Kirjoitanpa lyhyesti miten meidän karvavauvan ensimmäinen joulu meni.
Koira oli tietysti hieman ihmeissään aattoa edeltävät päivät, kun ihmisillä oli kauhea kiire mennä ja tulla. Sitten siivottiin, tosin vain pintapuolisesti, koska Emman läsnäollessa ei kannata tavoitella puhdasta ja kristallinkirkasta huushollia.
Mummu taipui allergiastaan huolimatta ja sisälle saatiin tuoda joulukuusi. Tosin ihan sellainen pieni olisi riittänyt, mutta papan sanojen mukaan Emma valitsi kuusen, joten siksi ottivat vähän isomman. Sisällä Emma ei tajunnut koko kuusesta mitään. Kyllä se sitä kerran nuuhkaisi, kun kuusta oikein sormella osoitettiin. Muuten koko puu oli ihan yhdentekevä juttu.
Jouluruuista Emmalle maistui vain kinkku ja vanha tuttu maksalaatikko. Muut laatikot ja rosollit jäi syömättä. Edes keityt perunat ja lihakastike ei neidille kelvannut. Pipareita rouskuteltiin aina kahvipöydässä.
Aattona pappa hölmöili ja pisti päälleen sellaisen punaisen takin, valkoisen peruukin ja valkoisen parran. Vaikka silmät olivat piilossa, niin Emma ei valeasusta hämääntynyt, vaan tunnisti papan yhä papaksi. Tiedä sitten miten koira olisi reagoinut, jos pukki olisi yht'äkkiä vain tullut ovesta sisään, ja se olisi ollut joku muu kuin pappa.
Emma sai neljä lahjaa. Juuri kun se hoksasi, että niistä paketeista löytyy puruluita ja uusia leluja, niin sitten ne jo loppuivatkin. Emma tarjoutui avustamaan ihmisiäkin pakettien avaamisessa, mutta niistä ei löytynytkään enää mitään mielenkiintoista. Kaksi lahjaksi saatua lelua, pehmokoira ja tennispallo, hajosivatkin jo aattoillan aikana, niin kovasti vauva niillä leikki :D Kaikin puolin joulu sujui siis varsin leppoisasti, ilman mitään kommelluksia.
Viime yönä vuosi vaihtui ja meteli oli sen mukainen. Kävimme koko perhe pitkällä pitkällä lenkillä kello neljän aikaan, jotta Emman ylimääräiset energiat kuluisi pois. Onneksi päästiin ajoissa kotipihaan, sillä ainahan löytyy niitä muutamia pässejä, jotka eivät voi odottaa sinne kello kuuteen, vaan rakettien räiskiminen pitää aloittaa jo ennen sitä. Itse raketteja ei näkynyt meille asti, mutta äänet kyllä kuuluivat.
Sisällä Emma sai ruokaa ja kävi maate. Joko se oli oikeasti todella väsynyt tai sitten se koki vain parhaimmaksi yrittää nukkua hiljaa nurkassa. Täällä kun asuu paljon lapsiperheitä, niin osa ampuu rakettinsa melko aikaisin. Teimme Samin kanssa itsellemme ruokaa ja sitten mentiin saunaan. Saunan jälkeen käytin Emman takapihalla pissalla, kello oli noin kahdeksan, ja naapurustossa jo ammuttiin raketteja. Emma ei pahasti säikkynyt, se sai pissattua ihan reippaasti ja sitten palattiin takaisin sisälle.
Nukkumaan meillä mentiinkin jo kymmeneltä, koska Samin piti tänään mennä seitsemäksi töihin. Kyllähän se olisi pitänyt arvata, että ulkona hiljenee vasta yhden aikaan yöllä, mutta eipähän stressattu Emmaa turhalla hössöttämisellä, kun kaikki vaan yritettiin tahoillamme nukkua. Sitten puoli yhden aikaan yöllä Emman tuli hätä. Pahin räiske ja pauke oli jo ohi, mutta naapurissa vielä oli juhlat käynnissä. Emma vain ihmetteli valon välkkeitä ja kuunteli pauketta. Se pissasi ja kakkasi ihan nätisti, mutta sitten kun käveltiin kohti takaovea, niin aivan talomme kohdalla pamahti iso raketti. Sitä Emma säikähti ihan tosissaan ja se juoksi takaovesta talon läpi etuovelle saakka.
Aamulla Sami lähti reippaana töihin ja käytti samalla Emman ulkona. Sitten me likat nukuttiinkin yli kymmeneen, kunnes lähdettiin siivoamaan rakettien jämät omasta pihasta ja käytiin samalla aamulenkillä.
Hyvää Alkanutta Vuotta kaikille!
terveisin Emma & Sanna
