Lauantaina olimme katsomassa pieniä leonbergin palleroisia! Ne olivat niin suloisia ja ihania, että sydän on vieläkin sulaa vahaa <3 Äiti-koira oli todella väsynyt. Saimme siltä yllättävän rauhallisen vastaanoton. Emo nojasi jalkoihimme ja piti rapsutuksista, mutta häntä ei jaksanut heilua. Se katsoi meitä kuin kysyen, että joko nuo pennut voisi hakea pois...
Pentukehässä nukuttiin ja puhistiin tyytyväisinä. Yksi yritti sinnikkäästi taistella unta vastaan. Kasvattaja toi paikalle ruokakipon, ja pari kilautusta kipon pohjaan herätti koko jengin. Voitte varmaan kuvitella millaista mässytystä pitää seitsemän nälkäistä leo-vauvaa :D
Kasvattaja ei vielä osannut kertoa mikä pennuista tulee meille. Pennuista oli kyllä selvästi nähtävissä jo erilaisia luonteenpiirteitä. Yksi tyttöpentu oli kasvattajan mukaan niin vahva ja dominoiva luonne, että hän ei anna sitä ensimmäiseksi eikä edes ainoaksi koiraksi. Nostin yhden urospennun syliini ja se mokoma alkoi heti murista. Päästyään takaisin kehään, se jatkoi uhittelua sisaruksiansa kohtaan.
Meillä oli lista kysymyksiä kasvattajalle. Tärkeimmät kysymykset ja suurimmat hämmennykset koskivat ruokavaliota, mutta kasvattaja sanoi antavansa pennun mukana kirjalliset ohjeet ruokintaan. Pennun kanssa tulee myös pentupaketti, jossa on mm. pennun oma huopa, panta ja karsta. Pennut luovutetaan seitsemän viikon ikäisinä, eli tässä tapauksessa pääsiäisenä. Oletimme, että pennut luovutetaan aina ja aamen kahdeksan viikon ikäisinä. Emme tienneet, että 7 viikon iässä pennut leimautuvat, eli siksi ne on hyvä saada uusiin koteihin jo silloin. Kasvattaja kyseli koiramme tulevaa nimeä, mutta enpäs julkista sitä vielä tässä... ;)
Kävimme jo hakemassa vauvaportin makuuhuoneen oviaukkoon. Tarkoitus on opettaa, että makuuhuone on vain meidän ihmisten nukkumapaikka. Lisäksi hankimme jo juoma- ja vesikipon sekä muutaman lelun pureskeltavaksi. Pentukehään kun työnsi kätensä, niin hetkessä oli kolme pentua maistelemassa sormia, hihaa ja kyynärpäätä.
Kaksi viikkoa pitäisi vielä jaksaa kuumeilla ja odottaa. Sitten haaveista tulee viimein totta ja me saamme oman leonbergin! Onneksi räpsästiin muutama kuva, joilla voi helpottaa pahinta ikävää:
Oih ja voih. On ne vaan niin ihania... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysymykset ja terveiset