Ihmiset "tuunaa" pihaa ja Emma valvoo

Koko toukokuu on mennyt enemmän tai vähemmän ulkona hommia paiskiessa. Onneksi välillä sataa tai on käytävä ruokakaupassa ja muilla asioilla, niin tulee niihinkin hommiin vähän taukoa.

Meillä on tehty pensasaitaa, perennapenkkiä ja kylvetty uusia nurmialueita. Viime kesälle oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa, kun talo piti maalata ja yläkerran rakentamista aloitella. Nyt on nättiä, kun pihalla on vähän muutakin kuin vain pelkkää soraa ja nurmikkoa!

Emma on toiminut taas vastaavana työnjohtajana näissäkin projekteissa. Se enimmäkseen makoilee milloin missäkin, vähän sen mukaan mistä löytyy varjoa. Välillä se käy tarkistamassa, miten työt etenevät ja  katoaa sitten taas varjoon köllimään. Joskus Emma käy maate keskelle kaivettua aluetta, koska juuri  esiin saatu savimaa on tietysti hyvän tuoksuista sekä ihanan kosteaa ja viileää. Onneksi se kyllä väistyy, kun lapiot ja haravat tulevat liian lähelle.

Täytyy koputtaa puuta: kaikki tehdyt istutukset ovat saaneet olla rauhassa. Karvainen pieni puutarha-apulainen ei ole käynyt muokkaamassa perennoja tai kesäkukka-asetelmia mieleisikseen. Yksi perenna oli keikahtanut kumolleen, mutta se menee osittain Samin piikkiin, koska tämä potkaisi kerran pallon penkin keskelle, jonka Emma tietysti kävi sieltä noutamassa.

Aurinkoa on piisannut ja lämpöä myös. Olemme koko perhe pitkin päivää sen verran monta tuntia ulkona, että emme ole käyttäneet Emmaa enää iltapäivälenkeillä. Kun silloin on niin kovin kuumakin. Emma saa laatuaikaa aamulenkeillä ja iltalenkillä, joskus ollaan pidetty taukoa puutarhatöistä ja potkittu kimpassa palloa.

Emma-raukalla on nyt elämänsä toiset juoksut. Koira tuntuu muuten voivan ihan hyvin, mutta se on kovin yksinäinen, kun nyt ei saa leikkiä naapurin poikakoirien kanssa. Sen parhaita kavereita ovatkin nyt pehmolelut, joita se sitten kurmuuttaakin oikein olan takaa. Saas nähdä kuinka moni niistä on juoksujen loputtua enää ehjiä :D

Loppuun vielä vähän kuvia:

Silmätulehdus

Pieni lapsi sairastaa. Emmalla on silmätulehdus.

Aluksi oletin silmien punoituksen johtuvan tuulesta ja ilmassa leijuvista pölyistä, Emma kun viettää sen 10 tuntia päivässä ulkona... Sitten tajusin, että tilanne ei hellitä sadepäivinä, ja pian Emman silmäkulmissa alkoi olla limaista, kellertävän vihertävää rähmää. Onneksi päästiin pian eläinlääkärillä käymään ja saatiin silmään tippoja. Tipat ovat näppärässä pikkutuubissa, mistä on helppo puristaa silmäkulmaan pieni nokare. Emma antaa todella nätisti laittaa tipat silmiin, koska sen jälkeen saa luonnollisesti jotain pientä hyvää... Silmät ovat jo nyt todella hyvässä kunnossa, mutta kuuri jatkuu vielä viikon.

Tänne rannikolle kevät tuli rytinällä ja lumet sulivat pois parissa päivässä, kun taivaalta satoi kaatamalla vettä. Meidän savipohjainen piha on ollut yhtä mutalammikkoa ja se on näkynyt Emman turkissa. Koiran "kapi" on onneksi hellittänyt. Emmalla ei siis ole ollut oikeasti kapia, mutta sen turkki oli reilun viikon päivät järkyttävän naköinen, koska sen pohjavillat irtosivat ensin keskeltä selkää. Kylkiin ja niskaan jäi sitkeät, pöyheät villat, mitkä saivat Emman näyttämään kapiselta, aivan kuin sen selästä uhkaisi lähteä kaikki karva. Nyt tilanne on onneksi tasaantunut. Emman tämän kesän turkki näyttää olevan sekoitus vaaleaa ja mustaa, ei lainkaan niin punertava kuin mitä sen talvikarva oli.

Metsälenkillä saa olla taas salamaakin nopeampi ja syöksyä väliin, kun Emma haluaa taas harrastaa kurakujanjuoksua ja laukata kaikki paskaojat läpi. Siksi Emma ulkoileekin nyt ahkerasti, eli se laitetaan aamulla ulos ja otetaan sisälle vasta illalla tai siksi aikaa, kun sen täytyy jäädä yksin kotiin. En viitsi montaa kertaa päivässä tuota koiraa pestä, vaikka hyvin Emma on taas omaksunut tämän päivittäisen tassujenpesurutiinin. Ei tarvitse kuin vain avata pesuhuoneen ovi, niin se menee sinne ilman sen kummempia käskyjä. Reipas tyttö :)

Meidän julkkis!

Pakko kai tunnustaa asia täällä blogissa, koska se on jo ehditty noteerata Leonet.fi:n keskustelupalstallakin...

Meidän Emma on julkkis! Apoteekki-lehti teki jutun ja siihen saatiin Emmasta kaksi kuvaa. Itse juttu käsitteli lähinnä minua, mutta se on nyt aivan toissijaista verrattuna siihen, että pikku-prinsessani pääsi lehteen! <3

Leotreffeillä Tampereella

Blogi on taas jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Olen ollut viime ajat huomattavasti aktiivisempi meidän raksablogin puolella.

Pappa kävi taas torstaina kylässä Samin kanssa rakentamassa yläkertaa. Kun pappa lähti kotia kohti, niin minä ja Emma hypättiin kyytiin ja tultiin viikonlopuksi mummolaan. Sami kun on koko viikonlopun töissä, niin mitä me Emman kanssa kaksistaankaan kotona möllötetään.

Laitoin sitten pikaisesti Naamakirjan Leonberginkoira ryhmään viestiä, että ollaan Emman kanssa Pirkanmaalla viettämässä pitkää viikonloppua, että onnistuisiko järkätä leotreffejä. Saatiinkin kasaan kolmen koiran ryhmä ja kokoonnuttiin tänään Tampereella Hakametsän koirapuistossa. Paikalla painivat siis Emma 13 kk, Uuno 11kk ja Herkules 9kk. Siinä oli muut koirat jäädä vähän jalkoihin... :D

Kiitos Mari ja Sarita! Oli kivaa! :)

Tässä kuvia:

Emma tutustuu Herkulekseen

Uuno

Uuno ja Herkules

Yksi kippo, kolme koiraa ja kaikilla samaan aikaan jano :)

Ihana, iso Uuno <3

Uuno

Emma ja Herkules

Viereinen aitaus oli varattu pienille koirille

Yritystä saada koirat ryhmäkuvaan

Pusuja Uunolle! <3

Uuno ja Emma

Uuno pakeni penkin alle <3

"1-vuotisneuvolassa"

Emma tosiaan täytti vähän aikaa sitten vuoden, joten eilen käytiin eläinlääkärissä ottamassa rokotukset.

Eläinlääkäri oli aikataulustaan vähän myöhässä, joten jouduimme jonkin aikaa odottamaan vastaanotolle pääsyä. Yritettiin saada Emma käymään ulkona pissalla, mutta piha oli tulvillaan kaikkia ihania hajuja, niin eihän siitä pissaamisesta mitään tullut. Sitten siihen pihaan tuli nuori poika, jolla oli mukaan varmasti maailman pienin koira! Se oli ikkupikkuriikkinen yorkshirenterrierin pentu! Se oli niin pieni, että sen pystyisi pesemään vaikka leivontakulhossa!

Kovin rohkea tämä pieni taapero oli. Kysyin pojalta koiran ikää. Muistaakseni tämä vastasi neljä kuukautta, joten olihan se vielä aivan vauva. Pikku-yorkki "veti kovasti" hihnassa kohti Emmaa. Emma onneksi ymmärsi, että nyt nuuskitaan oikein pientä vauvaa, joten se kävi kohteliaasti maahan makaamaan ja varovasti nuuski pentua. Se oli kyllä suloisin otus, mitä olen vähään aikaan nähnyt. Taisin jättää sinne eläinlääkärin pihaan loputkin aivosoluni.

Vastaanotolla Emma oli oma kohelo itsensä, eli kaikki paikat olisi pitänyt saada tutkia ja nuuhkia läpi. Samin käsi jo melkein sinersi. Vaaka näytti 55,6 kiloa. Emma ei siis ole ainakaan laihtumalla laihtunut. Liekö läski tiivistynyt lihakseksi, koska koira on selvästi hoikempi kuin mitä tammikuussa, mutta painoa on tullut joulukuun punnituksesta kilo lisää. Rokotteet pistettiin niskaan ja Emma ei taaskaan tajunnut mitä tapahtui. Se vain yritti kurkkia olkansa yli, että mitä siellä selässä oikein puuhaillaan.

Eläinlääkäri hoiti paperiasiat kuntoon. Sillä aikaa juttelimme hänen avustajansa kanssa. Avustaja kehui, että Emma on todella rohkea ja reipas rotunsa edustaja. Hänen sanojensa mukaan leonbergit yleensä jähmettyvät kauhusta oven suuhun, jos ne näkevät vieraita ihmisiä. Millaisia leonbergejä siellä vastaanotolla on oikein käynyt??? Itse en ole tavannut yhtäkään arkaa lellukkaa.... Emman koko tuli myös puheeksi. Avustaja sanoi sen olevan todella korkea nartuksi, mikä nyt ei ollut meille uusi tieto.

Lääkäri sanoi rokotteiden olevan voimassa seuraavat kolme vuotta, jos Suomessa pysytään eikä lähdetä reissuun. Kotona Sami oli jo huokaista, että tarvitseeko Emma tosiaan viedä seuraavan kerran vasta kolmen vuoden päästä uudelleen eläinlääkäriin. Muistutin sitten vuoden päästä edessä olevista lonkka- ja kyynärpääkuvauksista ja silmien tutkimisesta ja siitä, että niihin sitä rahaa sitten vasta meneekin...