Emman terassi

Mä olen maailman huonoin äiskä, kun en saa koskaan aikaiseksi päivittää pienen lapseni kuulumisia! Emmalle nyt tosin ei kuulu mitään kovin erikoista. Välillä on liian lämpimiä päiviä ja pikkuhiljaa Emma alkaa ymmärtää, että joskus on parempi vetäytyä suosiolla sisälle viileään, kuin kärsiä pihalla kuumuudesta.

Sami ja minä olemme olleet taas ahkeria ja teimme hienon takaterassin! Itse terassin ja sen perustusten tekoon saimme apua Teemu-enolta ja Päiviltä. Kiitos heidän työpanoksensa, terassi valmistui parissa päivässä. Minä ja Sami sitten askartelimme kaksistaan terassin sivuille näkösuojat. Näkösuojien ansiosta Emmalla on nyt aamupäivisin laajempi varjoisa alue, jossa se köllii ja nauttii kesästä. Mitäs tykkäätte?

Hauskinta oli seurata miten Emma totutteli terassiin. Ennen terassia tuolle meidän takaovelle oli ainakin puolen metrin nousu, mikä tarkoitti sitä, että Emman piti ottaa ihan reipas loikka kun se halusi ovesta sisälle. Alkuun se ottikin terassin pinnasta loikkia sisälle, ilmeisesti vanhasta tottumuksesta. Päivässä se kuitenkin tajusi, että nyt terassilta voi vain köpötellä suoraan sisälle ja takaisin, ilman loikkia. Aluksi Emma ei myöskään halunnut ottaa terassilla yhtään turhia askelia, vaan se kipitti suorinta tietä terassin poikki ovelta nurmikolle. Sitten yhtenää iltana pyydettiin "naapurin pojat" Miska ja Semi leikkitreffeille. Miska ja Semi eivät arastelleet uutta rakennelmaa, joten niiden perässä Emmakin uskalsi talsia lautarakennelmalla. Samalla tuli myös testattua terden kestävyyttä, kun kolme koiraa pyöri sillä ympyrää.

Lisäksi tuon terassin askelma tuli sattumalta optimaaliselle korkeudelle Emman ruokinnan kannalta. Olen tarjoillut koiralle iltalenkin jälkeen ruuan ja veden tuohon askelmalle, jolta se pystyy hyvin seisten juomaan ja aterioimaan.

Yhtenä aamuna päästin Emman aamupissalle, mutta se ei halunnutkaan enää takaisin sisälle, joten annoin sen jäädä takapihalle nauttimaan viileästä aamusta. Menin itse vielä hetkeksi sänkyyn makoilemaan. Pian terassilta alkoi kuitenkin kuulua ihmeellistä kolinaa. Pian kolina taukosi ja menin katsomaan mitä se Emma oikein remontoi. Emma oli tehnyt itselleen makuusopen rottinkisohvan taakse, missä oli varjoisaa. Se oli puskenut itsensä seinän ja sohvan väliin, missä se köllötteli tyytyväisenä :D

Teemu-eno aloitti armeijan. Se olisi kyllä ihan Emman paikka! Siellä saa luvan kanssa möyrytä metsässä ja tonkia sammalmättäitä ja mikä parasta, ruuaksi on usein maksalaatikkoa! Pääsisiköhän tuollainen pieni koiraneiti inttiin? Eno on sotilaspoliisissa, joten eikö Emmasta voisi tulla sotapoliisikoira..??

Ylioppilaita :)

Teemu-eno kirjoitti ylioppilaaksi ja lauantaina tuota saavutusta luonnollisesti juhlistettiin. Ei ole Teemu mikään turha jannu, sillä yo-todistuksella sai suoraan opiskelupaikan TTY:ltä. Myös Teemun tyttöystävä Päivi ja serkkumme Pyry pääsivät ylioppilaiksi. Onnea kaikille kolmelle, mutta kyllä se valkolakki pukee parhaiten meidän Emmaa ;)

Juhlien ajan Emma olikin ensimmäistä kertaa vieraalla hoidossa, tähän mennessä kun hoitopaikka on järjestynyt joko jonkun sukulaisen luota, tai sitten kaverini on hoitanut Emmaa. Nyt kaikki sukulaiset olivat meillä juhlimassa, enkä viitsinyt kaveria vaivata, koska Emmalla on yhä juoksut. Mummulan lähelle oli onneksi perustettu pieneläinhoitola, jonne sain Emman päiväksi.

Vein Emman hoitolaan aamulla yhdeksältä. Paikassa oli omia koiria ja muutama muukin hoitokoira "juhlapakolaisina", eli meidän mummu ei ole ainoa, jonka mielestä hienot puvut, kermakakut ja koirat eivät sovi yhteen...
Jätin Emman sinne sydän särkyneenä, koska se raukka näki omasta "kopistaan" kuinka ajoin pihasta pois. Kuulin sen vikinän autoon asti :(

Kun sitten viiden aikoihin lähes kaikki vieraat olivat jo käyneet, kävimme papan kanssa noutamassa Emman kotiin. Ensin se varovasti hiipi koppinsa verkolle kurkkaamaan, että kuka siellä oikein häntä huhuilee. Sitten kun se nuuhkaisi papan kämmentä, niin raukka oli lähteä kaikista karvoistaan irti: häntä ei ollakaan hylätty tänne! Voi sitä iloa ja riemua!

Ihmiset "tuunaa" pihaa ja Emma valvoo

Koko toukokuu on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona hommia paiskiessa. Onneksi välillä sataa tai on käytävä ruokakaupassa ja muilla asioilla, niin tulee niihinkin hommiin vähän taukoa.

Meillä on tehty pensasaitaa, perennapenkkiä ja kylvetty uusia nurmialueita. Viime kesälle oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa, kun talo piti maalata ja yläkerran rakentamista aloitella. Nyt on nättiä, kun pihalla on vähän muutakin kuin vain pelkkää soraa ja nurmikkoa!

Emma on toiminut taas vastaavana työnjohtajana näissäkin projekteissa. Se enimmäkseen makoilee milloin missäkin, vähän sen mukaan mistä löytyy varjoa. Välillä se käy tarkistamassa, miten työt etenevät ja  katoaa sitten taas varjoon köllimään. Joskus Emma käy maate keskelle kaivettua aluetta, koska juuri  esiin saatu savimaa on tietysti hyvän tuoksuista sekä ihanan kosteaa ja viileää. Onneksi se kyllä väistyy, kun lapiot ja haravat tulevat liian lähelle.

Täytyy koputtaa puuta: kaikki tehdyt istutukset ovat saaneet olla rauhassa. Karvainen pieni puutarha-apulainen ei ole käynyt muokkaamassa perennoja tai kesäkukka-asetelmia mieleisikseen. Yksi perenna oli keikahtanut kumolleen, mutta se menee osittain Samin piikkiin, koska tämä potkaisi kerran pallon penkin keskelle, jonka Emma tietysti kävi sieltä noutamassa.

Aurinkoa on piisannut ja lämpöä myös. Olemme koko perhe pitkin päivää sen verran monta tuntia ulkona, että emme ole käyttäneet Emmaa enää iltapäivälenkeillä. Kun silloin on niin kovin kuumakin. Emma saa laatuaikaa aamulenkeillä ja iltalenkillä, joskus ollaan pidetty taukoa puutarhatöistä ja potkittu kimpassa palloa.

Emma-raukalla on nyt elämänsä toiset juoksut. Koira tuntuu muuten voivan ihan hyvin, mutta se on kovin yksinäinen, kun nyt ei saa leikkiä naapurin poikakoirien kanssa. Sen parhaita kavereita ovatkin nyt pehmolelut, joita se sitten kurmuuttaakin oikein olan takaa. Saas nähdä kuinka moni niistä on juoksujen loputtua enää ehjiä :D

Loppuun vielä vähän kuvia:

Silmätulehdus

Pieni lapsi sairastaa. Emmalla on silmätulehdus.

Aluksi oletin silmien punoituksen johtuvan tuulesta ja ilmassa leijuvista pölyistä, Emma kun viettää sen 10 tuntia päivässä ulkona... Sitten tajusin, että tilanne ei hellitä sadepäivinä, ja pian Emman silmäkulmissa alkoi olla limaista, kellertävän vihertävää rähmää. Onneksi päästiin pian eläinlääkärillä käymään ja saatiin silmään tippoja. Tipat ovat näppärässä pikkutuubissa, mistä on helppo puristaa silmäkulmaan pieni nokare. Emma antaa todella nätisti laittaa tipat silmiin, koska sen jälkeen saa luonnollisesti jotain pientä hyvää... Silmät ovat jo nyt todella hyvässä kunnossa, mutta kuuri jatkuu vielä viikon.

Tänne rannikolle kevät tuli rytinällä ja lumet sulivat pois parissa päivässä, kun taivaalta satoi kaatamalla vettä. Meidän savipohjainen piha on ollut yhtä mutalammikkoa ja se on näkynyt Emman turkissa. Koiran "kapi" on onneksi hellittänyt. Emmalla ei siis ole ollut oikeasti kapia, mutta sen turkki oli reilun viikon päivät järkyttävän naköinen, koska sen pohjavillat irtosivat ensin keskeltä selkää. Kylkiin ja niskaan jäi sitkeät, pöyheät villat, mitkä saivat Emman näyttämään kapiselta, aivan kuin sen selästä uhkaisi lähteä kaikki karva. Nyt tilanne on onneksi tasaantunut. Emman tämän kesän turkki näyttää olevan sekoitus vaaleaa ja mustaa, ei lainkaan niin punertava kuin mitä sen talvikarva oli.

Metsälenkillä saa olla taas salamaakin nopeampi ja syöksyä väliin, kun Emma haluaa taas harrastaa kurakujanjuoksua ja laukata kaikki paskaojat läpi. Siksi Emma ulkoileekin nyt ahkerasti, eli se laitetaan aamulla ulos ja otetaan sisälle vasta illalla tai siksi aikaa, kun sen täytyy jäädä yksin kotiin. En viitsi montaa kertaa päivässä tuota koiraa pestä, vaikka hyvin Emma on taas omaksunut tämän päivittäisen tassujenpesurutiinin. Ei tarvitse kuin vain avata pesuhuoneen ovi, niin se menee sinne ilman sen kummempia käskyjä. Reipas tyttö :)

Meidän julkkis!

Pakko kai tunnustaa asia täällä blogissa, koska se on jo ehditty noteerata Leonet.fi:n keskustelupalstallakin...

Meidän Emma on julkkis! Apoteekki-lehti teki jutun ja siihen saatiin Emmasta kaksi kuvaa. Itse juttu käsitteli lähinnä minua, mutta se on nyt aivan toissijaista verrattuna siihen, että pikku-prinsessani pääsi lehteen! <3