Haaste

Sain Jennalta Lupun kanssa blogista haasteen. Ihan oikeuteen asti ei kuitenkaan olla menossa, vaan kyseessä on blogihaaste. Minun pitää siis vastata yhdeksään koiraani liittyvään kysymykseen. Ei muuta kuin menoksi:


1. Miksi päädyit juuri tähän rotuun?
Tutustuin ensimmäisen kerran leonberginkoiraan, kun setäni ja tämän vaimo suunnittelivat uuden koiran hankkimista. Sattumien kautta he päätyivät leonbergin sijasta cavalierkingcharlesinspanieliin. Kun minun ja Samin koirakuume oli pahimmillaan, Sami halusi noutajan ja minä jonkun pystykorvan tai terrierin. Mutta sitten eräässä suomalaisessa tosi-tv-sarjassa vilahti leonberginkoira, ja siitä se ajatus sitten lähti. Sen koiran nimi oli muuten Emma...


2. Entä miksi juuri kyseinen yksilö?
Me emme valinneet Emmaa, vaan annoimme kasvattajan valita meille sopivan yksilön. Esitimme vain toiveen rauhallisesta, ystävällisestä narttupennusta, joka ei olisi kovin arka.


3. Miten keksit koirasi nimen?
Emma sopii mielestäni hyvin tuollaiselle isolle, vähän kömpelölle koiralle, joka on kaikkien paras kaveri. Lisäksi siinä on sama alkukirjain, kuin Emman papan etunimessä. Pitäähän ensimmäinen lapsenlapsi nimetä pappansa mukaan... ;)


4. Jos joskus ottaisit jonkun muun rotuisen koiran, mihin ehkä päätyisit?
Johonkin pienempään pystykorvaiseen, kuten lapinkoiraan, laikaan, karhukoiraan tai vaikkapa corgiin. Toinen vaihtoehto voisi olla Samin toiveiden mukaan noutaja taikka berninpaimenkoira, jotta Emmalla olisi joku sopivan kokoinen painikaveri. 



5. Onko koirallasi jotain epäkoiramaisia tapoja?
Emma varmaan luulee olevansa ihminen muiden joukossa. Ihan heti en osaa sanoa, mikä olisi sen epäkoiramaisin tapa. Emma kun kuitenkin syö mitä vain ja milloin vain, se rakastaa ulkoilla ja lenkkeillä, haistelee ja kuulostelee paljon, nukkuu melkein missä vain, rakastaa leikkihetkiä ja lelujen perässä juoksentelua... Ehkä oudointa Emmassa on sen pelko haukkuvia koiria kohtaan. Joskus lenkillä kun meitä on tullut vastaan pikkuinen räksyttäjä, siis Emmaa huomattavasti pienempi koira, niin Emma ei tiedä mihin suuntaan paeta. Vieläkin se hämmentyy, jos toinen koira haukkuu jossain.


6. Milloin koirasi sai sinut viimeksi nauramaan? Mitä tapahtui?
Tänään leivottiin yhdessä pasteijoita. Emma hääri vieressä apukokkina ja pyrki lipaisemaan kaikkia aineksia, mitä kuonon ohi vain kulki. Kun sain pasteijapellin uuniin, niin Emma melkein sukelsi pellin perässä uuniin. Välillä se kävi uunin luukulla tarkistamassa tilanteen, ja kun pasteijat olivat valmiita, olisi niitä pitänyt saada heti maistaa. Emma onneksi malttoi mielensä ja sai maistaa yhden. Loput pasteijat menivät -ikävä kyllä- jääkaappiin piiloon.


7. Mikä on pahin tuho, jonka koirasi on saanut aikaan?
Emma on tuhonnut yllättävän vähän paikkoja. Sen omat lelut ovat tietysti aikas kärsineitä, kun sen tietää millaisella "volyymilla" tuollainen 50-kiloinen peto leikkii. Vauvana se tuhosi kankaisen lelulaatikkonsa, mutta se nyt ei ollut suuri menetys. Vähän meillä näkyy kynsien jälkiä kynnyslistoissa ja Emman makuunurkan seinässä. Autossa Emma on syönyt tavaratilan suojapeitteen (?) muovivahvikkeita, mikä hieman suututti Samin. Nyt yritetään aina varustautua puruluilla automatkoihin, jotta Emman ei tarvitse itse keksiä tekemistä.



8. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?
Kesällä Emma nukkui mieluiten tuulikaapin viileällä laattalattialla. Nyt kun lattialämmöt ovat päällä, Emma nukkuu mieluiten olohuoneessa, terassin oven edessä. Sieltä taitaa vetää mukvasti. Toisinaan Emma köllii myös sohvalla, varsinkin jos se on saanut jonkun herkun pureskeltavaksi. Sohvalle se jää kuitenkin harvemmin nukkumaan. Se taitaa olla liian pehmeä ja hautuva/lämmin paikka nukkua pitempiä nokosia.

9. Lempikuva/lempikuvat koirastasi?

Esitän tämän haasteen eteenpäin bloggaajille: 

Liisa / In this part of town

Lilli / Hertan maailma

Tanjareetta / Sohvin salaiset kansiot

Noora / Kauneudesta kaikkeuteen