Emma tosiaan täytti vähän aikaa sitten vuoden, joten eilen käytiin eläinlääkärissä ottamassa rokotukset.
Eläinlääkäri oli aikataulustaan vähän myöhässä, joten jouduimme jonkin aikaa odottamaan vastaanotolle pääsyä. Yritettiin saada Emma käymään ulkona pissalla, mutta piha oli tulvillaan kaikkia ihania hajuja, niin eihän siitä pissaamisesta mitään tullut. Sitten siihen pihaan tuli nuori poika, jolla oli mukaan varmasti maailman pienin koira! Se oli ikkupikkuriikkinen yorkshirenterrierin pentu! Se oli niin pieni, että sen pystyisi pesemään vaikka leivontakulhossa!
Kovin rohkea tämä pieni taapero oli. Kysyin pojalta koiran ikää. Muistaakseni tämä vastasi neljä kuukautta, joten olihan se vielä aivan vauva. Pikku-yorkki "veti kovasti" hihnassa kohti Emmaa. Emma onneksi ymmärsi, että nyt nuuskitaan oikein pientä vauvaa, joten se kävi kohteliaasti maahan makaamaan ja varovasti nuuski pentua. Se oli kyllä suloisin otus, mitä olen vähään aikaan nähnyt. Taisin jättää sinne eläinlääkärin pihaan loputkin aivosoluni.
Vastaanotolla Emma oli oma kohelo itsensä, eli kaikki paikat olisi pitänyt saada tutkia ja nuuhkia läpi. Samin käsi jo melkein sinersi. Vaaka näytti 55,6 kiloa. Emma ei siis ole ainakaan laihtumalla laihtunut. Liekö läski tiivistynyt lihakseksi, koska koira on selvästi hoikempi kuin mitä tammikuussa, mutta painoa on tullut joulukuun punnituksesta kilo lisää. Rokotteet pistettiin niskaan ja Emma ei taaskaan tajunnut mitä tapahtui. Se vain yritti kurkkia olkansa yli, että mitä siellä selässä oikein puuhaillaan.
Eläinlääkäri hoiti paperiasiat kuntoon. Sillä aikaa juttelimme hänen avustajansa kanssa. Avustaja kehui, että Emma on todella rohkea ja reipas rotunsa edustaja. Hänen sanojensa mukaan leonbergit yleensä jähmettyvät kauhusta oven suuhun, jos ne näkevät vieraita ihmisiä. Millaisia leonbergejä siellä vastaanotolla on oikein käynyt??? Itse en ole tavannut yhtäkään arkaa lellukkaa.... Emman koko tuli myös puheeksi. Avustaja sanoi sen olevan todella korkea nartuksi, mikä nyt ei ollut meille uusi tieto.
Lääkäri sanoi rokotteiden olevan voimassa seuraavat kolme vuotta, jos Suomessa pysytään eikä lähdetä reissuun. Kotona Sami oli jo huokaista, että tarvitseeko Emma tosiaan viedä seuraavan kerran vasta kolmen vuoden päästä uudelleen eläinlääkäriin. Muistutin sitten vuoden päästä edessä olevista lonkka- ja kyynärpääkuvauksista ja silmien tutkimisesta ja siitä, että niihin sitä rahaa sitten vasta meneekin...
