimme kaksi leikkivää poikaa. Pojista pienempi huomasi Emman jo kaukaa, ja totesi: "Kunnon kokoinen koira!". No mitäpä muutakaan, siksi se meillä onkin :)
Minulta pyydettiin tässä joskus lisää kuvia Emmasta. Olen onnistunut kadottamaan kameramme johonkin, eli kuvia saa odottaa kameran löytymiseen asti. Varautukaa siis siihen, että tästä tulee täysin kuvaton blogi... :D
Eilen satoi. Toivottavasti Kotkan erikoisnäyttelyssä ei koettu samaa säätä, kuin mitä täällä länsi-rannikolla. Onnea siellä hyvin pärjänneille tutuille ja tuntemattomille! Me ei erkkariin lähdetty turisteiksi, koska Sami oli koko viikonlopun töissä. Olen siis ollut koiran kanssa kaksistaan 12 tuntia päivässä, jippii... Jestas, että välillä koettelee hermoja.
Emma kasvaa vaan ja ruokahalu kasvaa sen myötä. Ei saisi valittaa, koska ensimmäiset kaksi viikkoa meni itkiessä, kun koira ei syönyt juuri mitään. Se saa yhä kolme ateriaa päivässä, nappuloita höystettynä jollain hyvällä. Olen parantanut tapani ja annan nappuloiden kanssa pienen määrän piimää tai maustamatonta luonnonjugurttia, ja Emman vatsa on nyt kerrankin siinä kunnossa kuin pitääkin: kakat saa poimittua pussiin. Yritän kovasti varoa ylisyöttämästä tuota koiraa, eli en anna ihan niin paljon nappulaa, kuin mitä annosteluohje sanoo. Emma saa kuitenkin pitkin päivää erilaisia puruherkkuja ja nameja koulutustilanteissa. Kerjätä tuo koira osaa. Vaikka sen olettaisi nukkuvan kuinka sikeästi, jääkaapin oven avautuessa kömpii se jostain paikalle. Emma tunnistaa jo oman namilaatikkonsakin. Välillä se istuu laatikon vieressä ja yrittää näyttää siltä kuin ei olisi koskaan ruokaa saanutkaan. Sama juttu ihmisten ruokaillessa. Emma painaa pään syliin ja katsoo silmiin niin surkeana kuin vaan osaa.
Nyt tuo korsto on oppinut hyppimään! Ei yhtään kiva juttu! Se pomppii välillä silkasta ilosta ja onnesta pitkin taloa. Lisäksi se tervehtii Samia turhankin innokkaasti kun tämä palaa töistä. Vikaa on kyllä Samissakin. Hän saisi vastata Emman tervehdyksiin vähän "viileämmin", ettei koira kävisi niin kovilla kierroksilla. Sisälle tulee pissavahingot todella harvoin, mutta kun jotain oikein ihanaa ihmistä pääsee tervehtimään tai isi tulee kotiin, niin silloin karkaa ilopissat.
Ulkona Emma saalistaa hyttysiä ja muita lentäviä hurveleita. Tänään aamupäivälenkillä Emma säikäytti minut pahasti. Pidin sitä vapaana (oltiin pururadalla) ja pian se löysi polun pielestä jotain mielenkiintoista. Maassa oli mehiläinen, jota se läpsi tassullaan ja yritti napata suuhunsa. Mehiläinen oli onneksi vielä lentokykyinen ja pääsi karkuun. Kotona tarkistin kyypakkauksemme. Parasta ennen -päiväys on mennyt vanhaksi. Täytyy käydä ostamassa huomenna uusi.
Tiistaina mennään sitten TOKO-pentukurssille. Omistajaa luonnollisesti jännittää enemmän kuin koiraa. Vaikka oppimaanhan sinne ollaan menossa, ei kukaan tähän maailmaan valmiina synny.
Mä kiusaan sua samasta aiheesta, kuin aikaisemminkin - hanki uus kamera! :D Vaikka en tietenkään lopeta blogis seuraamista, oli kuvia tai ei :) Tiedän kokemuksesta, että tulevaisuudessa harmittaa, kun kuvia ei ole. Mullahan oli viime vuonna Miin isosisko, Ninja.
VastaaPoistaNinjalla oli kova kohtalo, ja menehtyi vain n. 4 kk vanhana, kun saksanpaimenkoira hyökkäsi päälle. Tietenkin kuvia oli tullut otettua, mutta jotenkin niin vähän silti. Miistä onkin tullut räpsittyä kuvia juurikin sen takia (lisäksi harrastan myös valokuvausta...) :)
No jos vanhaa ei löydy, niin pitää varmaan hankkia uusi.
VastaaPoista