Rodun valinta

Terve taas!

Sainkin jo ensimmäiseen postaukseeni vastauksen, vaikka perustin tämän blogin vasta eilen! Rouva H kyseli, että mitä rotua olemme ajatelleet. Vastaanpa tähän kysymykseen ihan yleisesti.

Koiraahan ei ole karvoihin katsomista. Kaikki koirat ovat oikeastaan ihania ja ne rakastavat kaikki yhtä paljon  ihmisiltä saatua huomiota. Meidän kummankin lapsuuden kodissa on ollut sekarotuisia koiria, ja ne ovat olleet todella rakastettuja ja tärkeitä perheenjäseniä. Meille käy ihan hyvin myös sekarotuinen koira, mutta silloin jää puuttumaan yksi tärkeä asia: kasvattajan tuki.

Siksi olemme päätymässä rotukoiraan. On sitten joku, jolta kysyä neuvoa kun eteen tulee tiukka paikka, tai koiralla on terveysongelmia. Muutaman kriteerin olemme asettaneet tulevalle koirallemme, tuleehan koiran sopia omistajansa elämäntyyliin.

1. Koiran on oltava keskikokoinen tai iso. Pienet rodut kuvittelevat yleensä olevansa suurempia kuin mitä oikeasti ovat, ja siksi ne voivat pyrkiä talon pomoiksi. Tällaisessa voi olla liikaa haastetta, kun kyseessä on ensimmäinen oma koira. Minä en tykkää, kun pienet koirat nousevat jalkoja vasten ja pyrkivät kohti ihmisen kasvoja. Isot koirat ovat neljällä jalalla seistessään lähempänä ihmisen kasvoja, joten pieni kumarrus koiran puoleen riittää. Ei tarvitse alituiseen polvistua maahan ja nousta ylös.

2. Mieluummin narttu kuin uros.  Nartut eivät yleisesti ottaen ole ihan niin kovapäisiä kuin urokset. Nartut voivat olla myös uroksia ystävällisempiä lapsia kohtaan.

3. Koira ei saa olla liian energinen. Me olemme "mukavuudenhaluisia" (eli laiskoja), joten koiralle täytyy riittää muutaman kilometrin mittainen lenkki kerran tai kaksi päivässä. Viisi kilometriä lenkkiä kerralla olisi meille omistajille liikaa. Koira saisi siis olla samanlainen sohvanvaltaaja, kuin omistajansakin.

4. Koiran olisi hyvä pitää lapsista. Meillä ei ole lapsia, eikä niitä ole varmaan muutamaan vuoteen tulossakaan, mutta sukulais- ja tuttavapiirissä on paljon pieniä lapsia. Koiran pitäisi siis sietää satunnaista retuutusta ja korkeita, kimakoita ääniä. Myös alueella, johon uusi talomme on noussut, on paljon lapsia. Kärsivällisyys olisi siis suuri hyve.

Mitä sitten rotuihin tulee, Sami olisi halunnut noutajan. Minä taasen pelkään, etten pysty pitkään tarjoamaan noutajalle tarpeeksi älyllisiä haasteita, tai en pysty antamaan niille tarpeeksi liikuntaa. Minua houkuttaisi jokin pystykorva, mutta niillä on tunnetusti tiheä ja kovaääninen haukku. Naapurit eivät välttämättä tykkää.

Todennäköisesti tuleva koiramme on FCI-roturyhmästä 2. Sellainen laumanvartija koira, joka muutamalla haukahduksella ilmoittaa, kun joku tulee, mutta ottaa vieraan kuitenkin vastaan ystävällisesti. Eli ylimitoitettu sylikoira. Hyviä vaihtoehtoja ovat nöffi, leonbergi, pyreneittenkoira tai berni.

Leonbergeistä sen verran, että olemme käyneet yhdellä kasvattajalla katsomassa näitä ihania karvaturreja. Leonbergi on meille sopiva koira, kunhan sen vain kouluttaa olemaan hyppimättä päin ja kaatamatta vieraita kumoon. Myös hihnakäyttäytymisen opetteluun pitää panostaa. Tällä samalla kasvattajalla on tällä hetkellä pentuja. Katsotaan olisiko siellä yksi meille <3