Jos pitäisi tehdä lista miksi jonkun EI pidä hankkia itselleen lemmikiksi leonberginkoiraa, on listan ykkösenä ehdottomasti sadepäivät. Ai että tuohon muhkeaan, karkeaan turkkiin tarttuu sitten hyvin vesi, lika ja roskat!
Nyt kun kesä alkaa olla ohitse, syksy tulee, ilma kylmenee ja vettä sataa, niin meidän pikku-Emma keksi itselleen uutta ajanvietettä, ja samalla uuden urheilulajin: kurakujanjuoksun!
Siihen tarvitaan n. 40 metriä pitkä oja, jossa on luonnollisesti kuravettä. Sitten vain juostaan tuhatta ja sataa, kieli etutassun alla sitä ojaa edestakaisin niin, että vesi vaan lentää! Se, kuka jaksaa juosta pisimpään, on voittaja. Meillä on omassa pihassa peräti kaksi Emman lajin kriteerit täyttävää ojaa, ja tänään Emma treenasikin ahkerasti, kun me ihmiset kokosimme pihavajaa. Emmalle on ihan turha yrittää huudella mitään kieltosanoja tai käskyjä, kun se muistaa ihanat kuraojansa. Huudot vain toimivat lähtölaukauksena, ja siitä reaktioajasta ja räjähtävästä lähdöstä olisi Usain Boltkin kateellinen!
Nyt koira on pesty, ja väsynyt pikkuatleetti kuorsaa tuossa lattialla. Menen nyt itse suihkuun, ja kun hurtta herää, alkaa takkujen selvittely- ja turkin kampausurakka.
Komppaan ja odotetaan vaan lokakuun loska-kura-sadesäitä. Nim. itken jo verta :)
VastaaPoistaP.s: kiva blogi, tuntuu noi jutut niiiin tutuilta :D